Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Maailman kantaesitys, syntymäpäivät ja Linna vedessä tuovat kolme säveltäjää Naantaliin 39. Musiikkijuhlille

Maestro Krzysztof Penderecki on yksi Naantaliin saapuvista huippusäveltäjistä.

Maestro Krzysztof Penderecki on yksi Naantaliin saapuvista huippusäveltäjistä.

Naantalin Musiikkijuhlilla on kunnia aloittaa kesäfestivaalikausi jo 39. kerran. Konsertteja kuullaan Naantalissa, Rymättylässä, Raisiossa ja Seilin saarella 5.-16.6.2018. Jeajoon Ryun maailman kantaesityksen, Krzysztof Pendereckin 85-vuotissyntymäpäivän ja Aulis Sallisen Linna vedessä -kronikan ansiosta nämä kolme säveltäjää saapuvat henkilökohtaisesti Naantaliin.

Jeajoon Ryu on korealainen säveltäjä, joka on omistanut maanantaina 11.6. kantaesitettävän sonaatin Naantalin Musiikkijuhlien taiteelliselle johtajalle Arto Norakselle. Sonaatissa käydään läpi vaikeidenkin tunteiden kirjoa Ryun henkilökohtaisten kokemusten pohjalta, mutta päädytään aina voimaan ja intohimoon ja energiseen toivoon, joka vie meitä kaikkia eteenpäin.

Puolalaisen säveltäjän Krzysztof Pendereckin 85-vuotissyntymäpäiviä juhlitaan keskiviikkona 6. kesäkuuta, jolloin Maestro itse johtaa kuoroteoksiaan Key Ensemblen esittämänä. Tämän lisäksi konsertti on tulvillaan maailman huippuja kuten Olivier CharlierElina Vähälä, Jaakko Kuusisto, Roberto Diaz, Ilari Angervo,Daniel Müller-Schott, Samuli Peltonen, Hannu Kiiski, Patrick Gallois, Päivi Severeide, Ralf Gothóni ja Juhani Lagerspetz. Maestro Pendereckiä juhlistaa myös säveltäjä Olli Kortekangas. Hän esittelee Hyvää syntymäpäivää -konsertin yleisölle keskiviikkona 6.6. klo 18 Cafe Amandiksessa ja Sinfonia Lahden konsertin torstaina 7.6. klo 18 niin ikään Cafe Amandiksessa. Tilaisuudet kestävät puoli tuntia ja niihin on vapaa pääsy.

Aulis Sallisen Linna vedessä -kronikka esitettiin viime heinäkuussa Savonlinnan oopperajuhlilla. Sallinen oli jo silloin ajatellut, että teos sopisi hyvin myös Naantaliin. Teos toteutetaan yhteistyössä Savonlinnan oopperajuhlien kanssa ja solistit Tiina-Maija KoskelaTuija KnihtiläJussi Myllys ja Tommi Hakala sekä lausuja Jukka-Pekka Palo ovat teoksen alkuperäiset kantaesittäjät.

Dima Slobodeniouk saapuu ensimmäistä kertaa Naantaliin ja johtaa Sinfonia Lahtea torstaina 7.6. Sellisti Daniel Müller-Schott, viulisti Olivier Charlier, trumpetisti Tomas Cricius ovat myös uusia tulokkaita Naantalin Musiikkijuhlilla, samoin kuin nuoret kilpailuvoittajat viulisti Tami Pohjola, sellisti Jonathan Roozeman ja pianisti Ossi Tanner, jotka esiintyvät Naantalin kovien konkareiden Arto Noraksen, Ralf Gothónin ja Hartmut Rohdenkanssa keskiviikkona 13. kesäkuuta.

Kamarimusiikin lisäksi Naantalissa kuullaan Tango Nuovo -teemalla Piazzollan sävellyksiä laulaja Maria Ylipään, viulisti Jaakko Kuusiston, kitaristi Marzi Nymanin, harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaaran ja kontrabasisti Ville Herralan tulkintoina. Rymättylässä kuullaan vanhaan musiikkiin erikoistunutta Musica Poeticaa ja Kristoffer-salissa lumoavia ooppera-aarioita Oopperakammarin säkenöivässä ooppera-ilotulituksessa. Myös sopraano Mari Palo hurmaa loistokkaalla äänellään kolmessa Naantalin Musiikkijuhlien konsertissa. Yksi näistä on Vallis Gratiae Serenade – 575-vuotiaan Naantalin kunniaksi perjantaina 8. kesäkuuta. Juhlavuosikonsertissa kuullaan nautittavan herkullista kamarimusiikkia Saint-Saënsiltä, Martinulta, Schubertilta ja Schumannilta.

