Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Suomen Säveltaiteen Tukisäätiö jakaa Kajanus-palkinnon ja apurahoja kapellimestarikoulutukseen

Suomen Säveltaiteen Tukisäätiö jakaa 7.11.2015 Robert Kajanus -tunnustuspalkinnon ansioituneelle suomalaiselle kapellimestarille.

Sibelius150-juhlavuotena Suomen Säveltaiteen Tukisäätiö on halunnut tukea myös kapellimestarikoulutusta, ja kohdistaa tämän vuoden apurahajakonsa suomalaisille orkesterin- ja puhallinorkesterinjohdon opiskelijoille. 1.10. alkanut hakuaika päättyi 30.10.2015.

Tunnustuspalkinnon saaja julkistetaan lauantaina 7.11.2015 klo 14 Musiikkitalossa, harjoitussali Paavossa, Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutuksen avoimien ovien Atso’s Corner -tilaisuuden alussa.

Atso’s Corner -tilaisuus jatkuu julkistuksen jälkeen kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professori Atso Almilan isännöimänä klassisen musiikin iltapäivänä nuorten kapellimestareiden ja soittajien kera. Tällä kertaa teemana ovat eri aikakausien lauluista tehdyt orkesterisovitukset ja vieraana on Vladimir Agopov. Tarkemmat tapahtumatiedot täältä:
https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/atsos-corner-13-vieraana-vladimir-agopov-ja-hanen-opiskelijansa-seka-laulusolistit

Suomen Säveltaiteen Tukisäätiö on perustettu 1957 Jean Sibeliuksen 90-vuotissyntymäpäivän juhlinnan yhteydessä. Säveltäjän elämäntyön kunnioittamiseksi eduskunta myönsi peruspääoman ja valtioneuvosto päätti perustaa säätiön, jonka toiminnan tarkoituksena on Suomen säveltaiteen tukeminen ja edistäminen.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö jakaa vuosittain apurahoja esittävän säveltaiteen edustajille, musiikkipedagogeille, musiikkitieteilijöille ja säveltäjille. Säätiön yhteydessä toimii myös Robert Kajanus -rahasto, josta nyt jaettava tunnustuspalkinto myönnetään.

www.suomensaveltaiteentukisaatio.fi

Sibelius-Akatemia esittää harvoin nähdyn Sibeliuksen Myrsky-näyttämöteoksen Musiikkitalossa 21.11.

sibelius-akatemia_x_screen_black

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia kunnioittaa Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa noin 30:lla eri Sibelius-aiheisella konsertilla ja luennolla syyskaudella 2015. Kauden huipennuksena nähdään Sibeliuksen näyttämöteos Myrsky William Shakespearen samannimiseen näytelmään Musiikkitalon konserttisalissa 21. marraskuuta.

Viimeksi 1980-luvulla Savonlinnan Oopperajuhlilla näyttämöteoksena esitetty Myrsky on Sibelius-Akatemian muusikoiden, Teatterikorkeakoulun näyttelijöiden ja Aalto-yliopiston lavastus- ja pukusuunnittelijoiden voimin toteutettava monitaiteellinen kokonaisuus. Myrsky on myös idean isän, kapellimestari Tuomas Hannikaisen taiteellisen tohtorintutkinnon viimeinen osuus.

– Sibelius tunnetaan yhtenä viime vuosisadan suurimmista sinfonikoista. Ei ole yleisesti tiedossa, että hänellä on myös mittava, noin 20 teoksen näyttämömusiikkituotanto. Näyttämömusiikissa Sibelius tuntuu tarttuneen aiheisiin, jotka olivat lähellä hänen omaa henkilöhistoriaansa. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut juuri tästä musiikista, jonka kiistaton kruunu Myrsky on, Hannikainen valottaa esityksen taustaa.

Hannikainen ehdotti ideaa juhlavuoden ohjelmistoon jo kolme vuotta sitten, jolloin alettiin synnyttää uutta kolmen taideakatemian yhteistä Taideyliopistoa. Tällöin kuvioihin astui myös ohjaaja Ville Sandqvist.

