En oikein tiennyt millaiseen tilaisuuteen päätyisin suunnatessani Isoon Pajaan sateisena tiistai-iltana. Ehtoon piti alunperin kulua Yleisradion tarjoaman huippufutiksen merkeissä, mutta kutsu mennä katsastamaan Metropolitanin Reininkulta pääkallopaikalla Pasilassa vei lopulta voiton potkupallosta.
Erinäisistä lähteistä kuulin, että tähän kaikille avoimeen tapahtumaan oli mahdollista pukeutua ”Wagnerin taiteen innoittamiin asuihin”. Live-musiikistakin liikkui huhuja. Pääosassa oli kuitenkin valkokangas ja Robert Lepagen ohjaaman Ring-paketin esikoinen, Das Rheingold, jota tähdittivät nähdyssä esityksessä (2010) mm. Bryn Terfel, Stephanie Blythe, Gerhard Siegel ja Eric Owens James Levinen johdolla. Kyse on oopperatalon historian massiivisimmasta projektista, joka edelleen pyörii täysille yleisöille New Yorkin humussa. Read More →
Helsingin kaupunginorkesterin keskiviikkokonsertissa supisuomalaisuus peilasi itseään raikastaviin vieraisiin vaikutteisiin, kun kaksi ulkomaiden lämmössä viihtyvää metsien miestä, säveltäjät Leevi Madetoja ja Eero Hämeenniemi saivat kumpikin oman konsertinpuolikkaansa sanottavalleen. Molempien säveltäjien musiikki osoittaa rehtiä ja rohkeaa suoraselkäisyyttä valita oma tiensä kotimaisen musiikkielämän oletusarvoisesti asettamista urista ja kyntömaista piittaamatta. 
Kun muusikot ryhtyvät esityksen aikana kävelemään lavalla vetäen samalla kulisseista näyttämön halkaisevia nauhoja, syövät mandariineja, tai muuntautuvat seurapelejä harrastaviksi koketeeraaviksi ja ivallisiksi 1700-luvun pariisittariksi, tulee hakematta mieleen käsite kokeellinen musiikkiteatteri. Tarkoitan sitä tyylilajirypästä, jossa keskiössä on lavallisuus, visuaalisuus ja teatterilliset keinovarat, ja jossa puhtaasti musiikillinen sisältö on vain yksi osatekijä kokonaisuudessa. 
Keski-Euroopan musiikkitarjonnan äärelle kelpaa hiljentyä kiireisen kevään alla. Henrik Pitkänen matkusti tapaamaan ystäväänsä ja amfionkollegaansa Juhani Vesikkalaa Graziin. Samalla tuli vierailtua useissa konserteissa Itävallan ja Saksan sydänmailla. 
Kansallisoopperan kaksoisiltaman mis-en-scène korosti talon tehtävää illuusion luojana. Töölöläiseskapismia, sukellusta Herttua Siniparran kuolemankaipuuseen seurasi katsaus oopperakomppanian sielunelämään, ruuveihin ja pultteihin.