Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Tiedote: Kesäöiden taikaa Tapiola Sinfoniettan kauden avauskonsertissa

kuva (c) Heikki Tuuli

kuva (c) Heikki Tuuli

kuva (c) Marco Borggreve

kuva (c) Marco Borggreve

Tapiola Sinfoniettan syyskauden avauskonsertti 4.9. vie kesäisin tunnelmiin. Ohjelmassa on Mendelssohnin satumainen Kesäyön unelma -alkusoitto sekä Berlioz´n laulusarja Kesäöitä, jonka solistina vierailee sopraano Soile Isokoski. Lisäksi konsertissa kuullaan Gounod’n toinen sinfonia. Orkesteria johtaa kapellimestari Olari Elts.

Viron tunnetuimpiin kapellimestareihin lukeutuvalla Olari Eltsillä on läheiset suhteet synnyinmaansa säveltäjiin Arvo Pärtiin ja Erkki-Sven Tüüriin, mutta yhtälailla Elts johtaa perinteistä ohjelmistoa ja  oopperaesityksiä. Elts vierailee säännöllisesti useiden merkittävien orkestereiden johtajana niin Euroopassa, Aasiassa kuin Australiassa, ja tällä hetkellä hän työskentelee myös Viron kansallisen sinfoniaorkesterin päävierailijana.

Maailman kuuluisimmilla ooppera- ja konserttilavoilla esiintyvä Soile Isokoski on aikamme kysytyimpiä sopraanoja. Isokoski tekee yhteistyötä useiden merkittävien kapellimestareiden kanssa, heidän joukossaan Esa-Pekka Salonen, Sir Colin Davis, Riccardo Muti, Claudio Abbado, Sir Simon Rattle, Valeri Gergiev ja Zubin Mehta. Menestyksekkään kansainvälisen solistiuransa ohella Isokoski hoitaa opetustehtäviä ja toimii useiden laulukilpailujen tuomaristossa.

Konsertin avausnumerona kuultava Felix Mendelssohnin Kesäyön unelma -alkusoitto op. 21 (1826) on hänen varhaisimpia mestariteoksiaan, jonka säveltäessään hän oli vasta 17-vuotias. Vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin Mendelssohnilta tilattiin näyttämömusiikki Shakespearen tekstiin pohjautuvaan Kesäyön unelmaan, johon Mendelssohn kytki aiemmin säveltämänsä alkusoiton. Teoksen taianomainen herkkyys herättää eloon Shakespearen näytelmän satumaailman.

Hector Berlioz´n kuudesta laulusta koostuva orkesterilaulusarja Nuits d’Été (Kesäöitä) on kirjoitettu Theophile Gautier’n runoihin. Ensimmäinen versio sarjasta julkaistiin 1841, mutta lopullisen muotonsa se sai vasta vuonna 1856.  Sarja koostuu kuudesta keskenään hyvin erilaisesta laulusta. Sarjan avaa rytmisesti ja melodisesti oikukas Villanelle, jota seuraavat Ruusun henki, Laguuneilla, Ero, Hautausmaalla sekä Tuntematon saari. Kuten kaikessa muussakin musiikissaan, myös Kesäöissä Berlioz rakentaa ilmaisunsa suurille dramaattisille tehoille.

Charles Gounod´n sinfonia nro 2 Es-duuri valmistui 1855, ja seuraavien vuosien aikana hän sävelsi tunnetuimman teoksensa, Faust-oopperan.  Gounod’n sinfoniat ovat hengeltään klassisia ja elegansseja. Toisessa sinfoniassa ilmaisu on lähellä Beethovenia, mikä tulee esiin erityisesti ensimmäisessä osassa.

Pe 4.9.2015 klo 19, Espoon kulttuurikeskus, Tapiolasali
KESÄYÖT
Tapiola Sinfonietta

Olari Elts, kapellimestari
Soile Isokoski, sopraano

Mendelssohn: Kesäyön unelma -alkusoitto
Berlioz: Kesäöitä
Gounod: Sinfonia nro 2

Avoin kenraaliharjoitus Tapiolasalissa pe 4.9. klo 10.00-11.20. Vapaa pääsy.

www.tapiolasinfonietta.fi

Tiedote: Suomalaiskapellimestarit voitokkaina The Gramophone -lehden vuosittaisessa palkintojenjaossa

