Konsertin nimi viittaa debyyttiin. Onko tämä siis epävirallinen ensikonsertti?
Olen aina vähän haaveillut ensikonsertista ja halusin järjestää sen nyt ja otsikoida sen vain hiukan raikkaammalla tavalla.
Soitit saman ohjelman myös Kuopiossa ja Mikkelissä.
Kiertueet ovat aina olleet sydäntä lähellä uusine ihmisineen ja paikkoineen ja se on hyvä tapa saada esitettävään ohjelmistoon lisäripaus syvyyttä.
Ohjelma on epätavallinen. Kerrotko jotain siitä?
Espanjalainen musiikki ja juuri Sarasate on aina kiinnostanut ja innostanut minua. Hienot melodiat ja tanssillisuus ovat olleet sen verran mukaansa tempaavia, että tässä sitä nyt sitten ollaan. Turina tuli mukaan Marja Rumpusen törmättyä kappaleeseen Madridissa ollessaan ja heti oli selvää, että me soitamme myös tämän Suomessa vielä tuntemattoman teoksen. Faurén sonaatti vaan on upea ja konsertin kaikkia säveltäjiä yhdistää Pariisi, jossa Sarasate konsertoi paljon ja Turinakin opiskeli Vincent d´Indyn sävellysluokalla, joten kyseessä on hauska espanjalais-ranskalainen fuusio.
Mitä jatkossa?
Minua kiinnostaa järjestää konsertteja ja konsertoida. Esiintyessä koko työ muusikkouden eteen tuntuu järkeenkäyvältä ja hetken ainutkertaisuus on hämmentävän upeaa. Tunnettujen teosten lisäksi on maailmassa lukuisia, voimallisia ja eläviä, toistaiseksi vielä tuntemattomia teoksia jotka haluan löytää, jotta kuka tahansa voisi työpäivänsä jälkeen tulla konserttiini kuulemaan niitä ja saamaan siitä energiaa.
Joonas Ahoselta voi aina odottaa tuoretta otetta vanhoihin klassikoihin. Näin kävi myös illan konsertissa. Ehkä nuoruusvuosien hillitön meno on vähän tasoittunut – niin hyvässä kuin pahassakin. Luonnonlapsimaisuus väistyy ja tilalle astuu henkistyneempi taiteilija.
