Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Urkuyö ja Aaria tarjoaa elämyksiä suurista kirkkomusiikkiteoksista yhdessä laulamisen riemuun

Urkuyö ja Aaria festivaalin ohjelmassa on tänä vuonna suuria kirkkomusiikkiteoksia, Gioacchino Rossinin Stabat MaterEinojuhani Rautavaaran Vigilia ja G. F. Händelin Messias-oratorio alkuperäisenä versiona. Taiteellisen johtajan Erkki Korhosen suunnittelemassa ohjelmassa kuullaan myös muun muassa merkkivuotta viettävien säveltäjien Oskar Merikannon, Toivo Kuulan ja Claude Debussyn säveliä, lauluhelmiä W.A. Mozartilta ja Richard Straussilta, Johannes Brahmsin lemmenlauluvalsseja, Ludwig van Beethovenin romansseja viululle ja uutta suomalaista laulumusiikkia. Festivaalille saapuu esiintymään lukuisa joukko huipputaiteilijoita konkareista nuoriin lahjakkuuksiin.

Festivaalia vietetään 7.6.–30.8.2018 Espoossa. Espoon tuomiokirkon lisäksi konsertteja pidetään Tapiolan kirkossa ja oheisohjelmaa Leppävaaran Sellosalissa ja Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa Tapiolassa.

Suurteoksia tuorein toteutuksin, huippukuoroja ja uusi tenorilöytö

Urkuyö ja Aarian kesän avaavat Gioacchino Rossinin mestariteoksen Stabat Materin esitykset, jotka järjestetään yhteistyössä VocalEspoon ja Tapiola Sinfoniettan kanssa 7. ja 8. kesäkuuta Tapiolan kirkossa. Ensiesityksestään saakka suuressa suosiossa olleen teoksen esittävät Tapiola Sinfonietta, EMO Ensemble ja VocalEspoon festivaalikuoro sekä solistit Aurora Marthens (sopraano), Tuija Knihtilä (altto) ja Petri Lindroos (basso). Tenorisolistina laulaa aiemmin ilmoitetun Tuomas Katajalan sijaan nouseva lahjakkuus, tenori Heikki HattunenHuippukokoonpanoa johtaa kovaa nousujohteista uraa tekevä kapellimestari Klaus Mäkelä.

Toinen suosittu suurteos, G.F. Händelin Messias-oratorio kuullaan 23. elokuuta Espoon tuomiokirkossa kun FiBO Singers ja FiBO Players esittävät oratorion alkuperäisen Dublinin version ja FiBO Singers laulaa sekä oratorion soolo- että kuoro-osuudet. Urkuyö ja Aarian konsertissa FiBO Singersissä laulavat Tuuli Lindeberg ja Kajsa Dalhbäck (sopraano), Teppo Lampela ja Katariina Heikkilä (altto), Jussi Salonen ja Martti Anttila (tenori) sekä Jussi Lehtipuu ja Sampo Haapaniemi (basso). Esityksen liidaa konserttimestari Antti Tikkanen.

Helsingin kamarikuoro esittää 5. heinäkuuta Einojuhani Rautavaaran ortodoksisen messun Vigilian. Mystisiä sävyjä sisältävän teoksen johtaa Nils Schweckendiek ja solisteina laulavat Niall Chorell (tenori) ja Tuukka Haapaniemi (basso).

Elokuussa nuorta lauluenergiaa ja -iloa festivaalille saadaan Japanista, kun kansainvälisesti palkittu NHK Tokyo Children’s Chorus esiintyy 16. elokuuta. Japanin radion lapsikuoron ohjelmassa on kuoromusiikkia muun muassa japanilaisilta säveltäjiltä ja Toivo Kuulalta. Kokeneista kirkkomuusikoista ja kuorolaulajista koostuva Kamarikuoro Gloria esittää 14. kesäkuuta legendaarisen kuoromiehen Seppo Murron johdolla lauluja Itämeren maiden säveltäjiltä.

