Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Avautumisia – Korvat auki 40 -vuotta

26.6.2017 6:20 , Jätä kommentti ,

40-vuotta täyttävä Korvat auki -yhdistys juhlii merkkivuottaan kunninahimoisilla yhteistyöhankkeilla.

Avautumisia-tapahtumasarja käynnistyy elokuussa 2017 yhdysvaltaisten mikrotonaalisuuseksperttien Johnny Reinhard (fagotti) ja Dan Auerbach (viulu) Helsingin-vierailulla. Minikiertueen säveltäjänimiä ovat mm. Alois Haba, Juhani Nuorvala, Johnny Reinhard, Anton Rovner ja Juhani Vesikkala.

128 säveltä oktaavissa käsittävän viritysjärjestelmän kehittämisestä tunnetun Reinhardin ja Auerbachin kolme konserttia tunnelmallisissa paikoissa – Vapaan Taiteen Tila (25.8.), Arkadia Bookshop (26.8.) ja Hietsun Paviljonki (28.8.) – valottavat mikrotonaalisen ja improvisoidun musiikin eri puolia. Improvisaatiopartnerina keikoilla toimii myös 2013 perustettu, muun muassa Flow, Musica Nova ja Sügisfest -festivaaleilta tuttu Korvat Auki Ensemble.

Lokakuun alussa ”Korvat” saa vieraakseen Kölnissä toimivan Ensemble Garagen, joka on kokenut näyttämöllisten ja multimediallisten keinojen hyödyntäjä.

Garagen kvintetti kantaesittää nuoren polven säveltäjien (Miika Hyytiäinen, Arshia Samsaminia, Niilo Tarnanen, Juhani Vesikkala) kokeellista musiikkiteatteria Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä sunnuntaina 8.10. Ennen esityksen alkua säveltäjät Lauri Supponen ja Riikka Talvitie ruotivat Anne Teikarin johdattamina aktivismia ja yhteisöllisyyttä säveltäjän työssä.

Syksyn avautumiset päättää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian NYKY ensemblen konsertti Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa perjantaina 3.11. Intohimoiset ja taitavat nuoret muusikot esittävät uutta kamarimusiikkia intiimeille kokoonpanoille, säveltäjäniminä Kalle Autio, Sergio Castrillón, Nuño Fernandez Esquera, Michele Foresi, Aleksejs Pegusevs, Mioko Yokoyama, Itzam Zapata ja Sauli Zinovjev.

– Syyskauden Avautumisissa heijastuu 2010-luvun nuoren säveltäjäsukupolven kansainvälisyys, tinkimättömyys ja käytettyjen keinojen ekonomisuus, jopa intiimiys, itseironiaa unohtamatta, kuvailee Korvat auki -yhdistyksen puheenjohtaja Niilo Tarnanen, ja jatkaa: – Nuoret säveltäjät ovat yhä tietoisempia taiteellisten ratkaisujensa ulkotaiteellisista kytköksistä ja vaikutuksista. Taidemusiikkikaan ei voi olla sellainen eristäytynyt itseriittoinen saareke, kuin se on epätoivoisesti yrittänyt viime vuosikymmeninä olla.

Korvat auki -yhdistyksen 40-vuotisjuhlasarja Avautumisia jatkuu keväällä 2018. Voiko sinfoniettan uudelleenkuvitella happeningina? Miten luoda uutta musiikkia ilman perinteisen säveltäjänroolin kahleita? Miten teknologia ja kehollisuus kuuluvat, näkyvät tai tuntuvat musiikissa? Kevään ohjelma julkistetaan syksyllä 2017.

”Korvien” 40-vuotisjuhlakauteen kuuluu myös pop-up-tapahtumia, joten kannattaa pitää korvat auki kaupungilla liikkuessaan.

Avautumisia-tapahtumasarjaa ovat toistaiseksi tukeneet Helsingin kaupungin kulttuurikeskus sekä Musiikin Edistämissäätiö (MES).

