ICMS 16 (International Congress of Musical Signification 16) -kongressi Sibelius-Akatemiassa 2.-6.6.2026. Jorma Panula workshop with his Academy Orchestra 3.6. klo 14. Students of conducting:Arijus Sereckis, Erno Toikka ja Maxmilian Fagerlund. Johannes Brahms: 4. sinfonia; Jean Sibelius Valse triste (katkelmia). R-talo. Pohjoinen Rautatiekatu, Helsinki.
ICMS16 jatkuu yhä, mutta yksi sen huippukohtia saavutettiin jo, nimittäin Jorma Panulan kansainvälisten oppilaiden vierailu maestron johdolla. Panula ei joutunut aivan outoon kontekstiin, sillä hän vieraili jo kerran Imatralla semiotiikan talvikoulussa parikymmentä vuotta sitten, kun teemana oli kehon kieli. Hänen opetuksistaan silloin jäi mieleen kaksi asiaa: ensinnäkin, jos haluaa päästä huipulle on perustan oltava lavea, kaikkea pitää opiskella ensi alkuun ennen kuin erikoistuu mihinkään. Ja siksi toiseksi neuvo kaikille opettajille: auta – älä häiritse!
Panula workshop saatiin upotettua keskelle kansainvälisten huippututkijoiden kongressia ja täytyy sanoa, että jos puhetta kuulee taukoamatta viikon ajan joka päivä kaksitoista tuntia, on pieni moment musical jotain todella virkistävää. Idean sain tähän viime talven Vuosaaren kirkon konsertista, jossa Panula itse johti Finlandia camerata -orkesteria. Mutta kun ehdotin tällaista vierailua, hän tahtoi kääntää sen pedagogiseksi tapahtumaksi ikioman akatemiansa 20-henkisellä ensemblella. Se sijoitettiin konserttisalin lavalle vasemmalle ja osa yli satapäisestä yleisöstä myös sinne ja loput katsomoon. Näin syntyi tiivis yhteys paitsi opettajan ja oppilaiden sekä orkesterin että myös yleisön välille.
Brahmsin 4. sinfonia sopi tähän tilanteeseen erinomaisesti. Arijus Sereckis, joukon nuorin hämmästytti kyvyllään eläytyä teoksen wieniläiseen atmosfääriin ja sen kaikkiin detaljeihin. Hänen johtamisensa oli jo teknisestikin yllättävän harkittua kadottamatta spontaanisuutta. Maestro Panula joutui melko usein kuitenkin pysäyttämään ja ilmoittamaan: Kun säveltäjä kirjoittaa pianissimo, hän tarkoittaa sitä. Piano, piano! Sinfonian toista osaa sai johtaa Erno Toikka levollisin ja pehmein ottein. Brahmsin sointimaailma ja kontrapunkti välittyivät kaikille. Kolmantena esiintyi reippaasti Maximilian Fagerlund, jolla on taustanaan pianon opinnot ja parhaillaan menossa varusmiesorkesterin johto. Hän sai ryhdikkäästi otteseensa teoksen finaalin. Hän vaati muutamaa paikkaa uudestaan ja uudestaan. Erityisesti staccatojen oli oltava tarpeeksi teräviä, ja polyrytmiikka eri soitinten välillä tarkkaa.
Konsertin huipentuma oli Sibeliuksen Valse triste. Kansainvälinen musiikintutkijayleisö sai nyt kuulla jotain todella autenttista, suomalaisten soittamana ja nuorten johtamana tämä Sibeliuksen kuka ties tunnetuin teos. Kapellimestarit vuorottelivat peräkanaa luovuttaen johtamisen aina taitteen vaihtuessa toiselle. Tässä oli jotain liikuttavaa yhteishenkeä, ja sehän on aina ollut tunnetusti leimallista Panulan orkesterinjohdon akatemialle. Sibelius-Seuran tuki teki tämän esiintymisen kongressille mahdolliseksi.
— Eero Tarasti (teksti ja kuvat)