6.220574

Maailman kenties arvostetuimman klassisen musiikin levylehden The Gramophonen vuoden 2015 palkinnot parhaista levytyksistä on julkistettu. Kahdestatoista kategoriasta kahdessa − ooppera ja aikamme musiikki − palkinnot myönnettiin suomalaisille kapellimestareille. Sakari Oramo palkittiin parhaasta aikamme musiikin levytyksestä: Per Nørgårdin sinfoniat nrot 1 & 8  Wienin filharmonikkojen kanssa (Dacapo 6 220574) ja Esapekka Salonen ooppera-kategoriassa Orchestre de Paris’n kanssa tekemästään Richard Straussin Elektran viime vuonna julkaistusta DVD:stä (Bel Air Classique BAC110).

http://www.gramophone.co.uk/classical-music-news/gramophone-awards-2015-winners-revealed

Levyarvio: Anna Liisa

annaliisalevynkansi

On kahdellakin tapaa juhlavaa pitää käsissään Ondinen tuoretta julkaisua Veli-Matti Puumalan Anna Liisasta (2001-2008). Suomalaista nykyoopperaa ja -näyttämömusiikkia päätyy tallenteeksi asti vain harvoin, ja myös tänä vuonna 50 vuotta täyttäneen säveltäjän diskografiaan levytys on ajankohtainen, ansaittu ja tärkeä lisäys.

Oopperan libretto on säveltäjän ja tämän vaimon, kirjallisuudentutkija Tiina Käkelä-Puumalan sovitus Minna Canthin saman nimisestä näytelmästä vuodelta 1895. Canthin päähenkilö on menossa naimisiin Kivimaan tilan Johanneksen kanssa, mutta on salannut olleensa joitain vuosia aiemmin raskaana ja tappaneensa epätoivoissaan synnyttämänsä lapsen. Tämän lapsen isän, renki Mikon äiti Husso kertoo pitkään kylästä poissa olleen Mikon olevan paluumatkalla, ja uhkaa paljastaa lapsenmurhan, ellei Anna Liisa lupaudukin Mikolle. Kun Anna Liisa kieltäytyy, Husso kertoo kuolleesta lapsesta Johannekselle sekä Anna Liisan vanhemmille, ja avioliitto Mikon kanssa näyttää pakon sanelemalta. Anna Liisa kuitenkin tunnustaa murhan äkkiä Pyhän Hengen – ei siis Isän, Pojan tai edes Neitsyt Marian – armosta vakuuttuneena, ja ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.

Savonlinnan oopperajuhlien osatilauksena alkunsa saanut ooppera sai pitkään odotetun kantaesityksensä vasta musiikkiteatteri Kapsäkin tuotantona ja Erik Söderblomin ohjauksena Helsingin juhlaviikoilla 2008. Helmikuussa 2014 tehdyssä äänityksessä jalkeille on saatu kantaesityksen tapaan Tapiola Sinfonietta Jan Söderblomin johdolla, ja roolituskin on miltei täsmälleen sama kuin kuusi vuotta aiemmin. Näin syystäkin: päärooleissa laulavien Helena Juntusen sekä Ville Rusasen ura ja ilmaisu ovat sittemmin vielä edenneet, ja muukin miehitys tekee laadukasta työtä. Solistikunnan uusi tulokas, kantaesityksen Jyri Lahtisen Rovastina korvannut Jouni Kokora laulaa lyhyen roolinsa hyvin vaikuttavasti.

Erityinen ilo on kuulla Anna Liisan voimakkaana taustavaikuttajana toimineen, levytyksen aikaan jo näyttämöuransa päättäneen Jorma Hynnisen laulua Kortesuona, Anna Liisan isänä. Hynnisen tunnerikas lausuntavoima on omaa luokkaansa, kun taas muilta pienempien roolien laulajilta ja erityisesti kuorosolisteilta silloin tällöin toivoisi luontevampaa, puheenomaisempaa otetta.

Eri henkilöillä on taitavasti, selkeästi sävelletyt äänelliset profiilinsa. Juntunen säihkyy pitkässä ja vaativassa roolissa Anna Liisana avaten sopraanon suuret hypyt suvereenisti, ja Rusanen laulaa Mikon korkeassa baritoniroolissa notkeasti kyeten hiljentämään ylimmänkin alueen vaikuttavasti. Baritoni Juha Hostikan Johanneksen repliikit päättyvät puolestaan usein kohoten, hiukan höntteinä huudahduksina.