Laulajalahjakkuudet matkalla tähtiin

Nuori venäläinen sopraano Pelageya Kurennaya on nousemassa kansainväliseen menestykseen vakuuttavilla esiintymisillään Mariinski-teatterissa ja Keski-Euroopassa. Kurennaya ihastuttaa Urkuyö ja Aarian konsertissa 12. heinäkuuta yhdessä pianisti Marita Viitasalon kanssa ohjelmassaan aarioita, romansseja ja liedejä muun muassa Pjotr Tšaikovskilta, Sergei Rahmaninovilta ja Giacomo Puccinilta.

Kesän viimeisessä konsertissa 30. elokuuta saadaan nauttia Kansan Sivistysrahaston Päivi ja Paavo Lipposen rahaston vuoden 2018 laulusolistien Maiju Vaahtoluodon (mezzosopraano) ja Taavi Oramon (baritoni) taitavista esityksistä pianistinaan Erkki Korhonen. Konsertin ohjelmassa on Toivo Kuulan, Oskar Merikannon, Claude Debussyn, Johannes Brahmsin ja Heta Ahon lauluja.

Suomalaisen laulun ja luovuuden juhlaa

Syksyllä 2017 käydyn Lied-sävellyskilpailun palkitut sävellykset ja Yrjö Kilpisen laulut yhdistyvät suomalaista laulun riemua ja luovuutta juhlistavaksi konsertiksi 28. kesäkuuta. Kaisa Ranta (sopraano), Essi Luttinen (mezzosopraano), Merja Mäkelä (mezzosopraano) ja Nicholas Söderlund (bassobaritoni) sekä pianistit Ilkka Paananen ja Kirill Kozlovski esittävät Vladimir Agopovin, Joonas Pohjosen, Juha Lehmuksen, Jukka Ollilan, Mikko Heiniön, Cecilia Damströmin, Inkeri Jaakkolan ja Tuomas Kettusen kilpailussa palkitut sävellykset ja rakkaimpia Kilpisen lauluja. Konsertti järjestetään yhteistyössä Yrjö Kilpinen -seuran kanssa.

Suuri kokemus ja taituruus kohtaavat baritoni Jorma Hynnisen esiintyessä yhdessä nuoren urkuvirtuoosin Pétur Sakarin kanssa 19. heinäkuuta. Konsertissa kuullaan Oskar Merikannon ja Toivo Kuulan lauluja sekä Louis Viernen urkumusiikkia mestarien vaikuttavina tulkintoina.

Kansallisoopperan orkesteri ja solistit saavat elokuun alun kesäillan hehkumaan valoisan kauniilla musiikilla ohjelmassaan W.A. Mozartin Sinfonia concertante Es-duuri, Ludwig van Beethovenin Romanssit viululle F-duuri ja G-duuri sekä Benjamin Brittenin Les Illuminations. Yhteistyössä Suomen kansallisooperan ja -baletin kanssa 2. elokuuta järjestettävän konsertin johtaa Kurt Kopecky ja solisteina esiintyvät Petteri Iivonen (viulu), Markus Nykänen (tenori), Amelia Coleman (oboe), Veera Myllyniemi (klarinetti), Asko Padinki (fagotti) ja Jose Luis Cortell Año (käyrätorvi).

Johannes Brahmsin Liebeslieder Waltzer vievät kuulijat tunteiden pyörteisiin ja kesäisiin karkeloihin 9. elokuuta. Brahmsin neljälle laulajalle ja nelikätiselle pianolle säveltämät lemmenlauluvalssit esittävät Mari Palo (sopraano), Lilli Paasikivi (mezzosopraano), Markus Nykänen (tenori) ja Kristian Lindroos (baritoni) sekä pianistit Tuula Hällström ja Erkki Korhonen.

Festivaalin ilmaisohjelmia

Urkuyö ja Aaria festivaali järjestää konserttien yhteydessä taiteilijatapaamisia, teosesittelyitä ja Espoon tuomiokirkon urkujen esittelyn, joihin yleisöllä on vapaa pääsy.