Naantalin Musiikkijuhlien toimitusjohtaja Tiina Tunturi iloitsee, että lipunmyynti on edennyt vauhdikkaasti, mutta pahoittelee samalla viime hetken tulijoille, että muutamat konsertit ovat jo loppuunmyytyjä. Nopeimmin täyttyivät uudet, Casa Haartmanissa järjestettävät konsertit, joille ehdottomasti toivotaan jatkoa ensi vuonna. Casa Haartmanin konserteissa esiintyvät nuoret, lahjakkaat mestarikurssilaiset.

Suosittu Naantalin Lasten Musiikkijuhlat järjestetään nyt viidettä kertaa 7.-10.6.2018 yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa. Mukana on hurjaa menoa Pikku Kakkosesta tuttujen Närpiäisten ja Siinan ja Taikaradion kanssa. Lisäksi Eläinten karnevaali lähtee Artsopan matkassa Afrikkaan ja Suurta lastenjuhlaa vietetään Kirkkopuistossa lauantaina 9.6. Aura Brass Bandin mukana.

Naantalin Musiikkijuhlien yhteydessä järjestetään korkeatasoinen musiikkileiri sellon-, viulun- ja alttoviulunsoiton opiskelijoille. Musiikkijuhlien taiteilijat opettavat Naantalissa myös mestariluokkia. Yleisö pääsee kuulemaan Vallis Gratiae -akatemian lahjakkaita oppilaita ja tulevaisuuden huippuja Naantalin kylpylän iltapäiväsoitossa 10.6. klo 15 ja Raision kirkon yökonsertissa keskiviikkona 13.6. klo 22.

Musiikkijuhlaristeily Seilin saarelle tuo jälleen pintaan Saaristomeren suojelun tärkeyden. Matkalla koetaan kesäisen saariston kauneus ja perillä kuullaan Seilin mielenkiintoisesta historiasta. Seilin kirkossa kuultavassa konsertissa esiintyvät viulisti Hagaï Shaham, alttoviulisti Hartmut Rohde, sellisti Arto Noras, klarinetisti Michel Lethiec, fagotisti Jussi Särkkä ja käyrätorvivirtuoosi Radovan Vlatković. Saaristomeren suojelurahastoa voi lisäksi tukea Naantalin Musiikkijuhlien muissakin konserteissa erityisellä Saaristomerilipulla. Lipun tuotto käytetään lyhentämättömänä Saaristomeren suojeluun.

Musiikkijuhlien viimeisenä päivänä 16.6. klo 16 esitetään Kristoffer-salissa valokuvaaja Jaakko Ruolan ainutlaatuinen Saaristomeren panoraama – meremme tuleville sukupolville, jossa kuvilla, sanoilla ja musiikilla tuodaan esiin Saaristomeren muutoksia. Maksuttoman tilaisuuden tarkoituksena on herättää tunteita ja saada miettimään, mitä joka ikinen meistä voi tehdä puhtaan Saaristomeren tulevaisuuden hyväksi. Illalla Musiikkijuhlat huipentuu päätöskonserttiin, joka on jälleen oikeutetusti nimeltään In honorem maris eli meren kunniaksi. Konsertin alussa kuultavan Saaristomeri-puheenvuoron pitää Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen.

Arvio: Rattlen jäähyväiskiertue Berliinin filharmonikoiden ylikapellimestarina hurmasi Musikvereinissa

Sir Simon Rattle ja Jörg Widmann kättelevät Tanz auf dem Vulkanin Itävallan ensiesityksen jälkeen Musikvereinissa. Kuva © J. Kallio

Sir Simon Rattle ja Jörg Widmann kättelevät Tanz auf dem Vulkanin Itävallan ensiesityksen jälkeen Musikvereinissa. Kuva © J. Kallio

Berliinin filharmonikoiden viimeinen kiertue Sir Simon Rattlen ylikapellimestarikaudella saapui lauantaina Wienin Musikvereiniin, jossa orkesteri soittaa kuluvana viikonloppuna kaksi konserttia.

Lauantain konsertin avauksena kuultiin orkesterin nimenomaisesti tätä kiertuetta varten tilaama uutuusteos, Jörg Widmannin Tanz auf dem Vulkan (2018). Rattlelle ja orkesterille omistettu kymmenminuuttinen, suurelle orkesterille kirjoitettu teos jatkaa Widmannin mainiota istrumentaalisen teatterin perinnettä.