– Esityksessä on kolme tasapainoista, toisensa kohtaavaa aluetta: musiikki, teksti sekä tila, jota manipuloimme sekä auditiivisesti että visuaalisesti. Sali kattaa näkymältään 360 astetta ja on yli 30 metriä korkea, Sandqvist kertoo.

Myrskyn puvustuksesta vastaa Aalto ARTSin pukusuunnittelun professori Sofia Pantouvaki sekä hänen kokoamansa neljän pukusuunnittelun maisteriopiskelijan ryhmä. Puvut valmistaa 25-henkinen tiimi, joka koostuu kaavoittajista, ompelijoista, tekstiileihin erikoistuneista tekijöistä, hatuntekijöistä ja kengäntekijöistä. Mukana on myös opiskelijoita Stadin ammattiopistosta.

– Työskentelemme parhaillaan 41 eri puvun parissa. Myrskyn maailma on ajaton, joten olemme käyttäneet puvuissa elementtejä eri aikakausilta, aina Shakespearen ajasta Sibeliuksen aikakauteen ja tähän päivään. Suunnittelun keskiössä on ollut, miten ilmaisuvoimaisia materiaalit voivat olla, ja tämän vuoksi tutkimme, testaamme ja kehitämme ennakkoluulottomasti uusia materiaaleja pukuihin, Pantouvaki kertoo.

Yhteistyö professori Sofia Pantouvakin ja Aalto-yliopiston pukusuunnittelun pääaineen kanssa toteutuu FiDiPro (the Finland Distinguished Professor Programme) -rahoitusohjelman puitteissa. Pantouvakin Costume Methodologies –tutkimusprojekti on yksi esimerkki FiDiPron kautta toteutettavasta, pukusuunnitteluun liittyvästä taiteellisesta tutkimuksesta. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.

Shakespeare–Sibelius: Myrsky
La 21.11.2015 klo 19.00, Musiikkitalon konserttisali
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, kuoro ja laulusolistit
Teatterikorkeakoulun näyttelijät, Aalto-yliopiston lavastus- ja pukusuunnittelijat
Ohjaus: Ville Sandqvist
Kapellimestari: Tuomas Hannikainen
Lavastussuunnittelu: Suvituuli Saari
Puvustussuunnittelu: Sofia Pantouvaki
Valosuunnittelu: Antti Silvennoinen
Maskeeraus: Tuija Luukkainen
Äänisuunnittelu: Markus Bonsdorff
Rooleissa:
Tuomas Hannikainen, Prospero
Mari Naumala, Prospero, Miranda, Ariel
Chike Ohanwe, Prospero, Ferdinand, Caliban, Ariel
Hannakaisa Nyrönen, Ariel/Juno
Alina Koivula, Ariel
Laura Mäkitalo, Ariel
Tuuri Viik-Dede, Ariel
Saara Kiiveri, Ariel
Mikko Sateila, Caliban
Henri Tikkanen, Stefano
Jussi Vänttinen, Trinculo

Keskiössä näkymätön Jean Sibelius 12.11.2015

avantilogosmall.105743

– Avanti!-orkesteri ja käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Siltanen piirtävät näyttämölle erilaisen muotokuvan katsetta pakenevasta nerosta

Uudessa musiikkidraamateoksessa kuullaan mestarin vähemmän tunnettuja teoksia sekä Magnus Lindbergin orkesterisovituksen kantaesitys.

”SCH!! eli IHANA OLENTO” on hellän ironinen muotokuva Jean Sibeliuksesta vuonna 1927. Näytelmä on tragikomedia ja egoismin korkeaveisu, näyttämörunoelma luovasta ”Jumalasta” ja hänen lähellä elävistään, häntä ihailevista ja pelkäävistäkin naisista.

Teos kulkee häikäilemättömästi pateettisesta draamasta komediaan, oratoriosta kansannäytelmään. Näyttämölle rakentuu Ainola syyskesäisenä yönä, kun ukkonen on tulossa, öiset etikkakurkut inhottavat ikääntyvää maestroa ja eräs nukke on salaperäisesti kadonnut. Yläkerran työhuoneessa säveltäjän ympärillä tuntuu kulkevan varjoja, viskipullo yrittää pysyä kiinni ja sävelet antavat odottaa itseään.

