RSO:n lokakuisessa torstaikattauksessa tarjoiltiin estoitta niin hengen kuin ruumiinkin ravintoa. Edellisestä vastasi Bergin sofistikoitunut viulukonsertto, jälkimmäisestä Beethovenin ponteva neljäs sinfonia.
Avauksena kuultu Magnus Lindbergin Chorale-teos on sävelletty nimenomaan Bergin konserton yhteyteen. Siinä missä itävaltalainen käsittelee Bachin koraalimukaelmaa hienovaraisuudessaan melkeinpä pelokkaasti niin suomalainen käy aiheeseen kiinni kuin sika limppuun. Tuloksena on äärimmäisen toimiva kuuden minuutin alkusysäys Bergin teokselle. Lindbergin orkestrointi on tunnetusti värikylläisyyden juhlaa: RSO tavoitti tämän monitasoisen ja rikkaan musiikin olemuksen luontevasti. Read More →
Syyskuisen perjantai-illan viettoon oli tarjolla tällä kertaa Suomi–Espanja jalkapallon MM-karsintaottelun ohella Tampere filharmonian syyskauden avaus uuden ylikapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin johdolla orkesterin kotisalissa Tampere-talossa.
Eihän Dies irae -teemaa hirviömäisesti töräyttelevistä ofikleideista voi olla pitämättä. Niinpä yleisö oli kuin hurmiossa historiallisten esittämiskäytäntöjen profeetta Sir Roger Norringtonin tuodessa Musiikkitaloon vihdoin suuren periodiorkesterin. Ilta alkoi hallitun viileästi, mutta lopun näyttävistä noitakarkeloista oli valistuksen järkiperäisyys kaukana. 
Oli erittäin ilahduttavaa, että syksyksi vähitellen hiipuvaa kesää kruunaamaan saatiin Musiikkkitaloon Amsterdamin kuninkaallinen Concertgebouw -orkesteri vierailujohtajansa Daniele Gattin (s. 1961) sekä pianisti Yefim Bronfmanin (s. 1958) kanssa. Orkesterihan on legenda, jota ovat menneinä vuosikymmeninä luotsanneet sellaiset kapellimestarisuuruudet, kuten Willem Mengelberg ja Bernard Haitink. Viimeiset kymmenisen vuotta orkesterin ylikapellimestarina on toiminut Mariss Jansons.
Sibelius-Akatemian tuoreen Juilliard-yhteistyön ensihedelmiä päästiin maistelemaan Helsingin juhlaviikkojen toisena lauantaina, kun Juilliard-musiikkikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian soittajista koottu sinfonietta esitti yhdysvaltalaista ja suomalaista nykymusiikkia Susanna Mälkin johdolla. Amerikkalaissäveltäjät edustivat pääosin nuorinta säveltäjäpolvea, kun taas Suomesta mukaan oli valikoitunut hieman itäeurooppalaiseen tyyliin professori ja dosentti. Ohjelmasuunnittelusta paistoi Mälkin kädenjälki, sillä suuri osa teoksista oli kirjoitettu pariisilaiselle Ensemble Intercontemporainille, jonka johtajana kapellimestari toimi kauden 2012–13 loppuun asti. Helpolla Mälkki ei oppilaslahjakkuuksia päästänyt, ”mestarikurssi” kun tarjosi niin risuaitaa kuin paljastavaa akvaariotakin – mutta tarjosi vastapainoksi ainutlaatuista nykymusiikkiosaamista asiantuntevalta oppaalta.