Festivaalin ilmaisohjelmaan kuuluvat myös suositut Juhannusiltamat ja Yleisöseminaari. Juhannuksen aatonaattona 21. kesäkuuta pidettävissä Juhannusiltamissa kesäisten yhteislaulujen lisäksi juhlitaan Suomen rakastetuimpiin säveltäjiin kuuluvaa Oskar Merikantoa, jonka syntymästä on 150 vuotta. Merikannon lauluja ja pianosävellyksiä esittävät Satu Vihavainen (sopraano), Ilkka Vihavainen (basso) ja Erkki Korhonen (piano ja juonto).

Tänä vuonna Suomen Aivosäätiön kanssa yhteistyössä järjestettävän yleisöseminaarin aiheena on musiikin merkitys lapsen ja nuoren älyllisessä ja henkisessä kehityksessä sekä musiikilliset lahjakkuudet. Musiikilla luovuus kasvuun -seminaarissa 29. elokuuta asiantuntijoina kuullaan tutkimusjohtaja Mari Tervaniemeä CICERO -learning verkostosta Helsingin yliopistosta ja lastenpsykiatri Jari Sinkkosta. Musiikkia tilaisuudessa esittävät 30.8. konsertin solistit Maiju Vaahtoluoto (mezzosopraano) ja Taavi Oramo (baritoni) sekä Espoon Musiikkiopiston Kameleonttikuoro. Tilaisuuden isäntänä toimii taiteellinen johtaja Erkki Korhonen.

Suomalaismuusikot loistavat nimekkään belgialaisfestivaalin ohjelmistossa

Belgian ranskankielisen yleisradion RTBF:n klassisen musiikin radiokanava Musiq’3:n  festivaali tuo Suomen Benelux-instituutin tukemana laajan skaalan suomalaisia huippumuusikoita Brysseliin 29.6.–1.7.2018.

Kahdeksatta kertaa järjestettävällä festivaalilla on tämän vuoden Nordic Vibes -teeman puitteissa ilo tuoda esille suomalaista sävellystaidetta.  Einojuhani Rautavaaran Vigilia saa Belgian ensi-iltansa Helsingin Kamarikuoron tulkitsemana ja Olli Mustonen ensiesittää brysseliläisyleisölle pianokvintettinsä alttoviulisti Lilli Maijalan säestämänä. Festivaalin ohjelmisto tarttuu myös kevyempään musiikkiin, sillä  Iiro Rantalan soolokonsertissa kuullaan vauhdikas Lost Heroes -kokonaisuus ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen  lumoaa yleisön raivokkaan energisellä Entrez dans la transe -konsertillaan.

Festivaalin aikana kuullaan myös suomalaista kansanmusiikkia, kun palkittu Kreeta-Maria Kentala soittaa Side by Side -levyltään tunnettuja kappaleita, joissa Kaustisen kansanmusiikki yhdistyy yllätyksellisesti Bachin partitoihin.  Joonas Ahonen esiintyy festivaaleilla kahdesti. Omassa soolokonsertissaan Ambiances Finlandaises hän tulkitsee niin Sibeliusta kuin nykysäveltäjiä kuten Magnus Lindbergiä.

Festival Musiq’3:n taiteellinen  johtaja  Benoît Debuyst on vakuuttunut suomalaisen musiikin laadusta ja muusikkojen taituruudesta:

Suomalaiset muusikot nousevat merkittävästi esiin musiikin kansainvälisellä kentällä ihan jokaisessa genressä. Suomalaiset musiikintekijät ovat uskaliaita ja rikkovat musiikkilajien rajoja rohkeammin kuin eteläisessä Euroopassa, jossa rajanveto on tiukempaa.  Suomalaisessa musiikissa perinteet ja nykyaika yhdistyvät luonnollisesti sulkematta toisiaan pois.