Kyseessä ei ole paljastusnäytelmä vaan piiloutumisnäytelmä – kokovartalopiilokuva miehestä, joka ei lähikuvaan halua. Piiloleikin kunniaksi yleisö ja näkymätön Sibelius kuulevat mestarin 12 vähemmän tunnettua sävellystä sekä kantaesityksenä Magnus Lindbergin orkesterisovituksen SibeliuksenCapricciettosta.

Sibeliuksesta tuli vasten tahtoaan ja inhimillisesti katsoen liian varhain Suomi-symboli.  Kansallistaiteilijan titteli on yksi tapa panna mies piiloon. Piilossa Jean Sibelius olisi pysytellyt koko juhlavuotensakin – jos olisi elänyt 150-vuotiaaksi – jotteivät suomalaiset kyllästyisi häneen ja repostelisi asioita, jotka hän halusi rajata julkisivunsa taakse.

”Säveltäjämuotokuvissani yritän tavoittaa lähikuvaan kulloisenkin säveltäjän mielenmaiseman, luonteen ja tämän musiikillisen ajattelun pohjapiirroksen. Yhdeksännessä potretissa jahtaan vastahakoista mallia. Katseelta suojautuminen oli Sibeliuksen luonteen mukaista: kameroita ja mikrofoneja hän pelkäsi, näköispatsaita, itsensä teeskentelemistä ja repliikkien panemista suuhunsa hän olisi kauhistunut – emme halua teoksessa loukata hänen tahtoaan”, teoksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Siltanen sanoo.

150-vuotis juhlavuonnaan Sibelius on – uuvuttavuuteen asti – kaikkialla läsnä kuten kertomusten mukaan oli kodissaankin: kuin Jumala hänet on koko ajan otettava huomioon ja asioiden tulee tapahtua hänen ehdoillaan, vaikkei kukaan ole varma siitä, mitä hän tahtoo ja onko hän edes aidosti paikalla. Juhlakauden päättyessä Avanti! tekee mestarille palveluksen, päästää tämän livahtamaan pakoon omasta muotokuvastaan, takaisin piiloon.

”Pänttää nyt päähäsi, että sinä – Ego – olet nero!” (Jean Sibelius nuoruusaikaisessa päiväkirjassaan)

Säveltäjäportretteja n:o 9: SCH!! eli IHANA OLENTO –impressioita Jean Sibeliuksesta
Ensi-ilta to 12.11. klo 19
La 14.11. klo 19
Su 15.11. klo 16
Aleksanterin teatteri, Bulevardi 27, 00180 Helsinki

Kamariorkesteri Avanti!
Juha Siltanen, käsikirjoitus ja ohjaus
Janne Nisonen, kapellimestari
Monica Groop, laulu
Jouko Laivuori, piano
Leena Nuora, näyttelijä
Jaana Pesonen, näyttelijä
Mervi Takatalo, näyttelijä
Kaisa Salmi, valo- ja lavastussuunnittelu
Tuomas Lampinen, pukusuunnittelu
Juhani Liimatainen, äänisuunnittelu

 

”Taide on tunteen jälki” – Musiikin ja maalausten vuoropuhelua Sellosalissa

Bridget Allaire-Mäki © Antti Kangassalo

Bridget Allaire-Mäki © Antti Kangassalo

image001Tapiola Sinfoniettan HETKIÄ-kamarimusiikkisarjan konsertti 25.10. klo 15 Sellosalissa on musiikin ja maalaustaiteen intensiivinen vuoropuhelu, jossa lähestytään musiikkiesityksen katoavaisuuden ja maalauksen pysyvyyden suhdetta.

Jalostettuja hetkiä -konsertissa esiintyvät Tapiola Sinfoniettan konserttimestari Janne Nisonen sekä alttoviulisti Riitta-Liisa Ristiluoma, sellisti Klaus Mäkelä ja pianisti Heini Kärkkäinen. Konsertissa kuultavan musiikin innoittamina syntyneet taideteokset on maalannut Bridget Allaire, joka työskentelee myös Tapiola Sinfoniettan fagotistina. Valosuunnittelusta vastaa Nina Sivén.