Tanz auf dem Vulkan käynnistyy yllättävällä yhdentoista tahdin swing-johdannolla, jonka orkesteri aloittaa kuin varkain, ennen kapellimestarin saapumista lavalle. Kun kapellimestari viimein pääsee korokkeelle, seuraa fermattitauko, jonka jälkeen musiikki suuntaa jotakuinkin toisenlaisiin sointeihin.

Kontrabassojen sekä basso- ja kontrabassonlarinetin mörinä vahvistettuna isorummun ja tamtamin kumahduksilla synnyttää peruspulssin, jonka lomaan puhallinten ja jousten aihelmat vähitellen rakentuvat. Fraasit tiivistyvät ja hajoavat. Musiikin pinnalla häivähtelevät hetkittäin tutunoloiset fragmentit, jotka kuitenkin katoavat nopeasti takaisin sointikuohujen alle.

Huipennukset Widmann rakentaa taidokkaasti luoden tiheän kudoksen, jonka kuhinassa tiivistyy valtava dynaaminen voima. Musiikki tuntuu olevan hieman ligetimäisen paradoksaaliseen tapaan samanaikaisesti sekä staattista että alituisessa liikkeessä.

Viimeisten kuohujen hiipuessa kapellimestari poistuu lavalta, ja orkesteri vie teoksen päätökseensä johdannon tapaan swingin hengessä.

Tanz auf dem Vulkan tuntui löytäneen Rattlen ja orkesterin luota henkisen kotinsa. Vaikka tämä oli vasta teoksen kolmas esitys, sillä tuntui olevan jo paikkansa orkesterin ohjelmistossa. Rattle ja muusikot heittäytyivät Widmannin maailmaan omistaituneesti ja mukaansatempaavasti saaden hurmioituneelta yleisöltä varsin innostuneen vastaanoton.

Witold Lutosławskin Kolmas sinfonia (1973-83) syntyi pitkän kypsyttelyn tuloksena. Chicagon sinfoniaorkesteri tilasi teoksen jo vuonna 1972. Pian sen jälkeen Lutosławski laati sinfonian ensimmäiset luonnokset, mutta teos haki muotoaan kauan, valmistuen vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Chicagon sinfoniaorkesteri kantaesitti Kolmannen sinfonian syksyllä 1983 Sir Georg Soltin johdolla.

Kolmas sinfonia herätti valmistuttuaan paljon kiinnostusta ja ansaittua huomiota. Lutosławskista tuli teoksen myötä ensimmäinen Grawemeyer-palkinnon saaja vuonna 1985. Sinfonia onkin kenties säveltäjänsä hienoin, ja sen kuuleminen konsertissa on aina aivan erityinen ilo.

Lutosławski kehittää Kolmannessa sinfoniassa edelleen jo Toisessa sinfoniassaan (1965-67) soveltamaansa rajoitetun aleatoriikan tekniikkaa. Siinä teoksen kokonaismuoto ja taitteiden ääriviivat ovat kirjoitettu auki, mutta niiden sisällä yksittäisten fraasien sisääntulot ja sävelmateriaalin toistojen lukumäärää on muusikoiden päätettävissä.

Kapellimestarin tehtävänä on täten huolehtia sinfonian determinoidusta arkkitehtuurista, jonka puitteissa muusikot voivat toteuttaa vapauttaan. Näin sinfonian jokaisesta esityksestä tulee uniikki ilman, että säveltäjä joutuu luopumaan muodon kontrollista. Lutosławskin ratkaisu lienee hienoimpia synteesejä 1900-luvun jälkipuoliskon musiikillisista virtauksista.

Näiden hyveiden ohella Kolmannen sinfonian kohottaa mestariteokseksi Lutosławskin sävelkielen huikea mukaansatempaavuus ja puhuttelevuus sekä erinomainen orkesterinkäsittely ja oivallinen kokonaismuodon taju.

Rattle ja berliiniläiset herättivät Musikvereinissa Lutosławskin partituurin mitä vaikuttavimpaan soivaan asuunsa. Sinfonian puolituntinen maailmankaikkeus avartui kuulijalle kaikessa syvässä rikkaudessaan. Puhallinten kirkkaina hehkuvat fanfaariaiheet, kontrabassojen tummien urkupisteiden väräjävät säikeet, jousiston säkenöivä kuhina sekä harpun, koskettimien ja lyömäsoitinten kimmeltävät purkaukset kietoivat mukaansa seikkailuun, jossa aika ja tila muuttuivat puhtaaksi musiikiksi uskomattoman vaikuttavasti.

