Pianisti Risto Laurialan soitossa on aina jotain hyvin grandiöösiä, vanhan ajan hehkua, jossa sankaruus kohtaa intiimiyden, Chopin Bachin ja pianisti yleisön. Sellosalin valitettavan vähälukuinen yleisö pidätti hengitystään ikuisilta tuntuneiden sekuntien ajan, kun Goldberg-muunnelmien aarian viimeinen sävel hiipui hitaasti hetkestä ikuisuuteen. Matka tähän pisteeseen oli pienten taisteluiden takana. Read More →
Viime perjantaina ensi-iltansa saaneen Pelléas ja Mélisanden voinee jo nyt nimetä kevään onnistuneimmaksi oopperatapaukseksi. Ensinnäkin on suurenmoista nähdä Debussyn uraauurtava ooppera käytännössä ensimmäistä kertaa Kansallisoopperan lavalla (viime kerrasta on jo noin puoli vuosisataa, ja silloinkin ooppera laulettiin suomeksi). Toiseksi Marco Arturo Marellin ohjaus onnistuu ihmeellisellä tavalla konkretisoimaan symbolistis-impressionistisen kertomuksen koko eksistentiaalisessa viiltävyydessään. Read More →
Berliinin tärkeimmässä nykymusiikkitapahtumassa MaerzMusikissa juhlitaan tänä vuonna John Cagea ja Wolfgang Rihmiä. Edellisen syntymästä tulee syyskuussa kuluneeksi 100 vuotta, kun taas Rihm täytti viime viikolla 60. Kuuntelin festivaalin konsertteja kolmena päivänä. Read More →
Viime vuonna perustettu Ooppera Artico käynnisti toimintansa tulkinnoilla Gian Carlo Menottin Puhelimesta ja Francis Poulencin Ihmisäänestä. Vuosi tämän produktion jälkeen sopraano Laura Pyrrön, baritoni Jouni Kokoran ja ohjaaja Anselmi Hirvosen kolmikko jatkaa kiinnostavan kamarioopperan tiellä, tällä kertaa kaukana postmodernista kommunikaatioproblematiikasta. Read More →
Radu Lupu ei ehkä ole nuoruutensa sormivoimissaan, eikä hän aina ole ihan täsmällinen tai muista jokaista nuottia, mutta nuo asiat tuntuvat täysin sivuseikoilta tasan sillä hetkellä, kun hänen koskettimensa muuttuvat kimmeltäviksi kultahipuiksi. Vaikka Beethovenin konsertot olisivat kuinka tuttuja, tuskin yhtään Lupun kaltaista uudistusmielistä näkemystä oli kuultu ennen Suomalaisen kamariorkesterin lauantaista konserttia. Read More →