Category Archives: Konserttisuositukset

Vanha ja liian usein toistettu valhe ”elokuvan musiikki on hyvää silloin kuin sitä ei huomaa” muuttui emävalheeksi perjantaina Musiikkitalossa. Radion sinfoniaorkesterin elokuvakonsertti oli kuin kurkistus musiikkiraidan äänitykseen pimeässä studiossa, jossa mykkänä välkkyvä kuvanauha jakaa aistikokemukset kahtia kuulon ja näön yhteispeliksi. Musiikki oli kaikkea muuta kuin huomaamaton elementti suuren orkesterin pauhatessa täydellä voimalla. Ei tällaista koe missään elokuvateatterissa nykyään. Read More →

Verrattuna Ravelin ja De Fallan räiskyvän intohimoiseen Espanjaan tai Stravinskyn satumaiseen Kiinaan Matthew Whittallilta kantaesitetty alttoviulukonsertto The Heaven that dwells so deep tarjoaa kuulijalle pohjoista lakeutta. Ilari Angervon ja RSO:n antaumuksella tulkitsema laaja teos muistuttaa kaukolentoa arktisten alueiden ylitse: karun staattiset maisemat vaihtuvat hitaasti, valo on kylmän kirkasta. Read More →

Teos on joko syöpynyt tajuntaan vaikuttavuudellaan tai sitten konsertin dramaturgia ontui, kun Anders Hillborgin Four Transitory Worlds kaikui korvissa vielä Maurice Ravelin pianokonserton aloittavan kontrafagottisoolon päällä. Hillborgin teos pitäisi varustaa räikeällä varoitustarralla: ”Viihdettä! Saatat naurahtaa nykymusiikin aikana”. Read More →

Oli varmasti rohkea, ehkä vähän mielipuolinenkin ajatus säveltää kontrafagotille täysi, solistinen konsertto. Mutta kontrafagotisti Lewis Lipnick ei horjunut uskossaan: sinfoniaorkesterin suuri kummajainen oli nostettava vakavaksi soolosoittimeksi. Unelma edellytti uutta, musiikillisesti vahvaa teosta, joka murskaisi kuolleet stereotypiat ja määrittelisi soittimen uudelleen. Read More →