Huristimme opiskelukaverin kanssa suoraan oppitunnilta, pikaisen lounaan siivittämänä kohti pohjoista. Autossa istuessamme valmistauduimme henkisesti kohtaamaan intensiivisen joskin työkiireiden takia harmillisen lyhyeksi jäävän vierailun Tampereelle kuuntelemaan joka toinen vuosi järjestettävän Biennalen torstai-illan tarjontaa. Tämänvuotisen festivaalin keskiössä ovat musiikkia ja visuaalisuutta yhdistävät teokset.
Pieni vastuusta vapauttava lauseke lienee paikallaan. Torstai-iltapäivänä astuin jo vuorokauden ikäiseen myllerrykseen. Vain ohjelmasta pystyin lunttaamaan miten avajaispäivän ohjelmaan oli kuulunut festariteeman avaavat neljä multimediateosta Galleria Himmelblaussa, sekä myöhäisillan kitarakonsertti Finlaysonin kirkossa. Silmäkulmissani laput peittämässä kuuloni ja katseeni kaikesta torstai-iltaa edeltäneestä ja seuranneesta, astuin Tampere-taloon. Read More →
Amfionin Jari Kallio raportoi tuoreeltaan Berliinin filharmonikkojen tämänviikkoisesta täysosumasta, jossa Brahmsin kolmas sinfonia ja Debussyn La Mer saivat rinnalleen Georg Friedrich Haasin tilausteoksen kantaesityksen.
Helsingin kaupunginorkesterin paraikaa kiertäessä Keski-Euroopan konserttisaleja otti kaupunginorkesterin isännöimän perjantaikonserttien sarjan haltuunsa Avanti. Oli kiinnostavaa kuulla, miten Avanti pyrki vailla konserttisarjan perinteen tai totunnaisuuden painolastia täyttämään vapaan konserttipaikan. Sopivasti Avantin 30-vuotisjuhlavuodelle ja ystävänpäivälle sijoittunut vierailukonsertti kalasteli Avanti!lle uusia ystäviä melkoisella sillisalaatilla. 
Leoš Janá?ekin (1854–1928) vuonna 1904 valmistunut ooppera Jen?fa on toisaalta kaunistelematon kuvaus naisten osasta vastuunkantajina, toisaalta kuvaus äidinrakkaudesta, anteeksiannosta sekä mahdollisuudesta uuteen alkuun. Janá?ek laati Jen?fan libreton Gabriela Preissován (1862–1942) realismihenkisestä näytelmästä Její pastorky?a (Hänen kasvattityttärensä), jonka otsikko osoittaa selkeämmin sen, että tarinassa on oikeastaan kaksi tasavahvaa päähenkilöä: leski Kostelni?ka Buryjovka sekä hänen tytärpuolensa Jen?fa. 
Tämä arvio koskee hyvin erityislaatuista musiikkia, jossa kuulija kuuntelee ennen kaikkea itseään, omia reaktioitaan soivaan todellisuuteen. Siinä säveltäjä demonstroi meille entuudestaan tuntemattomia ominaisuuksia akustisessa ympäristössämme tuoden ne esimerkiksi elektroniikan keinoin kuuluville. Hoksaamisen riemua korostava lopputulos on kutkuttavasti lähellä tieteen ja taiteen rajapintaa, mutta vaikeatajuisiksi teoksia ei voi väittää. Säveltäjän ajatuksena on, että hänen sävellyksensä ovat helposti lähestyttäviä kaikenlaisista kulttuurieroista huolimatta – ne porautuvat ihmisen kuuloaistimuksen universaaliin ytimeen. Tätä kautta tämä äänten taide tarjoaa ennenkuulumatonta poetiikkaa, katarttisuutta ja avartavuutta, vaikka säveltäjä vältteleekin kaikenlaista oman persoonansa vaikutusta teoksiin ”liian säveltäjämäisenä” (”too composerly”). Tälle musiikille omistettu Kallion nykymusiikkipäivien sunnuntainen päätöskonsertti oli ainutlaatuisen taianomainen ilta pienelle, mutta silminnähden onnekkaalle yleisölleen.??