Orkesterin soitto oli riemastuttavan värikylläistä, intonaatioltaan mitä kuulainta ja rytmisesti kertakaikkisen tarkkaa. Rattlen johdolla sinfonian muodon tinkimätön logiikka tarjosi huikeat puitteet, joiden lomassa koko orkesteri saattoi rakentaa yhteisen tulkintansa. Tässä olisi ollut jo yksistään loistavan konsertin ainekset.

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon seikkailulla Brahmsin maailmoissa. Kuva © J. Kallio

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon seikkailulla Brahmsin maailmoissa. Kuva © J. Kallio

Väliajan jälkeen odotti kuitenkin Johannes Brahmsin Sinfonia nro 1 (1862-1876). Brahmsin sinfoninen tie oli tunnetusti niin ikään mutkikas. Nuoren säveltäjän ensimmäiset yritykset päätyivät umpikujaan, joskin hän saattoi pelastaa osan sävelmateriaalistaan Ensimmäiseen pianokonserttoon (1858).

Brahms ryhtyi uuteen yritykseen vähitellen vuonna 1862, ja liki viidentoista vuoden prosessin tuloksena ensimmäinen sinfonia sai lopulta ensiesityksensä marraskuussa 1876 Karlsruhessa Otto Dessoffin johdolla.

Ensimmäisen sinfonian musiikillisen olemuksen ytimessä on etsintä. Vaikka Brahms oli traditiotietoisempi kuin kaiketi yksikään edeltäjistään, on hänen katseensa kuitenkin ennen kaikkea horisontissa, kuten Schönberg hyvin tiesi. Brahms tuntee toki Beethoveninsa, Mendelssohninsa, Schumanninsa ja Haydninsa, mutta lähtökohdistaan hän rakentaa kuitenkin uutta, tulevaisuutta.

Ensimmäisen sinfonian johdannon vääjäämättömyys sai Rattlelta ja berliiniläisiltä mitä vaikuttavimman toteutuksen. Toki nyt oltiin aivan tämän orkesterin osaamisen ydinalueella, mutta silti avauksen intensiteetti pääsi yllättämään. Koko ensimmäinen osa kuohuineen rakentui voimallisesti tinkimättä kuitenkaan siitä soinnin läpikuultavuudesta, joka on ensiarvoisen tärkeää Brahms-soitossa.

Sinfonian keskiosat ovat tulkinnallisesti usein problemaattisia. Niissä on luontaista keveyttä, jonka liiallinen korostaminen kutistaa ne helposti turhankin välisoitonomaisiksi. Toisaalta raskaammin käsiteltynä ne kääntyvät itseään vastaan muuttuen enemmän tai vähemmän kömpelöiksi.

Ratkaisu edellyttää näiden osien materiaalin tarkkaa vivahteiden tajua. Rattle ja orkesteri peilasivat musiikin olemusta hätkähdyttävän oivaltavasti antaen musiikin virrata luontonsa mukaisesti alati elävänä sävelkudoksena, jonka sävyjen ja dynamiikan kontrastit pääsivät oikeuksiinsa.

Sinfonian finaali antoi loistavalle konsertille mitä hienoimman päätöksen. Berliinin filharmonikot ja Rattle elivät täydessä yhteisymmärryksessä musiikin kanssa kohottaen Brahmsin sinfonisen päätöksen intensiteettiin, jonka vertaista en usko tässä teoksessa milloinkaan aiemmin kokeneeni.

Finaalin jännitteet rakentuivat ja purkautuivat pakahduttavasti, ja musiikissa oli ennenkokematonta vimmaa, joka kanavoitui ilmoille mitä innostavimpana orkesterisointina, jonka yksityiskohtien rikkaus oli syvän ilon lähde. Orkesterin ja ylikapellimestarin kuudentoista vuoden aikana rakentunut yhteisymmärrys kohosi tässä yhdeksi unohtumattomimmista ilmentymistään.

— Jari Kallio

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Jörg Widmann: Tanz auf dem Vulkan (2018)
Witold Lutoslawski: Sinfonia nro 3 (1973-83)
Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c molli, op. 68 (1862-76)

Musikverein, Wien
La 02.06.2018, klo 15.30

Saariaho taideyliopiston kunniatohtoriksi

Kaija Saariaho

Kaija Saariaho

Kaija Saariaho vihitään taideyliopiston kunniatohtorksi lauantaina 9.6.  Taideyliopiston maisteri- ja tohtoripromootion tilaisuudessa vihitään kaikkiaan 13 taiteen aloilla ansioitunutta henkilöä kunniatohtoreiksi ja promovoidaan 136 maisteria ja tohtoria.