Ohjelma

Perjantai 29.6
19:00 Flagey – Studio 4 Avajaiskonsertti
Kimmo Pohjonen osana avajaiskonsertin ohjelmaa

21:30  Abbaye de la Cambre
Helsingin Kamarikuoro
Einojuhani Rautavaara: Vigilia (Vesper)
Nils Schweckendiek, johtaja

Lauantai 30.6
11:00  Abbaye de la Cambre
Helsingin Kamarikuoro
Einojuhani Rautavaara: Vigilia (Matinea)
Nils Schweckendiek, johtaja

12:00 Flagey – Studio 1
Kreeta-Maria Kentala
Side by Side: Bach ja Kaustisen kansanmusiikkia

16:00 Flagey – Studio 1
Joonas Ahonen & Taurus-kvartetti

17:00 Flagey – Studio 4
Iiro Rantala
Lost Heroes

19:00 Flagey – Studio 4
Kimmo Pohjonen
Entrez dans la transe

21:30  Abbaye de la Cambre
Helsingin Kamarikuoro
Madrigali nuovi e antichi
Nils Schweckendiek, johtaja

Sunnuntai 1.7
17:00 Flagey – Studio 4
Olli Mustonen & Co.

18:00 Flagey – Studio 1
Joonas Ahonen
Ambiances Finlandaises

33. Urkuyö ja Aaria -festivaalin avajaiskonsertit 7.-8.6.2018

Gioacchino Rossinin Stabat Mater kuullaan Urkuyö ja Aaria -festivaalin avajaiskonserteissa 7. ja 8. kesäkuuta Tapiolan kirkossa. Konsertit järjestetään yhteistyössä VocalEspoo-festivaalin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Teoksen esittää huippukokoonpano, jossa kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla solisteina laulavat Aurora Marthens, sopraano, Tuija Knihtilä, mezzosopraano ja Petri Lindroos, basso. Sairastuneen Tuomas Katajalan sijaan tenorisolistina laulaa uusi tenorilöytö Heikki HattunenKuoron muodostavat EMO Ensemble ja VocalEspoon festivaalikuoro ja orkesterina soittaa Tapiola Sinfonietta.

Gioacchino Rossini (1792–1868) aloitti Stabat Materin säveltämisen vuonna 1831. Lopullinen versio Stabat Materista valmistui vasta 1841 ja sai ensiesityksensä 1842 Pariisissa. Tämä runokokoelma 1200-luvulta kuvaa Jeesuksen äidin Marian tuntemuksia ja tuskaa poikansa ristin juurella.

Stabat Mater -konsertit kuuluvat myös 3.–9.6.2018 pidettävän VocalEspoo -festivaalin ohjelmaan.

Stabat Materin esitysten jälkeen festivaali jatkuu konserteilla Espoon tuomiokirkossa aina torstaisin klo 21 elokuun 30. päivä saakka. Monipuolisessa ohjelmassa kuullaan suuria kirkkomusiikkiteoksia, kuten Einojuhani Rautavaaran Vigilia ja G. F. Händelin Messias-oratoriosuomalaisen laulun ja luovuuden juhlaa, huippukuoroja, nuoria lahjakkuuksia ja kansainvälisiä tähtiä.

Kesän koko ohjelma: www.urkuyofestival.fi/ohjelma2018/

Gramex jakoi 13 miljoonaa muusikoille ja tuottajille

Gramex jakoi 4. kesäkuuta 13 miljoonaa euroa muusikoille ja tuottajille.  Summa on Gramexin historian suurin yksittäisessä tilityksessä maksettu korvausmäärä.

Gramexin tilitysjärjestelmän uudistus etenee ja Gramexin kesätilitys voitiin nyt tehdä noin kuukautta aiemmin kuin viime vuonna, jolloin järjestelmä oli sisäänajovaiheessa. Tilitysjärjestelmän uudistuksella tähdätään mm. siihen, että Gramex pystyy jakamaan korvauksia jopa puoli vuotta aiempaa nopeammin. Tämä näkyy jo tänä vuonna: vuoden alussa kerättyjä esityskorvauksia päästään jakamaan jo tämän vuoden joulukuussa.