25.8.2017, Vapaan Taiteen Tila, Helsinki, klo 19
Johnny & 128: Take One
Mikrotonaalisuutta ja improvisaatiota. Johnny Reinhard, fagotti (USA); Dan Auerbach, viulu (USA); Korvat Auki Ensemble. Nuorvala, Rovner (ke.), Vesikkala (ke.).

26.8.2017, Arkadia Bookshop, Helsinki, klo 16
Johnny & 128: Take Two
Mikrotonaalisuutta ja improvisaatiota. Johnny Reinhard, fagotti (USA); Dan Auerbach, viulu (USA); Korvat Auki Ensemble. Reinhard, Haba, ym.

28.8.2017, Hietsun Palviljongin Ateljee, Helsinki, klo 19
Johnny & 128: Take Three
Mikrotonaalisuutta ja improvisaatiota. Johnny Reinhard, fagotti (USA); Dan Auerbach, viulu (USA); Korvat Auki Ensemble. Reinhard, Thoegersen, ym.

8.10.2017, Ravintola Kapsäkki, Helsinki, klo 15
Säveltäjä, ajan kansalainen
Keskustelemassa Riikka Talvitie ja Lauri Supponen, vetäjänä Anne Teikari.

8.10.2017, Musiikkieatteri Kapsäkki, Helsinki, klo 17
Teatteria korville, musiikkia silmille
Uutta moniaistista taidetta. Ensemble Garage (Saksa). Hyytiäinen (ke.), Lorenz, Samsaminia (ke.), Tarnanen (ke.), Thobaben, Vesikkala (ke.).

3.11.2017, Camerata, Musiikkitalo, Helsinki, klo 19
Intiimi nykykamari
Hetki pienten kokoonpanojen parissa. NYKY ensemble (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia). Autio, Castrillón, Fernandez, Foresi, Pegusevs, Yokoyama, Zapata, Zinovjev.

Kategoria: TIEDOTTEET

Naantalin Musiikkijuhlat ylitti kävijätavoitteensa

23.6.2017 21:40 , Jätä kommentti ,

Naantalin Musiikkijuhlat päättyi eilen upeaan musiikkijuhlaristeilyyn ainutlaatuiselle Örön linnakesaarelle. Festivaali ylitti tänä vuonna kävijätavoitteensa. Konserttivieraita on ollut vuosittain noin 16 000, ja tänä vuonna tuo määrä ylitettiin. Useat konsertit myytiin loppuun, kuten Soile Isokosken konsertti, Kultarannan puistokonsertti, VIA – oratorio sekä Sting-konsertti. Grigori Sokolovin konsertti oli myös lähes loppuunmyyty.

VIA on Olli Kortekankaan viidelle solistille, kahdelle kuorolle, uruille ja orkesterille sävelletty teos, joka sai maailman kantaesityksensä Naantalin Musiikkijuhlilla. Teoksen oli tilannut Kirkkohallitus reformaation merkkivuoden kunniaksi. Kultarannassa järjestettyä puistokonserttia Katso pohjoista taivasta – runoja ja musiikkia Kultarannan puutarhassa saapuivat kuulemaan myös presidentti Sauli Niinistö sekä rouva Jenni Haukio, jonka toimittaman Katso pohjoista taivasta -runoantologian pohjalta konsertti suunniteltiin. Ville Rusanen, Johanna Rusanen-Kartano sekä pianisti Pami Karvonen esittivät maailman kantaesityksenä Aulis Sallisen laulusarjan Kalliopohja. Runoja konsertissa lausui äskettäin Helsingin kulttuuripalkinnon saanut näyttelijä Esko Salminen. Toukokuussa 75 vuotta täyttänyttä Musiikkijuhlien taiteellista johtajaa Arto Norasta juhlittiin komeasti Okko Kamun ja Krzysztof Pendereckin johdolla. Päätöskonsertissa Serenadi rauhalle ja merelle juhlinnan kohteena oli kohta 80-vuotias presidentti Martti Ahtisaari, joka piti tilaisuudessa puheenvuoron rauhalle. Konsertissa sai kantaesityksensä Aulis Sallisen klarinettikvartetto The Sea of Peace.