Aivan oma, merkittävä tapauksensa on matalarekisterinen Husson rooli, jonka Sanna Kurki-Suonio laulaa kansanmusiikillisella äänenmuodostuksella. Tanja Kauppisen vakaalla, kauniin tummasävyisellä sopraanolla esittämä Riikka (Anna Liisan äiti) sekä myöskin hyvää työtä tekevän Anu Hostikan Pirkko (päähenkilön sisko) eivät hahmotu kenties aivan yhtä selkeäpiirteisinä. Pikkusisko Pirkko on alkuperäisnäytelmän tärkeä, terävä-älyinen lapsihahmo, jonka äänenkäyttöön jää Hostikalta kaipaamaan vielä selkeämmin artikuloitua lapsekkuutta.

Canthin teksti alkaa suoraan tuvasta ja loppuu seinään – oopperalle sopivaa unenomaisuutta luo librettoon lisätty prologi, ja sulkevana eleenä teoksen lopussa käytetään kuoron kaiuttavaa, reflektoivaa osuutta. Helsingin kamarikuoro on muutenkin merkittävässä roolissa Anna Liisan mielensisäisen tunneliikkeen sekä tämän kokeman sosiaalisen paineen ilmentäjänä. Se laulaa yhtä lailla vakuuttavasti ensimmäisen kohtauksen hillityllä svengillä kasvavassa lopussa kuin kolmannessa näytöksessä päähenkilön kanssa käytävässä, vokaliisiksi muuttuvassa vuoropuhelussakin.

Melko oleellinen muutos Canthin näytelmään on Husson lapsenmurhan paljastusta edeltävän vaiheen lyhentäminen. Ratkaisu toimii, mutta Johanneksen henkilöhahmosta se tekee yksiulotteisemman. Näytelmän Johannes on hieman vastahakoista Anna Liisaa kanssaan avioliittoon usuttava patriarkaalisen konvention edustaja, joka tyrmistyy murhan paljastumisesta, mutta muuttaa mielensä ja on lopussa Anna Liisan puolella. Oopperan Johannes taas on tahdoton tohelo, joka ei anna anteeksi. Mikon henkilöhahmoa on sen sijaan kehitetty uskottavammaksi, ”kylmäkiskoisesta opportunistista sympatiaa herättäväksi mieheksi unelmineen”, kuten Lauri Mäntysaari hyvässä teosesittelyssään toteaa.

Husso on sekä näytelmän että oopperan keskeinen, konfliktin liikkeelle laittava hahmo. Roolin antaminen kansanmuusikolle on ratkaisuna omaperäinen ja sikäli perusteltu, että näytelmässäkin juuri Husso on ulkopuolinen, alempaan sosiaaliseen asemaan lukittu henkilö, jolla on vain voitettavaa – toisin kuin esimerkiksi Mikolla, josta on tienesteillään tullut ”isäntämiehen veroinen”. Esimerkiksi kauniissa Anna Liisan kohtaloon eläytyvässä balladissaan tai lapsenmurhan paljastaessaan Kurki-Suonion Husson ilmaisu pääsee oikeuksiinsa, mutta yleisesti ottaen äänen mahdollisuuksia voisi esitellä räikeämminkin.

Kansanmusiikkia teoksessa kuullaan muulloinkin kuin Husson laulaessa: se säilyttää oman dialektinsa melko suoraviivaisesti, mutta tuntuu kuitenkin tuoreelta. Anna Liisan ja Riikan laulama virsi on puolestaan etäännytetty voimakkaammin osaksi oopperan sävelkieltä, ja selkeiden alluusioiden kiusaus vältetään.

Anna Liisa sai hyvän vastaanoton jo kantaesityksensä aikaan: Kimmo Hakola totesi Uudessa Suomessa ”uuden suomalaisen merkkioopperan syntyneen”, tämän julkaisun nimimerkki llmapuntari oli samalla kannalla, ja Helsingin Sanomien Samuli Tiikkaja kehui erityisesti oopperan librettoa. Gramophone puolestaan valitsi käsillä olevan levytyksen juuri Editor’s Choice-kategoriaansa, ja sen kriitikko Mike Ashman totesi Anna Liisan olevan ”erityinen ooppera, joka ansaitsee laajan kansainvälisen levityksen.”

Puumalan musiikki huokuu eräänlaista ehdottoman valikoivaa eklektisyyttä: siinä kuullaan idearikasta, kauniin haaleasta aina räjähtävän reaktioherkkään yltävää modernistista ilmaisua, mutta myös etnoballadi, jonka yksinkertainen pizzicato-säestys voisi olla suoraan Hollywood-soundtrackilta. Tapiola Sinfonietta ja Söderblom työskentelevät yhdessä laulajien kanssa tämän kaiken parissa vaikuttavasti.

