notkeatonline, Alba 2012
Tampere Filharmonia, joht. Hannu Lintu:
Kolmen sukupolven tamperelaissäveltäjien orkesteriteoksia esittelevä notkeatonline-levy on vakuuttava osoitus Tampere Filharmonian ja Hannu Linnun juuri päättyneen yhteistyökauden ansioista. Orkesteri tulkitsee vaativia moderneja partituureja kauttaaltaan luontevasti ja innostuneen musikaalisesti. Sointi on nautittavan ilmavaa ja tarvittaessa rouhevan iskevää.
Read More →
Jüri Reinveren Puhdistus-ooppera lunasti komeasti teokseen liittyvät odotukset. Kantaesityksensä saanut ooppera perustuu moninkertaisesti palkitun kulttikirjailijamme Sofi Oksasen romaaniin, josta on myös näytelmäversio. On erittäin ilahduttavaa, että nuoremman polven säveltäjien teokset pääsevät vihdoinkin Kansallisoopperan suurelle näyttämölle. Varovaisesta konservatiivisyydestään tunnettu tilaajaosapuoli saattoi olla tyytyväinen tulokseen, sillä Reinvere jatkaa melkeinpä yllättävän uskollisesti suomalaisen eeppisen oopperan perinnettä. Read More →
Defunensemblen Soikoon!-konsertti Musiikkitalon Camerata-salissa lähti vaivihkaa liikkeelle. Lavannurkassa viritellyt naamioitunut sellisti (Markus Hohti) oli jossain vaiheessa aloittanut Tiina Myllärisen Ballo in maschera -teoksen ja yleisö hiljeni vähitellen kuuntelemaan. Kantaesityksensä saanut ”naamiaistanssi” on monella lailla virkistävän omaperäinen teos. Se ei pyrkinyt piilottelemaan eikä silottelemaan jyrkkiä leikkauksiaan materiaalista toiseen. Myllärinen käyttää aivan estottomasti pitkiä lainauksia Bachin tanssisarjoista Straussin valsseihin, hän leikkelee ja pinoaa niiden palasia päällekkäin ja lomittain elektroniikan keinoin. Read More →
Bruckner: Sinfoniat nro 0 ja 1
Tapiola sinfonietta, johtaa Mario Venzago
CPO 2012
Vihdoin onnisti! Olen vuosikaudet odotellut vakuuttavaa levytystä Anton Brucknerin ensimmäisestä sinfoniasta ja olin jo menettämässä toivoni. Mutta nyt sellainen on ilmestynyt Tapiola Sinfoniettan ja Mario Venzagon tulkitsemana. Brucknerin ”linziläinen” c-molli sinfonia (1866) vaatii aivan omanlaisensa lähestymistavan ja Venzago tuntuu sen tietävän. Kiteyttäisin hänen onnistumisensa kahteen taikasanaan: fraseeraus ja temponkäsittely. Read More →
Verrattuna Ravelin ja De Fallan räiskyvän intohimoiseen Espanjaan tai Stravinskyn satumaiseen Kiinaan Matthew Whittallilta kantaesitetty alttoviulukonsertto The Heaven that dwells so deep tarjoaa kuulijalle pohjoista lakeutta. Ilari Angervon ja RSO:n antaumuksella tulkitsema laaja teos muistuttaa kaukolentoa arktisten alueiden ylitse: karun staattiset maisemat vaihtuvat hitaasti, valo on kylmän kirkasta. Read More →