Myös ulkomaiset oikeudenhaltijat saivat korvauksia jo kesätilityksessä loppuvuoden sijaan. Tämänkin takana on uusi Apollo-asiakkuudenhallintajärjestelmä.
Nyt tilitettiin korvauksia, jotka on kerätty valtaosin vuonna 2017. Mukana on myös korvauksia vuodesta 2015 lähtien.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex edustaa esittäviä taiteilijoita ja äänitteiden tuottajia. Gramexilla on noin 52 000 asiakassopimusta muusikoiden ja äänitetuottajien kanssa sekä yli 31 000 korvauksia maksavaa asiakasta. Gramex-korvauksia kerätään äänitemusiikin ja musiikkivideoiden käytöstä.

Arvio: Brucknerin finaalin kotiinpaluu ja Abrahamsenin ensiesitys kohottivat Berliinin filharmonikoiden Musikverein-viikonlopun päätökseensä

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon Rattle Musikvereinissa sunnuntaina. Kuva © J. Kallio

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon Rattle
Musikvereinissa sunnuntaina. Kuva © J. Kallio

Wienin-viikonloppunsa päätteeksi Berliinin filharmonikot ja Sir Simon Rattle esittelivät loppuunmyydyn Musikvereinin yleisölle mitä innostavimman ohjelman. Konsertin avauksena kuultiin orkesterin ja Rattlen uusi tilausteos, Hans Abrahamsenin Three Pieces for Orchestra (2014-17) ja päänumerona Anton Brucknerin yhdeksäs sinfonia täydennetyssä neliosaisessa asussaan.

Abrahamsenin seitsemänminuuttinen orkesteriuutuus perustuu kymmenen pianokappaleen kokoelman Ti studier (1984-98) viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen kappaleeseen. Samaisen kokoelman pohjalta on jo aiemmin syntynyt Four Pieces for Orchestra (2004) sekä käyrätorvitrio Seks stykker (1984).

Ensimmäinen orkesterikappaleista, esitysmerkinnältään With a restless and painful expression, on epäsäännölsten aksenttien ja vaihtuvien tahtilajien värittämä nopea ja esitysohjeensa mukaisesti levoton orkesteritutkielma, jonka oikukas vääjäämättömyys tekee kuulijaansa välittömän, vangitsevan vaikutuksen.

Toinen kappale, Calmly moving, on orkestroitu kahdelle viululle, kahdelle piccololle, pianolle, celestalle, ksylofonille, marimballe, kellopelille ja crotaleille. Sen hiljaisuuden rajoilta kohoavat hennot säikeet ja hienovaraisesti lomittuvat rytmit kutsuvat maailmaansa liki loitsun lailla herättäen samalla assosiaatioita laulusarjan let me tell you (2013) maailmoihin.

Vaikka kolmannen kappaleen, Heavy, otsikosta voisi toisin arvailla, musiikissa liikutaan dynaamisen asteikon pehmeimmällä, pianon ja piano pianissimon välisellä alueella. Lyömäsoitinten pulssit muodostavat ytimen, jonka ympärille kietoutuvat kontrabassojen ja bassolarinetin repliikit. Vähitellen myös muut soitinryhmät liittyvät mukaan, mutta vain hetkittäisten, lyhyiden fraasien muodossa. Tempo hidastuu asteittain, kuin huomaamatta. Alttoviulujen ja klarinettien viimeisten melodisten aihelmien jälkeen hiljainen pulssi saattelee teoksen hienoon päätökseensä.

Rattle ja orkesteri peilasivat Abrahamsenin pienoismaailmoja taidokkaasti antaen kullekin kappaleelle oman, kiehtovan identiteettinsä. Toivottavasti Three Pieces for Orchestra löytää tiensä orkesterien ohjelmistoihin lähitulevaisuudessa Berliinin filharmonikoiden esimerkkiä seuraten.

Brucknerin finaalin kotiinpaluu

Brucknerin finaalin kotiinpaluu

Harvaa teosta ympäröi yhtä sitkeä mytologia kuin Brucknerin yhdeksättä sinfoniaa (1887-1896), jota tavallisesti esitetään keskeneräisenä, kolmiosaisena versiona. Nämä kolme ensimmäistä osaa olivat valmistuneet vuoden 1894 loppuun mennessä.

