Näin vuodenvaihteessa on tapana silmäillä tapahtumia syyskaudella. Palaan kauden alkuun eli elokuun loppuun; huomaan, että tämä blogi alkaa ja päättyy Venäjästä.
Elokuun lopulla oli Moskovassa Humanistisen yliopiston järjestämä symposium ’Venäjän formalismi 100 vuotta’. Mikä formalismi? Zhdanov ja Šostakovitšin kritiikki? Ei suinkaan. Venäjän formalismi oli värikäs taide- ja tiedesuuntaus 1910-ja 1920-lu vuilla, yksi Venäjän kulttuurihistorian luovimpia kausia. Se koski kaikkia taiteita, kirjallisuutta, elokuvaa ja musiikkia – eli muistetaan nimiä Andrei Belyi, Majakovski, Sergei Eisenstein, Igor Stravinsky ja Boris Asafiev. Tieteen puolella Vladimir Propp – jonka kansansatujen morfologia sai ideansa folkloristiikan suomalaiselta koulukunnalta, Krohneilta ja Antti Aarnelta, ja Mihail Bahtin. Mutta kun tarkemmin katsoo tätä koulukuntaa ovat lähes kaikki sen ideat ja käsittee lainoja ja metaforia musiikista. Jakobsonin: ’dominantti’, tekstiä hallitseva, kokoava prinsiippi. Lev Karsavinin ’sinfoninen subjekti’ ja ’sinfoninen yhteiskunta’. Dostojevskin romaanien ’tietoisuuksien polyfonia’. Vieraannuttaminen – brechtiläinen musiikkiteatteri jne. Read More →
Valveutuneina sävellyksenopiskelijoina ja päädyimme ensin vierailevan säveltäjän luennolle ja illalla vielä samaisen säveltäjän konserttiin kumpikin. Kuulemamme jälkeen tunsimme pakottavan tarpeen purkaa elämystä.
Jääkiekkoa seuraavat tietävät, miten suuresti kokemus pelistä muuttuu siirryttäessä areenoiden viihtyisistä vip-loosseista aivan kaukalon laidalle. Yhtäkkiä haisee hiki, kuuluu huutoja, kokonaisuus hämärtyy, pelaajat vilisevät silmissä; kokemus on kaoottinen mutta samalla huumaava.
Konsertin päätyttyä jäin harmittelemaan, että kyseessä ei ollut festivaali tai edes konserttisarja, vaan pelkkä yksittäinen konsertti. Se oli siinä. Uusinta-kamariyhtyeen taival on johtanut alkuaikojen vähän sisäänpäinlämpiävästä soittajasäveltäjien kollektiivista kansainvälisyyttä janoavaksi kovan luokan nykymusiikkiensembleksi. Pääosin festivaaleilla ynnä vastaavissa tilaustehtävissä esiintyvä yhtye on viimeisimmissä omissa konserteissaan keskittynyt esittelemään eri maiden säveltäjiä. Toiminta on tervetullutta helposti maailmasta syrjään jättäytyvässä musiikkielämässämme. Toivottavasti se saa jatkoa. 
Helsingin juhlaviikot sai arvoisensa päätöksen Les Arts Florissants -yhtyeen ja kapellimestari William Christien vieraillessa Helsingin Musiikkitalossa. Konsertissa kuultiin myös kuutta nuorta laulajaa, jotka oli koelaulun perusteella valittu Les Arts Florissantsin ylläpitämään Le Jardin des voix -akatemiaan. Kuudetta kertaa järjestettävän akatemian tavoitteena on antaa nuorille laulajille parhaat mahdolliset eväät barokkiohjelmiston esittämiseen: ennen kansainvälistä konserttikiertuetta laulajat osallistuvat intensiiviselle ohjausperiodille, jonka aikana he tapaavat barokkimusiikin asiantuntijoita laulajista musiikkitieteilijöihin.