Promootioaktin juhlallisuudet jatkuvat ohjelmallisella promootiokulkueella läpi Helsingin ydinkeskustan. Kulkue lähtee liikkeelle klo 13 Musiikkitalon Kansalaistorin puoleiselta sisäänkäynniltä ja päättyy Temppeliaukion kirkkoon ja Taidehalliin.

Juhlakulkuetta tervehtimässä ovat nykytaiteen museo Kiasma, jonka parvekkeella esiintyy Sibelius-Akatemian Jazz-trio JAF sekä Kansallismuseo, jonka pihalla nähdään liikkuva ja soiva tervehdys. Eduskuntatalon portailla kuullaan Tervehdys taiteelle, jossa ovat mukana Hämäläis-Osakunnan laulajat, Zodiakin nuorten tanssiryhmä Z-nuoret ja kansanedustajia. Lisäksi kulkueen aikana nähdään Kuvataideakatemian opiskelijoiden videotaidetta Musiikkitalon mediaseinällä. Tervehdykset on toteutettu yhteistyössä tanssija ja koreografi Pia Lindyn ja opiskelijoista koostuvan työryhmän kanssa. Kyseessä on Taideyliopiston ensimmäinen maisteri- ja tohtoripromootio.

Suomen laajin ilmainen musiikkifestivaali tuo Helsingin kesän kulttuuritarjontaan yli 100 konserttia

HUK_d0d06d49-adc6-4a5e-a485-a9e1449f0569

Tänä kesänä 17. kerran järjestettävä Helsingin urkukesä tuo Helsingin keskustan ja Kallion kirkkoihin mittavan kattauksen kotimaisia ja ulkomaisia urkutaiteilijoita, solisteja, kuoroja ja kamarimuusikoita.

Helsingin urkukesä -festivaali on konserttimäärällä mitattuna maamme laajin musiikkifestivaali. Konserttisarja alkaa maanantaina 4.6. ja jatkuu elokuun 26. päivään saakka. Urkukesän ohjelmassa on kesän aikana yli 100 konserttia, joita järjestetään Helsingin keskustan, Kallion ja Suomenlinnan kirkossa. Festivaali on tärkeä lisä kesäisen pääkaupunkimme konserttitarjontaan erityisesti klassisen- ja kirkkomusiikin osalta.

Konserteissa käymisen ohella voi samalla tutustua Helsingin kauniisiin kirkkoihin. Kesän 2018 uutuutena tarjontaan on vielä lisätty ”Five O’Clock Organ” -konsertit tiistaisin kello 17 Johanneksenkirkossa.

”Näin konserteistamme on mahdollista nauttia myös iltapäivän päätteeksi, vaikkapa työpäivän jälkeen. Uskomattominta on, että yhtä Agricolan kirkon konserttia lukuun ottamatta Helsingin Urkukesän konsertteihin on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!”, toivottaa Kallion kirkon urkuri Olli Pyylampi.

Helsingin Urkukesän 2018 kansainvälisesti tunnetuimmat esiintyjät tulevat Keski-Euroopasta. Ranskalainen Vincent Dubois (s. 1980) on yksi kolmesta Notre Damen katedraalin pääurkurista, ja konsertoi Urkukesässä juhannussunnuntaina 24.6. Helsingin tuomiokirkossa kello 20. Toinen erittäin tunnettu Urkukesän taiteilija on Berliinin tuomiokirkon urkuri Andreas Sieling (s. 1963), joka konsertoi Tuomiokirkossa 8.7. kello 20. Muita kansainvälisesti tunnettuja urkutaiteilijoita tämän vuoden festivaalilla ovat mm. italialaiset Maurizio Maffezzoli ja Fabio Ciofini, saksalainen Stefan Kagl, yhdysvaltalainen Adam Brakel sekä Iso-Britanniasta Urkukesään saapuva Keith John.

Myös kotimaisten taiteilijoiden kirjo on Urkukesässä laaja. Heti avajaiskonsertissa 4.6. Kallion kirkossa kello 19 päästään kuulemaan ooppera-aarioita Tommi Niskalan urkusäestyksellä tenori Jyrki Anttilan ja sopraano Hannakaisa Nyrösen esittäminä. Urkuduo Jaana Jokimies ja Irina Lampén konsertoivat samassa paikassa 18.6. kello 19.

