Kun konserteissa tulee käytyä melko harvakseltaan, tuppaavat valinnat olemaan aika varman päälle: tuttuja teoksia, tuttuja artisteja. Siksi olikin virkistävää viettää vaihteeksi ilta tuntemattoman äärellä.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä TampeRinging-festivaali on kiehtova uusi tulokas nykymusiikin kentälle. Festivaalin taustalla ovat Tampereen seudun nuoret säveltäjät ja muusikot, ja se keskittyy 1900- ja 2000-lukujen musiikkiin. Ohjelmisto on suurelta osin varsin tuntematonta, mutta mukaan on mahdutettu myös muutamia klassikoita. Read More →
Keskikesä. Porvoon Taidehallin erinomaisen salin terassikatsomo täyttyy kuulijoista. Salin seinillä vallitsee sininen, valkoinen ja karhea tiilenpunainen, illan musiikissa monia merkillisiä tukahdutettuja tai verhottuja tunteita. 
Grigori Sokolov on pianisti, jolta yleensä tietää mitä odottaa. Hän on rituaali, joka tapahtuu kerran vuodessa siellä, missä hän on valinnut esiintyä kerran vuodessa. Hänen olemuksensa ei päästä lähelle. Hän ei astele lavalle, hän lipuu kuin Muumi-animaation Mörkö. Hänen kampauksensa ammentaa Hulk Hoganin tyylistä, mutta otteensa pianosta on armollisempi kuin Hulkin ote vastustajistaan. Hänen katseestaan voisi vaikka sytyttää tupakan. Yksikin spontaani ele Sokolovilta tuntuisi palana kurkussa ja ihmetyksenä aivoissa. 
Tuskin mikään on tärkeämpää kuin musiikkielämämme kansainvälisyys. Osuvan vertauksen mukaan voikukat puskevat asfaltinkin raoista, mutta kukoistavia ruusuja puutarhaansa haluava joutuu panostamaan rahaa ja vaivaa. Suomen kesän ihastuttavassa festivaalirunsaudessa keskittyminen meikäläisittäin entuudestaan tuntemattomiin uuden maailman säveltäjiin tekikin Kallio-Kuninkalan Kamarimusiikista pakollisen pysähdyspaikan. Ohjelman oli suunnitellut häpeilemättömän omannäköisekseen festivaalin tämän vuoden teemasäveltäjä, kanadalaissuomalainen Matthew Whittall (s. 1975). Esityksistä vastasi nykymusiikkiensemblejemme hienostuneimpiin valioyksilöihin lukeutuva Zagros ystävineen. 
Lontoon sinfoniaorkesteri oli ensimmäinen orkesteri, jonka opin tuntemaan nimeltä. Kuten niin monella oman sukupolveni musiikinharrastajalla, minunkin ensikohtaamiseni LSO:n kanssa tapahtui Tähtien sota -elokuvien musiikin kautta. Siksi olikin erityisen kiehtovaa kuulla livenä orkesteria, joka aikoinaan oli johdattanut minutkin sinfonisten sointien maailmaan.