Donaueschingenin musiikkipäivät 19.–21.10.2012
Yleisön joukosta noussut mies juoksee lavalle, nappaa orkesterista viulun ja sellon, sitoo nämä kielistään yhteen ja nostaa ilmaan sanoen: ”Tältä näyttää kahden historiallisen äänilähteen fuusio. Tämä ei ole taideteos. Syylliset tähän fuusioon ovat tänään tässä salissa. He ovat tämän requiemin säveltäneet”. Sitten mies lyö soittimet maahan ja hyppii niiden päällä, jolloin ne hajoavat säpäleiksi. Järkyttynyt festivaalijohtaja nousee lavalle ja yrittää värisevällä äänellä tyynnytellä suosiotaan osoittavaa protestimielialaista yleisöä. Hän saa vastaukseksi buuauskuoron, ja yleisöstä vaaditaan jopa hänen eroaan. Onpa mukavaa olla taas vaihteeksi Saksassa, ajattelen. Read More →
Temppeliaukion kirkossa lauloi perjantai-iltana lähes 800-vuotias poikakuoro, Dresdenin Kreuzchor, eräs vireän kulttuurikaupungin kansainvälisesti tunnustetuimmista musiikki-instituutioista. Suomalaisyleisö saikin kuultavakseen korkeatasoisen kuorokonsertin, jossa ihanteellisen poikakuoroklangin ohella lumosi luontevan kaunis saksanääntämys. Tapio Tiitun varmoista urkusooloista Nikolaus Bruhnsin preludi oli mieleenpainuva tuttavuus. 
Säveltäjä Kaija Saariaho antoi 60-vuotissyntymäpäivänsä jälkeisenä aamupäivänä haastattelun puolta nuoremmalle kollegalleen Jarkko Hartikaiselle. Syntymäpäiväsankarin tavoin Paavo Heinisen opista Suomen pienten piirien ulkopuolelle suunnanneen Hartikaisen kysymykset pureutuvat Saariahon läpimurtoon, ulkomaille muuttoon, musiikkielämän murrokseen, Saariahon suhteeseen klassiseen repertuaariin sekä taiteen merkitykseen yhteiskunnassa. 
Suomi osaa juhlia sankareitaan, kunhan on ne ensin tunnistanut. Aikamme rakastetuin musiikin menestystarina näyttäisi tällä hetkellä olevan sunnuntaina 60 vuotta täyttänyt Kaija Saariaho. Säveltäjän tietävät kaikki, häneen on helppo samastua ja häntä on helppo ihailla: herkkä mutta suorapuheinen, älykäs mutta nöyrä – naurunalaisena pidetystä friikistä tinkimättömyydellä, rohkeilla ratkaisuilla ja vahvalla omalla äänellä kansainväliseksi suuruudeksi noussut suomalaisnainen. Mutta tarvitseeko laajasti saatavilla oleva Saariahon musiikki oman festivaalin, vai olisiko 50 000 apurahaeuroa voinut käyttää paremmin? Kolmessa päivässä juhlitulla rahallahan olisi luotu paljon uutta säveltaidetta ja autettu varjoon jätettyä nuorempaa polvea esiin.