Naantalin Lasten Musiikkijuhlat järjestettiin hyvällä menestyksellä neljännen kerran yhteistyössä Naantalin Pelastakaa Lapset ry:n kanssa. Ohjelmassa oli muun muassa Suuri Lastenjuhla, Nallen puhalluskonsertti ja Pikku Papun Orkesterin loppuunmyyty konsertti.

Kategoria: Uutiset

Helsingin Musiikkitalo Oy:n uusi hallitus on valittu

19.6.2017 10:13 , Jätä kommentti ,
Helsingin Musiikkitalo Oy:n hallitukseen on uusina jäseninä valittu toimitusjohtaja Tarja Jussila, senior advisor Anne Laakso ja senior partner Ilkka Wäck. Vanhoina jäseninä hallituksessa jatkavat luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén, kulttuuripäällikkö Stuba Nikula ja talousjohtaja Sirpa Korhonen. Vilén jatkaa tehtävässään Helsingin Musiikkitalo Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja Nikula varapuheenjohtajana.

”Musiikkitalo on synnytyskipunsa kokenut ja siirtynyt vahvan kehittämisen aikaan. Hallitukseen on valittu syvää osaamista ja kokemusta omaavia uusia jäseniä ja voimme auttaa Musiikkitaloa kehittymään yhä paremmin toimivaksi konsertti- ja tapahtumakeskukseksi”, hallituksen puheenjohtaja Ville Vilén toteaa.

Helsingin Musiikkitalo Oy vastaa talon yleisölle, päätoimijoille ja konsertti- ja tapahtumajärjestäjille suunnattujen palveluiden tuottamisesta, tilojen vuokraamisesta sekä talon viestinnästä ja markkinoinnista. Helsingin Musiikkitalo Oy:n palveluksessa on 27 osa- tai kokoaikaista työntekijää.

Kategoria: Uutiset

Tapahtumasyksyssä satavuotiaan Suomen lauluja, nuoria pianisteja ja Esa-Pekka Salonen

16.6.2017 21:45 , Jätä kommentti ,

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian syksyn 2017 ohjelmassa kuuluvat Suomen satavuotinen itsenäisyys sekä akatemian eri soitin- ja aineryhmien merkkivuodet. Syyskauden avaa komeasti Sibelius-Akatemian ja newyorkilaisen Juilliard Schoolin yhteisen sinfoniaorkesterin konsertti Musiikkitalossa 26. elokuuta. Noin 90-henkistä yhteisorkesteria johtaa Sibelius-Akatemian alumni Esa-Pekka Salonen. Helsingin-konsertin jälkeen orkesteri esiintyy Tukholman Itämerifestivaalilla 28. elokuuta ja New Yorkin Lincoln Centerissä 5. syyskuuta. Projekti on saanut merkittävää tukea Jane ja Aatos Erkon säätiöltä, Suomi 100 -hankkeelta, Sibelius-Akatemian tukisäätiöltä sekä Wärtsilältä.

Syksyn toinen merkittävä tapahtuma on neljäs kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu 17.–31. elokuuta. Alkuerissä soittaa 44 kilpailijaa, joiden joukkoon valittiin kuusi suomalaista nuorta pianotaiteilijaa: Hannu Alasaarela, Väinö Jalkanen, Tarmo Peltokoski, Justas Stasevskij, Fanny Söderström ja Aleksei Zaitsev. Kaikki erät ja finaalit käydään Musiikkitalossa.

Suomi 100 -teemavuosi jatkuu

Sibelius-Akatemia jatkaa Suomi 100 -ohjelmaansa 12 eri konsertilla. Oopperaprofessori Markus Lehtisen kuratoima Finnish songbook -konserttisarja jalkautuu Valkoiseen saliin (23.9.), Helsingin kaupungintalon juhlasaliin (21.10.), Kansallismuseoon (18.11.) ja Kallion kirkkoon (2.12.). Vapaapääsyllisessä sarjassa kuullaan Suomeen ja suomalaisuuteen oleellisesti kuuluvia lauluja. Suomalaista laulumusiikkituotantoa kuullaan myös Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettävissä Kuulaat laulut, kirpeät kaiut -konserteissa 24.9., 12.11. ja 10.12.

