Lämpimän ja värikkään syysauringonlaskun saattelemana konserttiväki laskeutui vain väljäksi salilliseksi asti Musiikkitalon uumeniin. Kauden toisessa Klang-sarjan kamarikonsertissa Cameratan lavan ottivat haltuun Tapiola Sinfoniettan muusikot Johan Tallgrenin suunnittelemalla ohjelmalla. Vastoin kun mitä kenties odottaa konsertilta, joka voileipämäisesti vuorottelee eri polvien säveltäjien tuotannolla, tämän illan nuorimmat säveltäjät Valerio Sannicandro ja Christophe Bertrand paistoivat kirkkaina esiin vivahteikkailla trioillaan. Read More →
Arvio: Syysväreissä
Arvio: Taivaallisesta maalliseen
RSO:n lokakuisessa torstaikattauksessa tarjoiltiin estoitta niin hengen kuin ruumiinkin ravintoa. Edellisestä vastasi Bergin sofistikoitunut viulukonsertto, jälkimmäisestä Beethovenin ponteva neljäs sinfonia.
Avauksena kuultu Magnus Lindbergin Chorale-teos on sävelletty nimenomaan Bergin konserton yhteyteen. Siinä missä itävaltalainen käsittelee Bachin koraalimukaelmaa hienovaraisuudessaan melkeinpä pelokkaasti niin suomalainen käy aiheeseen kiinni kuin sika limppuun. Tuloksena on äärimmäisen toimiva kuuden minuutin alkusysäys Bergin teokselle. Lindbergin orkestrointi on tunnetusti värikylläisyyden juhlaa: RSO tavoitti tämän monitasoisen ja rikkaan musiikin olemuksen luontevasti. Read More →
Arvio: Saariahon rituaali ja Rouvalin encore loivat tunnelmaa Tampere-talossa
Syyskuisen perjantai-illan viettoon oli tarjolla tällä kertaa Suomi–Espanja jalkapallon MM-karsintaottelun ohella Tampere filharmonian syyskauden avaus uuden ylikapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin johdolla orkesterin kotisalissa Tampere-talossa.
Alle kolmekymppinen Rouvali on toki nuori kaveri ylikapellimestarin saappaisiin, mutta on hyvä muistaa, että Sir Simon Rattle aloitti 25-vuotiaana menestyksekkään tiensä Birminghamin sinfoniaorkesterin johdossa. Willem Mengelberg puolestaan astui Concertgebouwn puikkoihin niin ikään 25-vuotiaana, ja Karajan oli ylikapellimestari jo parikymppisenä. Kapellimestarin ikä ei siis itsessään ole olennaista, mutta vanhan maestron arkkityyppiin tottuneelle nuoret kasvot korokkeella vaatinevat hetken totuttelua. Read More →
Arvio: Valistuksen ajan orkesteri vei romanttisiin harhoihin
Eihän Dies irae -teemaa hirviömäisesti töräyttelevistä ofikleideista voi olla pitämättä. Niinpä yleisö oli kuin hurmiossa historiallisten esittämiskäytäntöjen profeetta Sir Roger Norringtonin tuodessa Musiikkitaloon vihdoin suuren periodiorkesterin. Ilta alkoi hallitun viileästi, mutta lopun näyttävistä noitakarkeloista oli valistuksen järkiperäisyys kaukana. Read More →
Arvio: Upea Concertgebouw jätti nälkäiseksi
Oli erittäin ilahduttavaa, että syksyksi vähitellen hiipuvaa kesää kruunaamaan saatiin Musiikkkitaloon Amsterdamin kuninkaallinen Concertgebouw -orkesteri vierailujohtajansa Daniele Gattin (s. 1961) sekä pianisti Yefim Bronfmanin (s. 1958) kanssa. Orkesterihan on legenda, jota ovat menneinä vuosikymmeninä luotsanneet sellaiset kapellimestarisuuruudet, kuten Willem Mengelberg ja Bernard Haitink. Viimeiset kymmenisen vuotta orkesterin ylikapellimestarina on toiminut Mariss Jansons.
Vaikka ylikapellimestaria ei nyt Musiikkitalossa nähty, ei orkesteri huonoissa käsissä ollut. Daniele Gattihan on yksi aikamme kysytyimmistä maestroista niin oopperataloissa kuin konserttisaleissakin. Konsertin avausnumeroksi Gatti oli valinnut Witold Lutos?awskin (1913-1994) Musique funèbren (1958). Jousiorkesterille kirjoitettu teos on paitsi kunnianosoitus Bartókille myös nuoremman säveltäjän tutkielma vanhemman kollegan keinovaroista. Gattin luotsaamat Concertgebouwn jouset soivat upeasti Lutos?awskin etsikkoajan intensiivisessä klassikossa. Read More →