Parhaimmillaan – vaikkapa ensimmäisen näytöksen lopettavassa kehtolaulussa, kolmannen näytöksen monologi-tertsetissä tai loppukohtauksessa – Anna Liisan musiikki on huumaavaa. Sopii siis toivoa, että Puumala säveltää näyttämölle jossain vaiheessa lisääkin.

 — Justus Pitkänen

ks myös https://www.amfion.fi/veli-matti-puumala-anna-liisa-3/#more-9312

arvio: Steve Reichin lyömäsoitinteokset tekivät vaikutuksen Juhlaviikoilla

Etualalla Reich ja Colin Currie, taustalla Colin Currie Group ja Seksteton lavasetup. Kuva Jari Kallio.

Etualalla Reich ja Colin Currie, taustalla Colin Currie Group ja Seksteton lavasetup. Kuva Jari Kallio.

Kuulun siihen sukupolveen, joka on varttunut Steve Reichin (s. 1936) musiikin parissa. Kuusikymmentäluvulla uraansa aloitellut Reich oli jo varsin tunnettu nimi tutustuessani hänen musiikkiinsa neljännesvuosisata sitten. Sittemmin hänestä on tullut nykymusiikin grand old man, yksi kaikkein tunnetuimmista ja arvostetuimmista aikamme säveltäjistä.

Kahdeksattakymmenettä syntymäpäiväänsä ensi vuonna juhliva Reich kiertää maailmaa edelleen aktiivisesti. Helsingin juhlaviikoille hän oli saapunut esiintymään yhdessä brittiläisen lyömäsoittajan Colin Currien yhtyeen sekä Avantin muusikoiden kanssa.

Reich ja Currie avasivat konsertin yhdellä säveltäjän tunnetuimmista klassikoista. Clapping Music (1972) on mitä veikein minimalistinen sävellys. Se koostuu yhdestä rytmisestä taputuskuviosta, jonka molemmat muusikot aloittavat rytmisessä unisonossa. Sitten toinen heistä siirtyy rytmissä hyppäyksinä kahdeksasosa kerrallaan, jolloin syntyy erilaisia kaanonmuodostelmia. Kun muusikot palaavat rytmiseen unisonoon, kappale päättyy.

Clapping Musicissa ovat tiiviissä muodossa Reichin suurimmat hyveet säveltäjänä. Hän osaa rakentaa yksinkertaisesta, joskin tarkkaan harkitusta lähtömateriaalista kiinnostavaa musiikkia vahvojen rakenteellisten ratkaisujen kautta. Reich on osannut aina arvioida myös hyvin materiaalinsa mahdollisuuksien rajat eikä ole syyllistynyt yliarvioimaan teostensa kestoa.

Vaikka osa Clapping Musicin tämäniltaisen esityksen poikkeuksellisesta viehätysvoimasta perustui varmasti säveltäjän itsensä läsnäoloon lavalla, on vaikea olla hämmästymättä niin tämän pienen teoksen kyvystä pitää kiinni kuulijansa huomiosta kuin yksinkertaisen kontrapunktin lumosta. Clapping Music nostattikin heti konsertin alkuun innokkaat suosionosoitukset.

Iltaa jatkettiin toisella, joskin varsin erilaisella klassikolla. Sähkökitarateoksessa Electric Counterpoint (1987) solistiosuus kietoutuu ennalta nauhoitettujen sähkökitara- ja bassoraitojen kudokseen tuottaen Reichille tyypillisiä identtisten instrumenttien tiheitä kaanonmuodostelmia lomittuneina vahvaan rytmiseen pulssiin. Teoksen perusrakenne on monista säveltäjän teoksista tuttu, yksinkertainen nopea-hidas-nopea.

Electric Counterpoint on osa Reichin samalla logiikalla rakennettujen sooloteosten yhä laajenevaa perhettä, jonka alkuna voidaan pitää Violin Phasea (1967). Muina soolosoittimina Reich on käyttänyt vuosien varrella huilua, klarinettia ja selloa. Sähkökitaristien parissa suosittu Electric Counterpoint on alun perin sävelletty Pat Methenylle, joka myös levytti teoksen tuoreeltaan. Musiikkitalossa solistina kuultiin Marzi Nymania, joka soitti teoksen varsin vakuuttavasti. Sähköistä vahvistusta kantautui ainakin permannon etuosan seutuville välillä varsin reippaanlaisesti, ja käytiinpä hetkittäin myös kaiuttimien suorituskyvyn tuolla puolen. Tämä verotti muutoin varsin nautittavaa esitystä rahtusen, mutta kokonaisvaikutelma muodostui kuitenkin varsin ilahduttavaksi.