Teemavuoden konsertteja Musiikkitalossa edustavat monikulttuurista Suomea esittelevä Sila Fato – Musica Crossroads (8.9.), Kaaos Ensemblen uudemman suomalaisen musiikin konsertti (12.10.), urkuri Ville Urposen ja näyttelijä Pia Koposen tulkinta suomalaisesta sielunmaisemasta (21.10.) sekä kantelisti Eija Kankaanrannan, Kokkola-kvartetin, huilisti Camilla Hoitengan ja cembalisti Assi Karttusen nykymusiikkikonsertti (14.11.).

Juhlavuosia ja festivaaleja

Tänä syksynä useampi Sibelius-Akatemian soitinten tai oppiaineiden aineryhmistä täyttää vuosia. Musiikkikasvatuksen aineryhmä juhlii 60-vuotista taivaltaan Koulujen musiikinopetus 60 vuotta -teemaviikollaan Musiikkitalossa 23.–28. lokakuuta, ja kanteleluokka viettää 30. merkkivuottaan Musiikkitalon Camerata-salin juhlakonsertillaan 11. marraskuuta. Merkkivuosiaan viettävät myös 20-vuotias taidehallinnon koulutusohjelma sekä 40-vuotias harmonikkaluokka.

Musiikkiteknologian opiskelijoiden ja henkilökunnan taiteellista tuotantoa kuullaan jälleen MuTeFest-festivaalilla 20.–25. marraskuuta. Festivaalihumu jatkuu heti 7.–9. joulukuuta Global music -koulutusohjelman Global Festillä, jonka tavoitteena on luoda väyliä kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja yhteistyöhön musiikin ja taiteiden kautta.

Sibelius-Akatemian oopperan syksyn tuotantona nähdään Giuseppe Verdin Falstaff. Oopperan ohjaa ja Musiikkitalon Sonore-salin lavalle työryhmänsä kanssa modernisoi Ville Saukkonen.

Kategoria: TIEDOTTEET

Arvio: Dima Slobodeniouk hoiti homman hienosti kotiin Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa Lahdessa

15.6.2017 16:27 , Jätä kommentti ,
Yuja Wang, Lontoon sinfoniaorkesteri ja Dima Slobodeniouk Lahden Sibeliustalossa tiistana. Kuva © Jari kallio.

Yuja Wang, Lontoon sinfoniaorkesteri ja Dima Slobodeniouk Lahden Sibeliustalossa tiistana. Kuva © Jari Kallio.

Joskus keikat tulevat muusikolle koko lailla yllättäen. Näin kävi tällä viikolla Sinfonia Lahden ylikapellimestari Dima Slobodenioukille, joka hyppäsi vuorokauden varoitusajalla Lontoon sinfoniaorkesterin eteen, kun orkesterin kunniakapellimestari Michael Tilson Thomas joutui lääkärinsä neuvosta jättämään väliin LSO:n Pohjoismaiden kiertueen päätöskonsertin Lahden Sibeliustalossa.  

Kapellimestarivaihdoksesta huolimatta konsertin ohjelma toteutui Lahdessakin suunnitelman mukaisesti. Ilta käynnistyi heti melkoisella substanssilla Johannes Brahmsin toisen pianokonserton (1878-81) muodossa. Solistina kuultiin Yuja Wangia, joka on viime konserttikausien aikana ottanut Brahmsin kumpaisenkin konserton ohjelmistoonsa.

Brahms kuvasi aikoinaan tyypilliseen paradoksaaliseen sävyynsä B-duurikonserttoaan muutamaksi pikkukappaleeksi pianolle ja orkesterille. Tosiasiassahan kyse on huikeasta neliosaisesta viisikymmentäminuuttisesta teoksesta, joka tuttuudestaan huolimatta hämmästyttää ja innostaa kuulijaansa kerta toisensa jälkeen.

