Näin vuodenvaihteessa on tapana silmäillä tapahtumia syyskaudella. Palaan kauden alkuun eli elokuun loppuun; huomaan, että tämä blogi alkaa ja päättyy Venäjästä.
Elokuun lopulla oli Moskovassa Humanistisen yliopiston järjestämä symposium ’Venäjän formalismi 100 vuotta’. Mikä formalismi? Zhdanov ja Šostakovitšin kritiikki? Ei suinkaan. Venäjän formalismi oli värikäs taide- ja tiedesuuntaus 1910-ja 1920-lu vuilla, yksi Venäjän kulttuurihistorian luovimpia kausia. Se koski kaikkia taiteita, kirjallisuutta, elokuvaa ja musiikkia – eli muistetaan nimiä Andrei Belyi, Majakovski, Sergei Eisenstein, Igor Stravinsky ja Boris Asafiev. Tieteen puolella Vladimir Propp – jonka kansansatujen morfologia sai ideansa folkloristiikan suomalaiselta koulukunnalta, Krohneilta ja Antti Aarnelta, ja Mihail Bahtin. Mutta kun tarkemmin katsoo tätä koulukuntaa ovat lähes kaikki sen ideat ja käsittee lainoja ja metaforia musiikista. Jakobsonin: ’dominantti’, tekstiä hallitseva, kokoava prinsiippi. Lev Karsavinin ’sinfoninen subjekti’ ja ’sinfoninen yhteiskunta’. Dostojevskin romaanien ’tietoisuuksien polyfonia’. Vieraannuttaminen – brechtiläinen musiikkiteatteri jne. Read More →
Suurmuoto (Großform) oli teemana tämänvuotisilla Donaueschingenin musiikkipäivillä kuvankauniissa Schwarzwaldissa eteläisessä Saksassa. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kantaesityksiä oli tuntuvasti normaalia vähemmän – mutta koska nykysäveltäjät pääsevät vain aniharvoin säveltämään Mahlerin ja Brucknerin kokoluokan teoksia, oli katsaus enemmän kuin tervetullut. Mukana oli nyt jokseenkin luonnollisesti kokeneempia säveltäjiä kuin viime syksynä, jolloin nuoret säveltäjät tutkivat koneen ja ihmisen suhdetta. Luonteeltaan tutkiva ja riskinottoon erikoistunut (maailman paras?) nykymusiikkifestivaali tarjosi siis jälleen kerran mielenkiintoista ja uunituoretta purtavaa. 
NYKY Ensemblen Les spectres du temps -iltama asettaa kovan tason nykymusiikkiin erikoistuneille konserteille, ja konserteille ylipäätänsä. NYKY on Sibelius-Akatemian vahvaluonteisimpia yhtyeitä. Toinen toistaan antoisampia ja ajateltuja kokonaisuuksia tarjoava. Alati vaihtuva kokoonpano ja soittajat eivät juurikaan erinomaista yhteissointia hetkauta. Nuoret muusikot yhteen saattaneilla tahoilla on tarkka vainu. Yhtyeen konsertteja edeltää intensiivinen harjoitusjakso, jonka aikana kokeneet, nykymusiikin tekniikoihin ja estetiikkoihin perehtyneet muusikot opastavat nuoria omaksumaan teoksien luonteet ja sävelkielet. Tänään spektraalimusiikin esittämiseen yhtyeitä perehdytti alttoviulisti Max Savikangas. Hänen laaja mikrotonaalisuuden tuntemuksensa ja spektriharmonioiden käytännön toteuttamisen taitonsa kuului. Siitä hänelle suurkiitos. Hivensävelet eivät kertaakaan pistäneet korvaan, vaan ne olivat selvästi osa harmoniaa. 
Keski-Euroopan musiikkitarjonnan äärelle kelpaa hiljentyä kiireisen kevään alla. Henrik Pitkänen matkusti tapaamaan ystäväänsä ja amfionkollegaansa Juhani Vesikkalaa Graziin. Samalla tuli vierailtua useissa konserteissa Itävallan ja Saksan sydänmailla. 
Sunnuntaina 14.10. kuusikymmentä vuotta täyttänyttä Kaija Saariahoa juhlittiin Sibelius-Akatemian järjestämällä festivaalilla, jonka ohjelmaan kuului perjantaina esitetty, Rax Rinnekankaan ohjaama Sielun linna -elokuva (Château de l’âme, 2004), lauantain tutkimussymposium ja sunnuntain Voices, Spaces, Senses -konserttisarja. Tämä artikkeli kertoo lauantain tunnelmista.