Beauty of the Baroque
Danielle de Niese, sopraano
Andreas Scholl, kontratenori
The English Concert, Harry Picket
Decca, 2011
Kolmekymppinen Danielle de Niese on rakentanut laulajan uraansa vähän eri reittejä kuin klassisen maailman kollegat yleensä, ehkä vähän viihde- ja pop-maailman ehdoillakin on menty. Plakkarissa on muun muassa TV:n kykykilpailun voitto 9-vuotiaana. Ulkonäköäkin piisaa ja jo teininä de Niese maistoi julkisuuden mehukasta nektaria omalla TV-show’llaan. Niinpä hän on noussut jo hyvin nuorella iällä taituroimaan oopperamaailman huteralla ja jyrkällä reunuksella, toistaiseksi varsin menestyksekkäästi. Ja onhan hänellä ääntäkin.
Uudella levyllään de Niese tulkitsee karamelliväreihin upotettuja barokkihelmiä ihanan suloisella kujerruksellaan, joka kuitenkin kaikessa makeudessaan jättää paikoin pintapuolisen lurittelun jälkimaun. De Niese annostelee suuria linjoja, ääritunnelmia ja dramatisointia ronskilla mitalla. Kyllähän Händelin Let the bright Seraphim kajahtaa uskottavasti, leveällä äänellä ja paksun puhdikkaasti, mutta Dowland-osastossa siirappiset liiallisuudet jättävät jo pienen ähkyn. Herkemmät nyanssit ja kapeammin soiva ääni toisivat kaivattua arvokasta kepeyttä.
Vähän lisäpotkua ja ryhdikkyyttä levylle tuo Andreas Scholl kantavalla kontratenorillaan. Laulajien välinen dialogi tuntuu kannustavan toinen toistaan aina vain herkempään ja värikkäämpään ilmaisuun, jopa pientä kilpailullisuutta on kuultavissa Monteverdin Pur ti miro -lemmenduetossa. Bachin kanssa de Niesen suurieleisyys tuntuu luontevammalta. Suuret kaarrokset ja syvältä kumpuava äänentuotto sopivat hartaisiin ja vakavampiin tunnelmiin muita levyn teoksia paremmin.
Harry Picketin johtama The English Concert ei jää laulajien varjoon vain taustayhtyeenä, vaan luo periodisoittimillaan pehmeitä, barokin kauneimpia puolia korostavia ja linjakkaita taustamattoja värikkäine hapsuineen.
