Pyhä-hymnin enkelikuoro hyrisee ja lepattelee, hyytävän Golgata-näyn jälkeen ylösnousemus poukahtaa kuorosta miltei riehakkaana, ja lopun Dona nobis pace aaltoilee vedenpehmeänä. Loppukuoro on absoluuttisen puhdasta, jännitteetöntä, voisinpa sanoa täydellistä musiikkia – Bachia syvimmillään. Messu h-molli on kuin Kunst der Fuge eettereihin ja kolmanteen potenssiin kohotettuna: abstrakti, jättimäinen muototutkielma, jota Bach ei tarkoittanut esitettäväksi. Read More →
Arvio: Bachin Jumalainen näytelmä
PianoEspoo: Voimamies tyrmäsi soitollaan
”Nykyään pianoa ei enää soiteta, sillä ratsastetaan. Pianoparka, siitä on tullut sirkushevonen, jota julkeat keikarit koettelevat mykistyneen yleisön edessä. Nopeutta vain, ja yleisö taputtaa. Pianoa ratsastetaan, satuloituna tai ilman.” Näin kirjoitti Calvocoressi yli sata vuotta sitten. Read More →
Arvio: Sankaruus on sisäisyyttä
Romanialaisen pianisti Radu Lupun konsertit ovat kohtalaisen harvinaista herkkua. Lupu on aiemmin vieraillut Suomessa vain muutamia kertoja, mutta nyt hän toteuttaa Jukka-Pekka Sarasteen ja Suomalaisen kamariorkesterin kanssa konserttisarjan, jossa kuullaan kaikki Beethovenin viisi pianokonserttoa. Read More →
PianoEspoo: Kuin vanhoina hyvinä aikoina
Kun nuori itävaltalaispianisti asteli Tapiolasalin flyygelin ääreen näyttävään sakettiin pukeutuneena, tiesi odottaa jotain merkillistä. Sitä ei nimittäin usein näe. Etikettivirheestä huolimatta tämä oli vasta ensimmäinen vihje tulevasta herrasmiesmiespianismin riemujuhlasta, jota Ingolf Wunderin esiintyminen oli asua myöten, muistetaanhan Vladimir Horowitzinkin esiintyneen myöhäisvuosinaan aina sakettiin sonnustautuneena. Read More →
PianoEspoo: Nuori isäntä tarjoili herkullisia alkupaloja
Ihmelapsena aloittanut ja ihmenuorena jatkanut Kit Armstrong sai lähes täyden Tapiolasalin sulamaan edessään välittömällä olemuksellaan ja vienolla hymyllään. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Read More →