Kanadalaispianisti Angela Hewitt oli mahduttanut Hämeen-vierailulleen myös resitaalin kahden Sinfonia Lahden kanssa esittämänsä konsertin lisäksi. Perjantai-illan ohjelmistona olivat J.S. Bachin ikoniset Goldberg-variaatiot – sehän sopi, etenkin kun edellispäivänä säveltäjämestarin syntymästä oli kulunut tasan 328 vuotta. Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salin kamariakustiikka loi musisointiin välittömyyttä: soittajan jokainen kosketus piirtyi esille ääriviivojaan myöten, irtonaisena ja kaiun hohdosta riisuttuna. Read More →
Arvio: Angela Hewitt ja 33 hetkeä Lahdessa
Arvio: Kaiho-festivaalin tunnelmia
Pianisti Tuija Hakkilan organisoima kolmipäiväinen Kaiho-festivaali Leppävaaran Sellosalissa keskittyi tänä vuonna Robert Schumannin kamari- ja liedtuotannon ympärille. Schumannin musiikin lisäksi kuultiin Franz Lisztin, Fryderyk Chopinin ja Felix Mendelssohnin pianoteoksia, Carl Loewen sekä Clara Wieck-Schumannin lauluja sekä Franz Lachnerin puhallinkvintetto. Ehdin kuuntelemaan neljästä konsertista kolme, sillä perjantain avajaiskonsertti jäi osaltani valitettavasti väliin. Read More →
Täällä on yksi herra… Akselin elämänhetkiä oopperana
Näin lehdestä ilmoituksen uudesta Akseli-oopperasta ja Jorma Hynnisen läksiäisroolista. Jaahah, nyt ne ovat tehneet oopperankin Sibeliuksen ystävästä Axel Carpelanista, ajattelin. Mutta sitten oli kuva Hynnisestä ja muotokuvasta. Ompa erikoinen omakuva, ajattelin, muistuttaa ihan Gallen-Kallelaa. Vähitellen kävi ilmi, että kyseessä olikin Kimmo Hakolan Pekka Hakon librettoon säveltämä kamariooppera, jota esitettäisiin Ateneumissa. Hienoa idea, sinnehän se kuuluukin, keskelle Gallen-Kallelan maalauksia. Tätä täytyy mennä katsomaan. Valitsin sunnuntainäytöksen, koska silloin kerkiäisin käydä aamulla hiihtämässä, soittaa Chaussonia, syödä lounasta ja lähteä sitten näytökseen – ihan niin kuin Pariisissa! Read More →
Arvio: Orient Express – vuosisadan vaihteita
Pianisti Martti Rautio ja sellisti Marko Ylönen olivat rakentaneet Sibelius-Akatemian konserttisalissa torstaina kuullun ohjelman legendaarisen Idän pikajunan ympärille. Oikeammin tuo murhamysteereistä ja luksuksesta kuuluisa kulkuyhteys Pariisista Istanbuliin kuitenkin toimi vain verukkeena sen reitillä olleiden kulttuurikeskusten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen merkittävien taiteilijoiden tutkailuun. Sen voi hyvin nähdä myös yleisempänä symbolina Uusimman ajan muutosvoimien Eurooppaa ja sen lähialueita lähentäneelle kehitykselle, josta konsertin kansainvälisissä keskuksissa, erityisesti Pariisissa ja Wienissä, opiskelleet, oleskelleet tai syntyjään asuneet säveltäjätkin todistavat. Read More →
Arvio: Jorma Hynnisen komea joutsenlaulu
Jäähyväisnäyttelyn, tietoisesti viimeiseksi jäävän teoksen tai esityksen tunnelma on aivan erityinen. Jo antiikki nosti tärkeäksi metaforaksi ’joutsenlaulun’ – uskomuksen, että majesteettinen lintu laulaa sielukkaimmin juuri ennen kuolemaansa. Elävänä edessämme lavalla vielä tämän viimeisen, katoavan hetken esiintyvä taiteilija vie meidät olevaiset kouriintuntuvasti ja hieman nostalgisestikin olemattomuuden reunalle. Eipä siis ihme, että aikamme suomalaisen oopperan suurimman laulujoutsenen, eläkkeelle siirtyvän baritoni Jorma Hynnisen viimeiseksi jäävä rooli taidemaalari Akseli Gallen-Kallelana Suomalaisen Kamarioopperan tuottamassa Kimmo Hakolan Akseli-monologioopperassa myi yhdeksän Helsingin-esitystään nopeasti loppuun – minkä lisäksi liput Turun musiikkijuhlien elokuun jatkoesityksiin alkavat jo nyt käydä vähiin. Read More →