Hahmotettiinpa italialais-amerikkalaisen Gian Carlo Menottin Konsuli sitten musikaalimaiseksi oopperaksi tai oopperamaiseksi musikaaliksi, oli se lajityyppinsä menestyneimpiä uusia teoksia 50-luvun alussa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi; kylmän sodan näyttämöllä avoimen poliittinen sekä korostavan ihmiskeskeinen kannanotto herätti vastakaikua, varsinkin kun ooppera taiteenmuotona tarjosi korkeakulttuurisen mahdollisuuden heittäytyä Hollywoodin melodraaman vietäväksi. Read More →
Arvio: Menottin Konsuli Sibelius-Akatemiassa
Arvio: Täyden kympin resitaali
Saksofonisti Joonatan Rautiolan (s. 1983) Vuoden nuori muusikko -konserttia Tampere-talon Pienessä salissa voi pitää resitaalikonsertin malliesimerkkinä. Pro Musica -säätiön tukeman solisti-illan teokset olivat soitinta valaisevia, jännittävän erilaisia ja häikäisevän taidokkaasti esitettyjä. Myös konsertin kokonaisdramaturgia oli suunniteltu oivallisesti. Mikä hienointa, konsertti tarjosi yleisölle varmasti uudenlaisen kuvan saksofoniin – täysiverisenä klassisena instrumenttina, josta löytyy lukemattomia sävyjä. Vieläkin monille tulee soittimesta väistämättä mieleen jazz, mutta sitä en ajatellut konsertin aikana sekuntiakaan: tässä oltiin aivan omanlaisensa tradition sydämessä. Read More →
Arvio: Ennakkosuosikit pitivät
Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →
Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa
Donaueschingenin musiikkipäivät 19.–21.10.2012
Yleisön joukosta noussut mies juoksee lavalle, nappaa orkesterista viulun ja sellon, sitoo nämä kielistään yhteen ja nostaa ilmaan sanoen: ”Tältä näyttää kahden historiallisen äänilähteen fuusio. Tämä ei ole taideteos. Syylliset tähän fuusioon ovat tänään tässä salissa. He ovat tämän requiemin säveltäneet”. Sitten mies lyö soittimet maahan ja hyppii niiden päällä, jolloin ne hajoavat säpäleiksi. Järkyttynyt festivaalijohtaja nousee lavalle ja yrittää värisevällä äänellä tyynnytellä suosiotaan osoittavaa protestimielialaista yleisöä. Hän saa vastaukseksi buuauskuoron, ja yleisöstä vaaditaan jopa hänen eroaan. Onpa mukavaa olla taas vaihteeksi Saksassa, ajattelen. Read More →
Arvio: Kuulakasta Brahmsia ja Bruckneria
Temppeliaukion kirkossa lauloi perjantai-iltana lähes 800-vuotias poikakuoro, Dresdenin Kreuzchor, eräs vireän kulttuurikaupungin kansainvälisesti tunnustetuimmista musiikki-instituutioista. Suomalaisyleisö saikin kuultavakseen korkeatasoisen kuorokonsertin, jossa ihanteellisen poikakuoroklangin ohella lumosi luontevan kaunis saksanääntämys. Tapio Tiitun varmoista urkusooloista Nikolaus Bruhnsin preludi oli mieleenpainuva tuttavuus. Read More →