Jo käyrätorvien avausaiheesta lähtien huomio kiinnittyi Lontoon sinfoniaorkesterin oivalliseen Brahms-soittoon. Orkesteri soi rikkaan täyteläisesti ja riemastuttavasti vailla kaikkea sitä raskautta, mitä Brahmsissa yhä turhan usein kuulee. Jousisto soi vahvasti säilyttäen samalla hienosti sointinsa läpikuultavuuden. Myös puhallinten työskentely oli kerrassaan nautinnollista seurattavaa.

Dima Slobodenioukin johdolla orkesteri teki myös erinomaista tarkkustyötä rytmiikan ja balanssin suhteen pelaten mainiosti yhteen Wangin soolo-osuuden kanssa. Sellon ja pianon vuoropuhelu konserton kolmannessa osassa oli erityisen mieleenpainuva. Myös scherzon moninaiset karakterit saivat varsin raikkaan tulkinnan ääriosien ollessa hyvin tasapainotettuja.

Myös Yuja Wangin Brahms-tulkintaa kuunteli ilokseen, vaikka siitä ei vielä ymmärrettävästi välitykään sellaista syvällistä kosketusta säveltäjän henkeen kuin verrattomimpien pitkän linjan brahmsiaanien soitossa. Toisaalta varsinkin monissa teknisesti kaikkein haastavimmissa taitteissa Wangin soitossa oli aivan omanlaistaan raikkautta, jota ei välttämättä aina Brahms-tulkinnoissa tapaa.

Teknisesti Wangin pianismi on tietenkin mitä oivallisinta, ja on ollut hienoa huomata hänen ohjelmistonsa laajentuneen viiime vuosina niin Brahmsin kuin Messiaeninkin suuntaan. Kiitollisen Sibeliustalon yleisönsä Wang palkitsi tuttuun tapaansa runsaskätisesti neljällä ylimääräisellä.

Ensimmäisenä kuultiin Sergei Prokofjevin mainio Toccata d-molli, op 11, joka on ehdottomasti Wangin ominta aluetta. Sibeliustalossa tästä tutusta kappaleesta kehittyi mitä mukaansatempaavin seikkailu, jota kuunteli suurella ilolla. Mitä hauskin oli myös Mozartin Turkkilainen marssi, josta Wang soitti hulvattoman yhdistelmän Arcadi Volodosin ja Fazil Sayn sovituksia.

Ylimääräisten kimarassa saatiin kuulla vielä Horowitzin Carmen-muunnelmat sekä päätöksenä Giovanni Sgambatin transkriptio Gluckin Autuaitten sielujen karkelosta. Tosikko voisi tietenkin kysyä, miten tämä sinänsä mainio vyörytys istui konsertin muun ohjelman tunnelmaan, mutta siinä määrin hauskaa tämän ylimääräisten sarjan parissa kuulijalla oli, että jääköön tämä kysymys esittämättä.

Ilta jatkui väliajan jälkeen seikkailulla Carl Nielsenin kerrassaan vaikuttavan viidennen sinfonian (1920-22) maailmaan. Säveltäjän johdolla vuonna 1922 kantaesityksensä saanut sinfonia on Nielsenin sinfonisen keksinnän hienoimpia ja omaperäisimpiä teoksia, joka linkittyy aikansa modernismin virtaan, joskin varsin omaehtoisesti.

Viides sinfonia muodostuu kahdesta laajasta osasta, joihin sisältyy kuitenkin perinteisen neliosaisen sinfonisen kaavan aineksia allegroista, scherzosta ja hitaasta osasta finaalifuugia unohtamatta. Sinfonialle omaleimaista on sen vangitseva jännite, joka on aistittavissa soivan pinnan alla avauksesta lähtien. Yhtä lailla luonteenomaisra viidennelle sinfonialle ovat rajut purkaukset, jota synnyttävät orkesterissa kuohuavia myrksyjä.

