Jäähyväisnäyttelyn, tietoisesti viimeiseksi jäävän teoksen tai esityksen tunnelma on aivan erityinen. Jo antiikki nosti tärkeäksi metaforaksi ’joutsenlaulun’ – uskomuksen, että majesteettinen lintu laulaa sielukkaimmin juuri ennen kuolemaansa. Elävänä edessämme lavalla vielä tämän viimeisen, katoavan hetken esiintyvä taiteilija vie meidät olevaiset kouriintuntuvasti ja hieman nostalgisestikin olemattomuuden reunalle. Eipä siis ihme, että aikamme suomalaisen oopperan suurimman laulujoutsenen, eläkkeelle siirtyvän baritoni Jorma Hynnisen viimeiseksi jäävä rooli taidemaalari Akseli Gallen-Kallelana Suomalaisen Kamarioopperan tuottamassa Kimmo Hakolan Akseli-monologioopperassa myi yhdeksän Helsingin-esitystään nopeasti loppuun – minkä lisäksi liput Turun musiikkijuhlien elokuun jatkoesityksiin alkavat jo nyt käydä vähiin. Read More →
Arvio: Jorma Hynnisen komea joutsenlaulu
Arvio: ”Ennen ensimmäistä kuvaa on muisto, jonka olen unohtanut”
Helsingin kamarikuoron ja Uusinta-kamariyhtyeen yhteiskonsertti pursui tekstejä toinen toistaan runsaammassa muodossa. Illan teoksien lyriikat eivät tuntuneet pysyvän ohjelmakirjasen sivuilla, vaan pyrkivät pomppimaan konsonanttiensa voimalla ulos ilmoille. Ääniksi ja säveliksi olivat puettu John Asberyn ytimekkäät ja oudon arvokkaat miniatyyrit, 1200-luvulla eläneen persialaisen Jal?l ad-D?n Muhammad Balkhi-R?m?n pylväsrunot Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksina, sekä seitsemän ikkunaa Kristiina Wallinin häkellyttävän rikkaaseen, eteeriseen proosarunouteen, josta tämän arvion otsikkokin on peräisin. Read More →
Arvio: Atlas Ensemble tuli, voitti ja tuhottiin
Musica nova Helsinki -festivaalilla nähtiin tänä vuonna paljon erilaisia kulttuurien kohtaamisia. Yleisöt kohtasivat yllättäen tuntuvimmin Avanti!n konsertissa, joka oli samalla myös Helsingin XVI Flamencofestivaalin konsertti: flamencoyleisö reagoi välittömin väliaplodein ja espanjankielisin kannustushuudoin (kuten asiaan kuuluu), varmasti vähän ihmetellen nykymusiikkiyleisön rauhallisempaa nautiskelua. Kokeellisen musiikin ja monitaidetapahtumien katu-uskottava nuori yleisö taas löysi tiensä esimerkiksi defunensemblen japanilaisena undergroundina mainostettuun konserttiin indieareenana tunnetulle Korjaamon Vintille sekä Korvat auki -kollektiivin riemastuttaviin monitaiteisiin ja -mediaalisiin EarLAB-tapahtumiin Suvilahdessa. Read More →
Levyarvio: Kuolleiden saari herää henkiin
- Rahmaninov: Kuolleiden saari op. 29, Kallio op. 7, Sinfoniset tanssit op. 45
- Bergenin filharmoninen orkesteri, johtaa Andrew Litton
- BIS-1751
Sergei Rahmaninov kuljetti sävellyksissään läpi uransa keskiaikaista Dies Irae -teemaa, joka murisee uhkaavasti myös levyn kolmessa ohjelmallisessa orkesteriteoksessa; milloin vain enteilevästi, milloin täydellä höyryllä. Read More →
Arvio: Chaya Czernowin ja eksistentiaalinen kokemus
Oli jo korkea aika saada persoonallista ja voimakasta ilmaisua luovan Chaya Czernowinin (s. 1957) musiikki suomalaisyleisön eteen, ja Musica nova Helsinki -festivaalin itään päin katsova teema oli siihen varmasti ihan yhtä hyvä tekosyy kuin mikä tahansa muukin. Pitkä pimento korjattiin laajalla orkesteriteoksella, jossa RSO vakuutti heittäytymiskyvyllään, sekä intiimillä kamarikonsertilla, jossa etenkin Uusinta-kamariyhtyeen jouset häikäisivät tarkkuudellaan. Read More →