Konsertin huippuhetki seurasi ennen väliaikaa, kun saatiin kuulla Colin Currie Groupin huikean hieno esitys Currielle omistetetusta Kvartetosta (2013) kahdelle vibrafonille ja kahdellle pianolle. Teoksen soitinyhdistelmä on mitä ominta Reichia, muodostaahan se tavallisesti säveltäjän muutoin vaihtelevan soitinyhtyeen pysyvimmän ytimen.

Kvartetto on Reichin virtuoosisimpia ja kompleksisimpia teoksia, jonka harmoniat, kontrapunkti sekä melodinen kehittely yllättävät kuulijan ilmeikkyydellään, terävyydellään sekä laaja-alaisuudellaan.

”Yllättynyt olin itsekin. Ajattelin säveltäessäni, että tämähän on kauhea kappale, kun siinä tapahtuu niin paljon koko ajan. Vakuutuin Kvartetosta täysin vasta soittaessani sitä ensimmäistä kertaa”, Reich totesi ilahtuneena kuvaillessani hänelle kokemustani keskustellessamme lyhyesti konsertin tauolla.

Colin Currie Groupin työskentelyä Kvarteton parissa oli ilo seurata. Nämä erinomaiset muusikot olivat täysin kotonaan musiikin parissa. Toivottavasti teoksesta saadaan tällä kokoonpanolla taltiointi markkinoille mahdollisimman nopeasti.

Väliajan jälkeen kuultiin illan laajinta kokoonpanoa, kun Avantin muusikot täydensivät Colin Currie Groupia Radio Rewritessa (2013). Jousi- ja lyömäsoitinkvartetille sekä huilulle, klarinetille ja sähköbassolle sävellettyssä teoksessa tunnetuinta on lähtömateriaalina käytetyt Radioheadin kappaleet Jigsaw Falling into Place ja Everything in It’s Right Place. Reich käyttää lainamateriaaliaan harmonisina ja melodisina fragmentteina, jotka ovat useimmiten tunnistamattomia. Soiva lopputulos kuulostaa ennen kaikkea Reichilta itseltään.

Vaikka Tomas Djupsjöbackan tarkasti ja intensiivisesti johtamat Colin Currie Groupin ja Avantin muusikot tekivät erinomaista työtä, viidestä lyhyestä osasta koostuvassa Radio Rewritessa tuntui kunnolla eloa vasta kahdessa viimeisessä osassa. Sama vaikutelma minulle on syntynyt myös teoksen taannoisesta levytyksestä. Radio Rewrite on taiten sävelletty teos, mutta Kvartettoon verrattuna sen kokonaisvaikutelma jäi hieman vaisuksi. Siitä huolimatta teoksen kauniita jousiosuuksia sekä puhaltimien ja vibrafonien yhteissointia oli ilo kuunnella.

Konsertin päätösnumerona saatiin kuulla Sekstetto (1984-85), joka oli ohjelmistossa myös Reichin edellisellä Helsingin vierailulla kolmekymmentä vuotta sitten. Kuudelle lyömäsoittajalle kirjoitettu liki puolituntinen teos kuuluu Reichin hienompiin. Teoksen avaava voimakas pulssi on sukua vuosikymmentä aimmalle Music for 18 Musiciansille, mutta harmoniat ovat tummempia ja rytmiikka iskevämpää. Seksteton kiehtova sointi rakentuu marimboista, vibrafoneista, pianoista ja sähköuruista, joita bassorummut sekä crotalet täydentävät.

Colin Currie Groupin esityksestä muodostui kertakaikkisen mukaansatempaava rituaali. Muusikoiden täydellinen keskittyminen, vähäeleiset siirtymät instrumentilta toiselle sekä saumaton yhteistyön tuntu tekivät Seksteton esityksestä nautinnollista niin kuulla kuin katsellakin.

Sekstetossa ilahduttivat taidokkaiden kaanonmuodostelmien ja moni-ilmeisen rytmiikan ohella lukuisat soittimelliset ratkaisut. Jousella soitetut vibrafonit tuottivat kiehtovia pitkiä ääniä, jotka kohosivat rytmisen pulssin ylle. Bassorummut ja crotalet puolestaan värittivät sointia hienosti, kun taas arkaainen sähköurkusoundi toi teoksen kokonaisilmeeseen naurinnollista karheutta.

