Amfion pro musica classica

Katso, ajan formulaa!

Olen monesti taksissa istuessani tuntenut olevani Häkkisen Mika. Hallitsen auton täydellisesti. Kaasusta se menee eteenpäin ja jarrusta pysähtyy, olen kuullut ja nähnytkin joskus. Monella ystävälläni kun on ajokortti. Taitavasti istun kuskin vieressä, ja jos osoite on vähän epäselvä, pystyn hienosti ohjaamaan puheellani allani jyrähtelevää kiiltävän hopeista Mercedestä. ”Seuraavasta vasemmalle, mennään tuonne mäen päälle.” Ja autohan liikkuu. Mistähän niille miljonäärikuskeille oikein maksetaan? Read More →

Levyarvio: Akateemiset venelaulut

Gabriel Fauré: Venelaulut, Teema ja muunnelmia

Giulio Biddau, piano

Aparte

Gabriel Faurén (1845?1924) pianomusiikki on tyylikausien ristiaallokosta vatkautunutta vaahtoa, josta ei ole levytyksiä liiaksi asti, ja syitä siihen voi vain arvailla. Kun unohdetaan historialliset lokeroinnit, voidaan keskittyä musiikin kauniisti kaarevaan linjakkuuteen ja hyvin ranskalaiseen makumaailmaan herkullisine harmonioineen ja sointiväreineen. Read More →

Levyarvio: Palavasieluinen linziläinen

Bruckner: Sinfoniat nro 0 ja 1
Tapiola sinfonietta, johtaa Mario Venzago
CPO 2012

Vihdoin onnisti! Olen vuosikaudet odotellut vakuuttavaa levytystä Anton Brucknerin ensimmäisestä sinfoniasta ja olin jo menettämässä toivoni. Mutta nyt sellainen on ilmestynyt Tapiola Sinfoniettan ja Mario Venzagon tulkitsemana. Brucknerin ”linziläinen” c-molli sinfonia (1866) vaatii aivan omanlaisensa lähestymistavan ja Venzago tuntuu sen tietävän. Kiteyttäisin hänen onnistumisensa kahteen taikasanaan: fraseeraus ja temponkäsittely. Read More →

Levyarvio: Seireenit ja sireenit


Volker Heyn: Sirènes

Kammerensemble Neue Musik Berlin, Steffen Tast, Pellegrini-Quartett: Antonio Pellegrini, Thomas Hofer, Fabio Marani, Helmut Menzler

Edition RZ

Edition RZ on julkaissut levyllisen verran saksalaisen Volker Heynin (1938-) tuotantoa. Levyllä on teoksia soolosoittimille ja pienimuotoisille kokoonpanoille, pääosin kuitenkin jousisoittimille kirjoitettua musiikkia. Read More →

Arvio: Kimaltelevaa kauneutta illan täydeltä

Radu Lupu ei ehkä ole nuoruutensa sormivoimissaan, eikä hän aina ole ihan täsmällinen tai muista jokaista nuottia, mutta nuo asiat tuntuvat täysin sivuseikoilta tasan sillä hetkellä, kun hänen koskettimensa muuttuvat kimmeltäviksi kultahipuiksi. Vaikka Beethovenin konsertot olisivat kuinka tuttuja, tuskin yhtään Lupun kaltaista uudistusmielistä näkemystä oli kuultu ennen Suomalaisen kamariorkesterin lauantaista konserttia. Read More →