Konsertti on risteily kahden taidemuodon välillä. Prosessi alkoi, kun Nisonen lähetti Allairelle valitsemansa Bachin sävellyksen, johon Allaire puolestaan teki maalauksen. Tämän jälkeen Nisonen valitsi tälle maalaukselle uuden musiikkiteoksen, jonka Allaire jälleen maalasi kuvaksi. Muun muassa Bachin, Ravelin, Mozartin ja Debussyn sävellysten ja konserttisaliin projisoitavien maalausten ohessa kuullaan myös Juan Antonio Muron lausumaa runoutta.

”Musiikki ja maalaustaide ovat ilmaisuiltaan eräänlaiset ääripäät. Ehkä siksi tulokset tässä viestiketjussa ovat vaikuttavia siirtymiä yhdestä kokemuksesta toiseen. Taide on tunteen jälki. Tärkeintä on yhteys. Kun tuntee jotain koskettavaa… jokin tuntematon löytää sydämesi, avaa valon aivoihisi ja tunkeutuu tietoisuuteesi, sen tekee taide. Tämä konsertti on ajassa liikkuvan äänen ja ajassa kelluvan kuvan viestiketju”, kirjoittaa Eeva Tervala Hetkiä -konserttisarjan ohjelmalehtisessä.

Hetkiä-konsertit  ovat Tapiola Sinfoniettan yksittäisten muusikoiden suunnittelemia. Kukin muusikko tuo kuultavaksi musiikkia, mikä on lähellä heidän sydäntään. Usein ohjelma edustaa täysin toisenlaista musiikkia kuin se, minkä parissa orkesterimuusikot päivittäin työskentelevät. Syyskauden viimeinen Hetkiä-konsertti  ”Suomijatsin hetkiä” on Sellosalissa 29.11. Kevätkaudella ohjelmassa on Hetkiä Siiri Nordinin seurassa 24.1., Hetkiä Corellin jäljillä 4.2. ja Näkemisen hetkiä 24.4.

Sunnuntai 25.10.2015 klo 15, Sellosali (Soittoniekanaukio 1 A, 02600 ESPOO)

Jalostettuja hetkiä

Janne Nisonen, viulu
Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu
Klaus Mäkelä, sello
Heini Kärkkäinen, piano
Bridget Allaire-Mäki, maalaukset
Juan Antonio Muro, runolausunta
Nina Sivén, valosuunnittelu

Katso konsertin trailer<https://www.youtube.com/watch?v=HITS3Vhsre0>

OHJELMA:
J.S. Bach: Viulusonaatti nro 3 C-duuri BWV 1005: III Largo
Maalaus “a tenderness we cannot touch”
Messiaen: Aikojen lopun kvartetto: VIII Jeesuksen kuolemattomuuden ylistys
Maalaus “the substance of the world is light”
RUNO: Arthut Rimbaud: Being Beauteous
Maalaus “under the sky is emptiness”
Skrjabin: Etydi nro 12 D-duuri op. 8
Maalaus “where all language ends”
Helsingin Sanomat, ULKOMAAT 19.4.2015 klo 17:4, Hanne-Mari Tarvonen
Maalaus  “some place past emptiness we take another step”
Brahms: Pianokvartetto nro 3 c-molli op. 6: III Andante
Maalaus “hours that belong to us”

Ravel: Sonaatti viululle ja sellolle: I Allegro
Maalaus “all things are mirrored in you”
Mozart: Sonaatti pianolle ja viululle G-duuri K301: I Allegro con spirito
Maalaus “ Yours is the meadow”
Debussy : Sonaatti sellolle ja pianolle d-molli:  III Finale
Maalaus “ sweet danger, ripening within”

Webern: Jousitrio op. 20

: I Sehr langsam
Maalaus: “senseless, then perfectly clear”

Bridget Allairen maalaukset ovat esillä Sellosalin lämpiössä 21.10.-8.11.2015 Sellosalin tapahtumien yhteydessä.