Kenties sotavuodet ja niitä seuranneet 20-luvun Euroopan rauhanajan epävarmuudet peilautuivat Nielsenin sävellystyöhön samalla tavoin kuin Ralph Vaughan Williamsin kolmanteen ja neljänteen sinfoniaan, mutta osansa on varmasti ollut myös ajan modernistisilla virtauksilla, jotka inspiroivat säveltäjiä joko etsimään musiikilleen alati uusia ilmaisukeinoja tai palaamaan romantiikkaa edeltävän ajan maailmaan rakentamaan uutta alkua.

Viidennen sinfonian Nielsen on uuden etsijä. Alttoviulujen avausostinato henkii autiutta, jonka keskeltä fagottien ensimmäinen teema-aihe etsiytyy ilmoille. Musiikki kasvaa osan edetessä rajuihin purkauksiin, joissa erilaiset sävelmateriaalit lomittuvat ja lopulta törmäävät toisiinsa järisyttävästi.

Musiikillisen kaaoksen huipentuma kuullaan adagio non troppo -taitteen keskellä, kun pikkurummun ad libitum -häiriköinti alkaa kiskoa sinfoniaa raiteiltaan. Tuloksena on suuri sinfoninen kuohunta, joka asettuu vasta vaivoin eikä tuolloinkaan saavuta täyttä mielerauhaa.

Kun Wilhelm Furtwängler saapui aikoinaan Tanskaan vierailukonsertille johtamaan viidettä sinfoniaa, Nielsen kerrotaan mananneen harjoituksissa itsekseen, kuinka sinfonia kehittyi hänen korvissaan aina vain heikompaan suuntaan, mitä enemmän Furtwängler sitä orkesterin kanssa hioi. Viidennen sinfonian yksi isoimpia haasteita onkin tulkinnan tasapainottaminen siten, että musiikin jatkuvuus säilyy ilman teoksen ennalta-arvaamaton hurjuus kesyyntyy liiaksi.

Tiistai-illan konsertissa Lontoon sinfoniaorkesteri ja Dina Slobodeniouk saavuttivat erinomaisen tasapainon Nielsenin sinfonian tulkinnassa, jossa teoksen monenkirjavat sävyt seesteisistä pastoraaliaiheista väkivaltaisimpiin törmäyksiin soivat vakuuttavasti.

Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka LSO kietoi idiomaattiseen Nielsen-sointiinsa useita hetkittäisiä Vaughan Williams- ja Elgar-assosiaatioita, joita kuulijana ei ollenkaan katsonut pahalla. Päin vastoin tämä toi tiettyä perheyhtäläisyyttä Nielseniin, joka oman tiensä kulkijana on aina asemoitunut yhdeksi musiikin suurista yksinäisistä.

Sinfonian toisen osan taidokkaat kontrapunktiset jaksot saivat niin ikään mainion toteutuksen, jossa soinnin rikkaus ja läpikuultavuus olivat jälleen esimerkillisesti balanssissa. Sinfoninen johdonmukaisuus vei musiikkia mukaansatempaavasti eteenpäin läpi Nielsenin ehtymättömän keksinnän huipentuen hienoon päätökseen.

Kotiyleisön riemullisten loppuaplodien aikana oli helppo aistia myös Lontoon sinfoniaorkesterin muusikoiden innostus Dima Slobodenioukin erinomaiseen ammatitaitoon, jonka ansiosta orkesterin oli mahdollista antaa myös Sibeliustalossa parastaan, vaikka aikaa LSO:n ja kapellimestarin yhteistyön hiomiseen ei liikaa tällä kertaa jäänytkään. Eipä sitä pistäisi pahakseen, jos tästä illasta lähtisi kehittymään yhteistyökuvioita tuleville vuosille.

— Jari Kallio

Lontoon sinfoniaorkesteri
Dima Slobodeniouk, kapellimestari

Yuja Wang, piano

Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 2 B-duuri, op. 83
Carl Nielsen: Sinfonia nro 5, op. 50, FS 97

Sibeliustalo, Lahti
Ti 13.6. klo 19.30

Kategoria: Arviot, Päävalikko