Kaksi viimeistä elinvuottaan Bruckner työskenteli finaalin parissa. Toisin kuin yleensä uskotaan, säveltäjän kuollessa syksyllä 1896 finaali oli lähes valmis ja suurimmaksi osaksi myös orkestroitu. Ainoastaan coda oli vielä alustavan hahmotelman asteella. Tosin siitäkin Bruckner oli esittänyt urkuimprovisaatioita ystävilleen, joiden kertomukset, säveltäjän luonnosten ohella, antavat melko hyvän kuvan Brucknerin suunnitelmista.

Liki sata vuotta ehti kuitenkin kulua ennen kuin finaalin olemassaolo alkoi saada vähitellen tunnustusta. Brucknerin kuoltua finaalin käsikirjoitus jäi hänen yöpöydälleen. Toivottaessaan viimeisiä tervehdyksiään vainajalle monet säveltäjän ystävistä ottivat surutta käsikirjoituksesta sivuja muistoksi itselleen. Jäljelle jääneet nuottilehdet päätyivät lopulta Franz Schalkin haltuun enemmän tai vähemmän epämääräisenä kokoelmana.

Niinpä on jossain määrin ymmärrettävää, että Ferdinand Löwe päätyi johtamaan yhdeksännen sinfonian ensiesityksen kolmiosaisena, perinpohjaisesti uudelleenmuokkaamanaan versiona vuonna 1903. Näin sai alkunsa myytti kolmiosaisesta sinfoniasta, jonka finaalista oli olemassa vain katkelmia.

Ajatus keskeneräisenäkin täydellisestä, vaikuttavaan adagioon päättyvästä sinfoniasta on kuitenkin musiikillinen valhe. Houkutteleva sellainen, mutta valhe yhtä kaikki.

Vuosina 1983-2012 musikologit Nicola Samale, John A. Phillips, Benjamin-Gunnar Cohrs ja Giuseppe Mazzuca tekivät lopulta vaativan ja kunniakkaan työn finaalin rekonstruoimiseksi. He kävivät läpi kaiken tunnetun materiaalin, jonka katkelmia oli päätynyt kymmenien eri tahojen haltuun, järjestivät sen ja ryhtyivät arvioimaan, millaisen prosessin takana finaalin esityskuntoon saattaminen olisi.

Loppujen lopuksi 653 tahdin mittaisesta finaalista 559 tahtia oli joko täysin valmiina tai suhteellisen helposti täydennettävissä. Vain 96 tahtia jäi rekonstruoitavaksi, mutta näistäkin suurimman osan sisältö oli pitkälle pääteltävissä Brucknerin hahmotelmien pohjalta.

Tietenkin voidaan spekuloida, missä määrin Bruckner olisi vielä muokannut finaaliaan sen ensimmäisen version valmistuttua, mutta sama kysymys voidaan oikeastaan esittää minkä tahansa Brucknerin teoksen osalta. Säveltäjä uusi teoksiaan kerta toisensa jälkeen, joten koko lopullisen version käsite on varsin häilyvä Brucknerin kohdalla.

Näin ollen Samale-Phillips-Cohrs-Mazzuca -finaalia voidaan pitää kaikin tavoin oikeutettuna esitysversiona. Finaalin loppuunsaatettu editio sai ansaitusti laajaa huomiota, kun se kuultiin Rattlen johdolla Berliinissä helmikuussa 2012. Samassa yhteydessä sinfonia myös levytettiin neliosaisessa muodossaan EMI:lle.

Olikin enemmän kuin riemastuttavaa, että Rattle ja Beriinin filharmonikot olivat sisällyttäneet yhdeksännen sinfonian neliosaisen version myös päätöskiertueensa ohjelmaan. Erityisen merkityksellistä oli saada kuulla teos nimenomaan Wienissä, Brucknerin kotikulmilla.

