Verrattuna Ravelin ja De Fallan räiskyvän intohimoiseen Espanjaan tai Stravinskyn satumaiseen Kiinaan Matthew Whittallilta kantaesitetty alttoviulukonsertto The Heaven that dwells so deep tarjoaa kuulijalle pohjoista lakeutta. Ilari Angervon ja RSO:n antaumuksella tulkitsema laaja teos muistuttaa kaukolentoa arktisten alueiden ylitse: karun staattiset maisemat vaihtuvat hitaasti, valo on kylmän kirkasta. Read More →
Teos on joko syöpynyt tajuntaan vaikuttavuudellaan tai sitten konsertin dramaturgia ontui, kun Anders Hillborgin Four Transitory Worlds kaikui korvissa vielä Maurice Ravelin pianokonserton aloittavan kontrafagottisoolon päällä. Hillborgin teos pitäisi varustaa räikeällä varoitustarralla: ”Viihdettä! Saatat naurahtaa nykymusiikin aikana”. Read More →
Oli varmasti rohkea, ehkä vähän mielipuolinenkin ajatus säveltää kontrafagotille täysi, solistinen konsertto. Mutta kontrafagotisti Lewis Lipnick ei horjunut uskossaan: sinfoniaorkesterin suuri kummajainen oli nostettava vakavaksi soolosoittimeksi. Unelma edellytti uutta, musiikillisesti vahvaa teosta, joka murskaisi kuolleet stereotypiat ja määrittelisi soittimen uudelleen. Read More →
Uusi Helsinki -jousikvartetin maineikas sarja Jousikvartetit Ritarihuoneella on muuttanut Musiikkitaloon, kuten sarjan nimikin jo paljastaa. Mielenkiintoinen sarja yhdistettynä uuden talon hurmaan houkutti tälläkin kertaa salin täyteen kuulijoita. Read More →
Juhlavuottaan viettävän Kansallisbaletin tämän kevään uutuusproduktio Coppélia on luovasti uudelleenideoitu ja yllättävän toimiva balettikomedia, vaikka Léo Delibesin klassikkobaletin ja Georges Mélièsin fantastisen-koomisen elokuvamaailman yhdistäminen ensi alkuun vaikuttaa epäilyttävältä. Read More →