Erilaisia soitinyhtyeitä kuullaan erityisesti Vanhankirkon konserteissa keskiviikkoiltaisin heinäkuussa. Rajoja rikkovaa urkumusiikkia puolestaan tarjoillaan yhteistyössä Helsingin Juhlaviikkojen kanssa järjestettävässä Ultra Organ -konsertissa 22.8. kello 21 Mikael Agricolan kirkossa. Sunnuntaina 26.8. kello 20 Helsingin urkukesä huipentuu päätöskonserttiin, jossa kuullaan Tuomiokirkon urkuri, säveltäjä Harri Viitasen teoksia uruille, huilulle, harpulle ja soitinyhtyeelle.

Helsingin Urkukesä on säännöllisesti vuodesta 2003 alkaen järjestetty urkumusiikkiin painottuva kesäfestivaali, joka on yli 100 konserttinsa ansiosta Suomen laajin musiikkifestivaali. Festivaali tarjoaa sekä pääkaupungin asukkaille että Helsingissä vieraileville turisteille korkeatasoista klassista musiikkia Helsingin keskustan ja Kallion kirkoissa. Huippuluokan kotimaisista ja kansainvälisistä taiteilijoista huolimatta kaikkiin Urkukesän konsertteihin on 22.8. Ultra Organ -konserttia lukuun ottamatta vapaa sisäänpääsy. Helsingin Urkukesän järjestää Helsingin Urkukesäyhdistys yhteistyössä Tuomiokirkkoseurakunnan, Kallion seurakunnan ja Johannes församlingin kanssa Helsingin seurakuntayhtymän ja Helsingin kaupungin tuella. Festivaalilla käy vuosittain yli 15 000 vierasta Suomesta ja ulkomailta. Pääsymaksuttomat konsertit takaavat sen, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus nauttia konserteista omasta varallisuudesta riippumatta.

http://www.urkukesa.fi

42 lied-paria valittu Helsinki Lied -kilpailuun

Helsingissä 26.–28.10.2018 pidettävään valtakunnalliseen Helsinki Lied -kilpailuun valittiin 42 lied-paria. Kilpailuun ilmoittautui yhteensä 69 lied-duoa eri puolilta Suomea. 25-vuotiaiden ja sitä vanhempien sarjaan valittiin 28 laulaja–pianisti-paria ja alle 25-vuotiaiden sarjaan 14 paria. Esikarsintalautakunta valitsi kilpailuun osallistujat lied-parien lähettämän ennakkomateriaalin perusteella.

Kilpailijoiden nimet on julkaistu Helsinki Liedin verkkosivuilla helsinkilied.fi.

Helsingin Konservatorion Säätiö järjestää Helsinki Liedin toista kertaa 26.–28.10. Helsingin Konservatorion konserttisalissa. Kilpailu on Suomen ainoa lied-pareille tarkoitettu kilpailu. Se nostaa esille liediä elinvoimaisena klassisen musiikin taidemuotona. Kilpailun alkuerät ovat 26.–27. lokakuuta, välierä 27. lokakuuta ja finaalit 28. lokakuuta.

Helsinki Liediin voivat osallistua suomalaisissa musiikkiopistossa, konservatoriossa, ammattikorkeakoulussa tai Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskelevat suomalaiset ja Suomessa asuvat tutkintoon tähtäävästi opiskelevat ulkomaalaiset. Osallistua voivat myös suomalaiset, jotka opiskelevat ulkomaisessa korkeakoulussa laulua tai pianonsoittoa.

25-vuotiaiden ja sitä vanhempien sarjan pääpalkinto on 6000 euroa ja alle 25-vuotiaiden 4000 euroa. Palkintojen yhteissumma on 19 000 euroa. Palkituille voidaan tarjota myös konsertointimahdollisuuksia.

Tuomariston puheenjohtajana toimii pianotaiteilija Tuija Hakkila. Muut jäsenet ovat pianotaiteilija Ralf Gothóni ja laulutaiteilijat Andreas Schmidt ja Mitsuko Shirai.

Ensimmäinen kilpailu pidettiin vuonna 2015, jolloin yli 25-vuotiaiden sarjan voittivat Juho Punkeri ja Maritta Manner. Alle 25-vuotiaiden sarjan voittivat Aurora Marthens ja Elias Miettinen.