Kaikkiaan ilta oli mitä nautinnollisin. Oli ilo nauttia Reichin kiehtovasta tuotannosta ensiluokkaisten esitysten kautta. Säveltäjän läsnäolo niin lavalla kuin miksauspöydän takanakin toi keskiviikkoiltaan vielä oman erityisen ilonsa.

— Jari Kallio

Steve Reich
Colin Currie Group
Avanti! joht. Tomas Djupsj
öbacka
Marzi Nyman

Reich: Clapping Music, Electric Counterpoint, Kvartetto, Radio Rewrite, Sekstetto

Musiikkitalo, Helsinki, 19.8.2015 klo 19.00

Tiedote: Kansallisooppera ja Kansallisbaletti panostavat kotimaisiin kantaesityksiin

b6a2a226c4f66974_org

Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin kahdeksasta vahvasti nykyajassa kiinni olevasta ensi-illasta kaksi on kotimaisia kantaesityksiä, ja Taikahuilua lukuun ottamatta kaikki ensi-iltateokset ovat syntyneet viimeisten sadan vuoden aikana. Kautta leimaa myös maineikkaiden ohjaajien ja koreografien panos, sillä nyt nähdään mm. Peter Steinin, Dmitri Bertmanin, Jorma Uotisen ja Nacho Duaton töitä. Yleisön viihtyvyyttä on parannettu entisestään uusimalla katsomon istuimet ja päänäyttämön äänijärjestelmä

Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin esityskausi 2015–2016 käynnistyi konserteilla elokuun alussa. Päänäyttämön esitykset aloittaa koko perheen baletti Kaunotar ja hirviö 22.8., ja ensimmäinen ensi-ilta on Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus 4.9.

Menestysmusikaali ja uutuusooppera

Oopperan kausi alkaa 4.9. maailman menestyneimmällä musikaalilla Oopperan kummitus. Andrew Lloyd Webberin musikaali nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa. Suurin osa eri maissa toteutetuista esityksistä on ollut alkuperäisen tuotannon kaltaisia, mutta Kansallisoopperassa tehdään Tiina Puumalaisen ohjauksessa aivan uusi toteutus. Syyskauden kaikki 30 esitystä on loppuunmyyty, eli musikaalin näkee syksyn aikana 40 300 katsojaa. Keväällä on luvassa yhteensä 23 esitystä, joiden liput tulevat myyntiin 18.8.

Syksyn toinen ensi-ilta on nuoren Dmitri Šostakovitšin hillittömän riehakas ooppera Nenä. Sen on ohjannut Peter Stein, yksi tunnetuimpia eurooppalaisia teatteriohjaajia. Nikolai Gogolin novelliin pohjaavassa oopperassa Kovaljov etsii kadonnutta nenäänsä pitkin Pietaria. Satiirista kuvausta aikansa virkavaltaisesta Venäjästä ja sen merkillisistä ihmistyypeistä terästää räväkän modernistinen musiikki. Näyttävä visualisointi hyödyntää 20-luvun venäläisen modernismin kuvastoa. Zürichin oopperasta peräisin oleva tuotanto nähdään 20.11. alkaen.

Vuosi 2016 alkaa uuden metallinhohtoisen oopperan kantaesityksellä, kun ensi-iltansa saa 22.1. Indigo. Sami Parkkinen on kirjoittanut scifihenkisen tarinan kaikkialle lonkeronsa ulottavan suuryhtiön vallasta, teknologian vaaroista ja onnen etsimisestä. Apocalyptica-yhtyeestä tutut Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen yhdistävät tummanpuhuvassa musiikissa aineksia perinteisestä oopperasta ja raskaasta rockista. Musiikin on editoinut, orkestroinut ja sovittanut Jaakko Kuusisto, ja ohjaajana on Vilppu Kiljunen. Ylen kanssa syksyllä 2014 alkanut yhteistyö jatkuu, kun Indigon esitys 30.1. nähdään suorana lähetyksenä Yle Teemalla.

W. A. Mozartin Taikahuilu nähdään nyt uutta teknologiaa hyödyntävänä tuotantona. Elävät laulajat yhdistyvät saumattomasti mielikuvitukselliseen animaatioon, jonka on toteuttanut brittiläinen teatteriryhmä 1927. Perinteisten dialogien paikalla on tekstejä mykkäelokuvan hengessä ja näin kokonaisuus on entistä tiiviimpi. Berliinin Komische Operin palkittu tuotanto on mahdollisesti kaikkien aikojen hauskin Taikahuilu.

