Helsingin kaupunginorkesterin keskiviikkokonsertissa supisuomalaisuus peilasi itseään raikastaviin vieraisiin vaikutteisiin, kun kaksi ulkomaiden lämmössä viihtyvää metsien miestä, säveltäjät Leevi Madetoja ja Eero Hämeenniemi saivat kumpikin oman konsertinpuolikkaansa sanottavalleen. Molempien säveltäjien musiikki osoittaa rehtiä ja rohkeaa suoraselkäisyyttä valita oma tiensä kotimaisen musiikkielämän oletusarvoisesti asettamista urista ja kyntömaista piittaamatta. Read More →
Arvio: Vuoroin vieraissa
Arvio: Teatterin ja oopperan välimaastossa
Kun muusikot ryhtyvät esityksen aikana kävelemään lavalla vetäen samalla kulisseista näyttämön halkaisevia nauhoja, syövät mandariineja, tai muuntautuvat seurapelejä harrastaviksi koketeeraaviksi ja ivallisiksi 1700-luvun pariisittariksi, tulee hakematta mieleen käsite kokeellinen musiikkiteatteri. Tarkoitan sitä tyylilajirypästä, jossa keskiössä on lavallisuus, visuaalisuus ja teatterilliset keinovarat, ja jossa puhtaasti musiikillinen sisältö on vain yksi osatekijä kokonaisuudessa. Read More →
Arvio: Missä on lava? Täällä, vaiko teissä?
Kansallisoopperan kaksoisiltaman mis-en-scène korosti talon tehtävää illuusion luojana. Töölöläiseskapismia, sukellusta Herttua Siniparran kuolemankaipuuseen seurasi katsaus oopperakomppanian sielunelämään, ruuveihin ja pultteihin. Read More →
Reportaasi: Pilkahduksia MaerzMusik-festivaalilta
Berliinissä kiertely avaa silmiä ja korvia aivan erityisellä tavalla. Mitten kaupunginosan katukylttien päältä löytyy pieniä marionettinukkeja, joiden vaihtuvat asennot kommunikoivat ympäristön kanssa. Joidenkin metroasemien katonrajaan on piilotettu symboleja tai hahmoja, jotka paljastuvat junan penkiltä vain tietystä kulmasta katsottaessa. Usein kaikista vaikuttavinta on se mitä ei enää ole: tietty sodassa tuhoutunut rakennus tai kokonainen aukio, puretun muurin jättämät arvet… Read More →
Arvio: Kevät, ennen ja jälkeen
Museomaisuus. Onko kyseessä voimavara; perspektiiviä antava aikakone? Edellispäivän RSO:n konsertin mainingeissa toinen amfionisti pohti sitä miten ”menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin”. Sama kysymyksenasettelu pätee Kansallisbaletin kolmoisiltamaan, jonka paraatikappaleena poseerasi kaikessa groteskiudessaan 100-vuotisjuhlaansa toukokuussa viettävä Kevätuhri, alkuperäisenkaltaisiin kuoseihin puettuna. Illan kolme kontrastoivaa teosta käsittelivät paitsi tanssin ja musiikin suhdetta eri näkökulmista, mutta selkeästi myös esittelivät Kansallisbaletin taituruutta ja kykyä astua näihin näkökulmiin. Kolme silmäystä nykybalettiin. Read More →