Ensimmäinen osa, Feierlich, misterioso, avautui pelottavan jylhänä panoraamana, jonka kokonaismuoto rakentui vahvan johdonmukaisesti huikean emotionaalisen intensiteetin ja tarkoin balansoidun soinnin saattelemana. Orkesteri eli Brucknerin maailmaa täydestä sydämestään tarjoten kuulijoilleen todellisen sointikylvyn.

Scherzon demoninen avaus pizzicatojousten johdannosta itsepintaisena vyöryvään pääteemaan toteutui mitä vaikuttavimmin. Musiikin piinaava itsepintaisuus piti kuulijaa tiukasti otteessaan. Nopea trio tarjosi hetkellisen pakopaikan, kunnes scherzon kertaus vei jälleen mukanaan.

Adagio soi koskettavan kauniisti kaikissa sävyissään kiehtovine harmonioineen. Rattle ja orkesteri antoivat musiikin puhua puolestaan, rahtustakaan liioittelematta. Näin adagion todellinen olemus pääsi täyteen oikeuteensa.

Finaali oli yksi konserttielämäni huikeimpia kokemuksia. Patarumpujen etäinen kumina saattaa musiikin alkuun. Puhaltimien ja jousten ensimmäisistä repliikeistä kasvaa vähitellen ostinatokulku, joka johtaa vaskien majesteetilliseen pääteemaan. Tätä purkausta seuraa finaalin lyyrisempien teemojen esittäytyminen. Näihin kietoutuu kuintenkin johdannon ostinato johtaen musiikin jänniteiseen kehittelyyn, jonka puolestaan purkautuu vaskien upeaa koraaliteemaan.

Vähitellen koraaliteemakin sävyt tummenevat, ja harmoniset jännitteet alkavat jälleen kasvaa. Vaskien dissonassit katsovat pitkälle 1900-luvun puolelle harmonioiden seikkaillessa yhä kauemmas tonaalisista keskuksista Brucknerin nerokkaassa kehittelyjaksossa, joka huipentuu villiin fuugaan.

Viimein koraaliteema palaa kaikessa majesteetillisuudessaan puhaltimilla jousten koristelemana ja vaskifanfaarien ympäröimänä huipentuen ensimmäisen osan pääteeman muistumaan. Tästä käynnistyy jännittävä coda, joka kasvaa puhallinten ja jousten vuoropuhelusta koko orkesterin valtavaan huipennukseen, jossa vapautuvan energian määrä on järisyttävä. Tässä musiikissa soi kaikkeus.

Rattle ja berliiniläiset kohottivat yhdeksännen sinfonian finaalin uskomattomiin korkeuksiin. Vaikka olen saanut nauttia vuosien varrella mitä erinomaisimmista konserteista, vastaavaa intensiteettiä en muista kovin usein kokeneeni. Reaktioista päätellen niin Musikvereinin yleisö kuin Rattle ja muusikotkin jakoivat nämä tuntemukset.

Sir Simon Rattle kiittää Musikvereinin yleisöä oivallisen viikonlopun päätteeksi. Kuva © J. Kallio

Sir Simon Rattle kiittää Musikvereinin yleisöä oivallisen viikonlopun päätteeksi. Kuva © J. Kallio

Pitkien suosionosoitusten myrskyssä oli syvää liikutuksen ja onnen tunnetta. Orkesteri sai nousta kerta toisensa jälkeen kumartamaan, kunnes muusikot lopulta suuntasivat lavan taakse. Yleisö malttoi lopettaa aplodinsa vasta Rattlen käytyä lopuksi vielä kerran kumartamassa tyhjällä lavalla. Tästä konsertista riittänee puhetta pitkäksi aikaa.

 — Jari Kallio

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Hans Abrahamsen: Three Pieces for Orchestra (2014-17)
Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli (1887-1896, finaalin täydennetty versio (1983-2012, Nicola Samale, John A. Phillips, Benjamin-Gunnar Cohrs & Giuseppe Mazzuca)

Musikverein, Wien
Su 03.06.2018, klo 11.00