Moskovalaisen Dmitri Bertmanin kekseliäät oopperaohjaukset ovat saaneet monia palkintoja. Nyt Bertmanin työtä nähdään ensi kertaa Suomessa Igor Stravinskyn oopperassa Hulttion tie. Teos kuvaa Tom Rakewellin ja salaperäisen Nick Shadow’n matkaa nautintoihin ja turmioon. Tarinaa kuljettaa mitä kaunein musiikki, sillä 1950-luvulla Stravinsky tyylitteli 1700-luvun oopperoiden tapaan. Ensi-ilta on 18.3. ja Tom Rakewellin roolissa laulaa viimeaikaisista suorituksistaan paljon kiitosta saanut Tuomas Katajala.

Ohjelmistoon palaa syyskaudella hersyvä oopperakomedia Don Pasquale, jo vuodesta 1995 katsojia kerännyt Tosca ja visuaalisuudellaan vaikuttanut Thaïs. Kevään päättää Wagnerin Tristan ja Isolde, jossa kuullaan uusia suomalaisia solisteja: Isoldena on Johanna Rusanen-Kartano ja Tristanin roolissa vuorottelevat Jyrki Anttila ja Robert Dean Smith.

Kansallisooppera kutsuu vuosittain myös vapaan kentän oopperaseurueita ja tanssiryhmiä esiintymään Alminsaliin. Syys–lokakuussa ohjelmistossa on monien toivomaa barokkioopperaa, kun Suomalainen Kamariooppera ja Helsingin barokkiorkesteri esittävät Claudio Monteverdin oopperan Poppean kruunaus. Ohjaaja on Vilppu Kiljunen ja esitykset johtaa Aapo Häkkinen.

Konsertteja, ilmaistapahtumia, yhteistyötä ja osallistavia hankkeita

Elokuun alussa konsertoitiin Espoon tuomiokirkossa Urkuyö ja Aaria -festivaalilla sekä Lahden Sibeliustalossa PYHÄNIEMI 2015 -taidetapahtumassa. Perinteiseen tapaan on pyhäinpäivänä konsertti Johanneksen kirkossa. Helsingin juhlaviikoilla Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro esittivät Leif Segerstamin johdolla Benjamin Brittenin harvoin kuullun suurteoksen War Requiem. Yle Radio 1 välitti konsertin suorana lähetyksenä ja sen voi kuunnella Yle Areenassa maailmanlaajuisesti osoitteessa. Perinteiset joulukonsertit eri puolilla Etelä-Suomea ovat marraskuun lopussa, ja yhteistyössä PianoEspoon kanssa kuullaan lokakuussa tähtipianisti Leif Ove Andsnesin konsertti.

Kansallisooppera tarjoaa myös runsaasti maksuttomia tapahtumia, kuten senioreille suunnattuja Oopperan teetansseja, jotka myös suoratoistetaan verkon välityksellä palvelutaloihin ja hoivalaitoksiin kautta maan. Lisäksi tarjolla on Vauvojen taidetuokioita, Avoimien ovien päivän, oopperatalon pihalla tanssittavat Talvitanssit ja lämpiökonsertteja.

5.–6.-luokkalaiset ympäri Suomen esittävät Olli Kortekankaan säveltämää ja Minna Lindgrenin kirjoittamaa Sibelius-aiheista koululaisoopperaa Jannen salaisuus. Syksyn aikana oopperan esittävät 22 koulun oppilaat pääkaupunkiseudun lisäksi Hämeenlinnassa, Imatralla, Jämsässä, Kempeleessä, Kokkolassa, Lappeenrannassa, Lohjalla, Mikkelissä, Nurmijärvellä, Oulussa, Porissa, Porvoossa, Tuusulassa ja Vihdissä. Esitykset jatkuvat kevätkaudella.

Vuodesta 2011 käynnissä ollut Kuule, minä sävellän! -hanke on ennättänyt uuteen vaiheeseen. Sibelius-Akatemian, Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Musiikkitalon, Kansallisoopperan ja New Yorkin filharmonisen orkesterin yhteishankkeessa jo lähes sata lasta ja nuorta on säveltänyt musiikkia ammattilaisten johdolla. Nyt 10 yläasteikäistä nuorta valmistaa yhteisvoimin kokonaisen oopperan, joka nähdään huhtikuussa 2016. Sävellystyötä ohjaavat Olli Kortekangas ja Riikka Talvitie ja libreton kirjoittamista Michael Baran. Esityksen ohjaa Jere Erkkilä. Kolmen solistin lisäksi mukana on Tuula Tikkasen valmentama Tapiolan lukion kamarikuoro ja orkesterien muusikoista koottu yhtye. Kapellimestarina on Sibelius-Akatemiassa opiskelevat Kara Koskinen, ja lavastus ja puvut syntyvät Taina Relanderin johdolla Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa.

