Viime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen Read More →
Tšekkiläinen viikonvaihde
Arvio: Ranskalaisia ja italialaisia makuja HeBon saksalaisohjelmassa
Arvio: Tyylikkäät kamarikuorot täyttivät Musiikkitalon
Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan. Read More →
Anne-Sophie Mutter luopuu esiintymispalkkiostaan nuorten säveltäjien hyväksi
Saksalainen huippuviulisti Anne-Sophie Mutter on lauantaisen Nörrköping-esiintymisensä yhteydessä ilmoittanut luopuvansa esiintymispalkkiostaan. Mutterin palkkio menee uuden, nuoria ruotsalaissäveltäjiä tukemaan perustettavan säätiön luomiseen. Myös konsertin kapellimestarin, Norrköpingin sinfoniaorkesterin uuden brittiläisylikapellimestari Michael Francisin konserttipalkkio luovutettiin samaan tarkoitukseen. ”Uskomme molemmat aikamme musiikkiin”, kertoo nuorten ruotsalaissäveltäjien orkesterisävellystilauksiin rahallista tukea myöntävää säätiötä avokätisesti tukenut Mutter.
Asiasta uutisoi Ruotsin television TV4-kanava. Katso Mutterin lyhyt haastattelu täältä.
Arvio: Harvinaista herkkua – Ton Koopman ja Tapiola Sinfonietta
Ton Koopmanin (s. 1944), hollantilaisen kosketinsoitinmestarin ja vanhan musiikin spesialistin vierailu Tapiola Sinfoniettan johtajana nousi yhdeksi pääkaupunkiseudun konserttisyksyn tapauksista. Koopmanin aurinkoinen persoona hakee vertaistaan Sinfoniettan Haydn-ohjelmassa, ja aivan oma lukunsa oli Händelin Ilotulitusmusiikki, joka soi riemastuttavasti neljän cembalon, kahden marssirummun ja patarumpujen tarttuvassa kompissa.