Virtaa-klubi: Tuomaskanttori ja romantikko osa II

Kohtaaminen Bachin ja Schumannin Leipzigissa

Perjantaina 6.11.2015 kello 19, Kulttuurikeskus Sandels, Töölöntori, Topeliuksenkatu 2

Pianisti Minna Pölläsen Virtaa-klubien sarja saavuttaa erään kulminaatiopisteensä, kun perjantaina 6.11. lähestytään Schumannin pääteosten keskeistä lunastuksen (redemption) teemaa. Bachia ja Schumannia tulkitsee Minnan seurana Irina Zahharenkova, kansainvälistä uraa tekevä moneen kertaan palkittu pianisti.

Musiikin ohella Minna johdattelee Schumannin sielunmaisemaan myös kertomalla Bachin merkityksestä säveltäjän tuotannossa. Samalla tiivistyy jotain oleellista Virtaa-klubien kantavasta tematiikasta, vastakohtien yhdistymisestä.

Kriittisen korkeakoulun vuodesta 1998 alkaen järjestämä Virtaa-klubi on Minna Pölläsen luoma ja kehittämä taiteellisia, kulttuurihistoriallisia ja filosofisia aineksia yhdistävä tapahtumakonsepti. Klubeilla on kuultu klassisen musiikin säveltäjämestareita Monteverdista Messiaeniin, tyylilajeja klezmeristä tangoon, runoutta Baudelairesta Tranströmeriin, on tanssittu, kuultu esitelmiä ja keskusteltu. Lavalla on nähty ja kuultu artisteja Andras Schiffistä Vukiin, keskustelijoita Matti Wuoresta Leena Krohniin, kuultu Mirkka Rekolan säkenöiviä yksinpuheluja sekä tietenkin pianisti Minna Pöllästä itseään, jonka visioiden mukaan Virtaa-klubi on kulkenut monivaiheista matkaansa.

Virtaa-klubi syntyi Mirkka Rekolan innoittamana virtaavuuden ideasta, pyrkimyksestä löytää yhteyksiä pinnalta erilaisten asioiden välille. Klubilla on pohdittu esimerkiksi eri uskontojen yhtäläisyyksiä, ja eri maailmankatsomuksissa toistuvaa, J.G. Jungin loistavasti kiteyttämää pyrkimystä sovittaa sielun vastakohtaisuudet yhteen: feminiininen ja maskuliininen, irrationaalinen ja rationaalinen, sisäinen ja ulkoinen. Perjantaina 6.11. tutkimusmatka jatkuu Schumannin sielunmaisemissa.

”Kulminoituuko tutkimusmatkamme tietoisuuden ja kokemuksellisuuden yhteyteen? Schumann, jonka luovuuden ytimessä vastakkaiset alter-egot, Eusebius ja Florestan kävivät kiihkeää vuoropuhelua, löysi Bachin musiikissa kipeästi kaipaamaansa eheyttä. Hän ehkä ensimmäisenä Mendelssohnin ohella ymmärsi missä määrin Bachin teoksissa vastakohdat järki ja tunne, horisontaalinen ja vertikaalinen, rakenteet ja tunnevoima ovat yhtä.

”Tyylieroista huolimatta Bachin ja Schumannin musiikissa on samanlaista aaltomaista virtaavuutta, laulavuutta ja harmoniaa. Se kumpuaa suoraan sydämestä. Nämä molemmat suurperheen isät sävelsivät myös paljon musiikkia lapsilleen -ja kaikille maailman lapsille.

”Me kaikki joudumme tässä todellisuudessa itsestämme erilleen. Todellisuutta voi paeta kahdella tavalla, joko sulkemalla silmänsä ja työntämällä päänsä pensaaseen, tai etsimällä avoimin silmin, aistit herkkinä, jokaisen kiven kääntäen todempaa maailmaa, joka meille avautuu musiikin kautta.”

Illan ohjelmassa mm.

J.S. Bachin Ranskalainen sarja G,
Preludeja ja fuugia (Das Wohltemperierte Klavier  I),
G. Kurtagin  Bach-sovituksia pianolle nelikätisesti,
Robert Schumannin Bilder aus dem Osten op.66 pianolle nelikätisesti,
sekä soolopianoteoksia.

www.kriittinenkorkeakoulu.fi