Yhteistyössä Tiedekeskus Heurekan kanssa valmistuu syyskuussa 9–12-vuotiaille koululaisille Tohtori Akustiikka ja kadonnut ääni -kokonaisuus, johon sisältyy työpaja ja miniooppera Heurekan Klassikot-näyttelyssä. Oopperan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Martina Roos, tuttuihin aarioihin perustuvan musiikin sovituksesta Jukka Nykänen ja visualisoinnista Tinde Lappalainen.

Keväällä 2016 lapsille on tarjolla myös uutuuksina Mozartin Taikahuiluun perustuvat Taaperoiden taidetuokiot 2–4-vuotiaille sekä Ämpärimies, Anandah Konosen uusi pienoisbaletti 6–9-vuotiaille. Ämpärimieheen musiikin säveltää Matti Kallio.

Anne Sofie von Otter pääroolissa Sebastian Fagerlundin Syyssonaatissa

Kansallisoopperan on tilannut uuden oopperan säveltäjä Sebastian Fagerlundilta. Sen kantaesitys nähdään syyskuussa 2017. Syyssonaatin libreton on kirjoittanut Gunilla Hemming, ja se pohjautuu Ingmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen. Kuuluisan pianistin ja hänen laiminlyömänsä, nyt jo aikuisen tyttären kohtaamisesta kertova elokuva on vuodelta 1978. Fagerlundin Syyssonaatti on ensimmäinen Bergmanin elokuvaan perustuva kokoillan ooppera. Produktion ohjaa ja lavastaa Stéphane Braunschweig, ja Charlotten rooliin on kiinnitetty Anne Sofie von Otter. Teoksen johtaa John Storgårds. Ooppera on Fagerlundin toinen ooppera; aiemmin Fagerlund on säveltänyt kamarioopperan Döbeln.

Katselu- ja kuunteluelämystä parannettu uusimalla istuimet ja äänijärjestelmä

Oopperatalon omistava Senaatti-kiinteistöt on kesän aikana uudistanut päänäyttämön katsomon istuimet. Vanhat istuimet olivat ahkeran käytön jäljiltä niin kuluneita, että niiden uusiminen oli välttämätöntä. Myös istuinten ergonomiaan ja numerointiin oli jo pitkään kaivattu parannuksia. Istuinmukavuus ja näkyvyys näyttämölle ovat nyt entistä paremmat, ja uudet numerokyltit entistä helppolukuisempia. Uudistuksen yhteydessä saatiin myös 9 asiakaspaikkaa lisää. Saliin mahtuu tällä hetkellä enimmillään 1351 katsojaa. Uusien istuinten suunnittelusta vastaa Theatreplan Ltd, ja ne valmisti kilpailutuksen jälkeen italialainen Poltrona Frau. Suunnittelun lähtökohtana oli alkuperäisten istuinten ulkoasu, ja kilpailutuksen kriteereinä olivat erityisesti laatu ja kestävyys.

Salin akustiikkaa on parannettu äänen heijastuspintoja hienosäätämällä. Tällä tavoin näyttämöltä ja orkesterimontusta tuleva ääni hajaantuu entistäkin tasaisemmin katsomoon. Muutos on toteutettu näyttämöaukon ympärille sijoitettujen akustisten elementtien avulla.

Myös päänäyttämön alkuperäinen sähköinen äänijärjestelmä on kesällä uusittu. Suurin osa ooppera- ja balettiteoksista esitetään akustisesti, mutta myös sähköistä äänentoistoa ja äänitehosteita tarvitaan. Korkeatasoinen uusi äänijärjestelmä tarjoaa rikkaan ja vaikuttavan äänimaiseman esimerkiksi nykytanssiesityksissä tai musikaaleissa. Siksi uudistus oli järkevää toteuttaa juuri Oopperan kummituksen esitysten alla.

Syksyn esitykset kiinnostavat

Syyskauden lipuista on varattu jo 60 %. Kevätkauden esitysten myynti käynnistyy 6.10., lukuun ottamatta Oopperan kummitusta, jonka liput tulevat myyntiin jo 18.8.

www.ooppera.fi