Amfion pro musica classica

50. kesä kamarimusiikkia Kuhmossa, juhlavuoden teemana Nostalgia

Sellisti Maja Bogdanovic ja viulisti Daniel Rowland Lammasjärven rannalla. Kuva © Stefan Bremer.

Sellisti Maja Bogdanovic ja viulisti Daniel Rowland Lammasjärven rannalla. Kuva © Stefan Bremer.

Kuhmossa soi tänä kesänä jo 50. kamarimusiikkifestivaali. 14.–27. heinäkuuta järjestettävän festivaalin teemana on juhlavuotena Nostalgia. Kamarimusiikin suurten klassikoiden ystäville Kuhmo on tänä kesänä todellista juhlaa, sillä ohjelmassa on runsaasti vuosikymmenien aikana yleisön suosikeiksi nousseita teoksia. Mukana on myös useita Kuhmon alkuvuosien muusikoita kuten Yoshiko AraiSeppo Kimanen ja Izumi Tateno.

”Menneisyys on juuri, josta kaikki luojiksi muuttuneet luodut kasvattavat kuolematonta puuta”, taiteellinen johtaja Vladimir Mendelssohn kuvaa teemaa. Pelkästään historiaan Mendelssohn ei kuitenkaan halua katsoa, sillä ”menneisyyteen kääntyviltä silloilta pääsee kyllä toiseenkin suuntaan”. Tulevaisuuteen viittaavat festivaalin vuosikymmenten aikana tilaamat uudet teokset, joista merkittävimpiä kuullaan ensi kesänä. Sävellystilaukset jatkuvat, ja tänä vuonna saa kantaesityksensä Juha T. Koskisen uusi teos Dream Transmission sooloklarinetille ja elektroniikalle.

Alkuvaiheita muistellaan

Festivaalin alkusanat lausui vuonna 1970 Seppo Kimanen, joten hän aloittaa myös juhlavuoden Lentiiran kirkossa sunnuntaina 14.7. Kaikki nostalgisessa avauskonsertissa soitettavat teokset olivat ohjelmassa jo ensimmäisillä festivaaleilla. Samana iltana kuullaan myös Kuhmon Kamarimusiikin eniten esitetty teos, Schubertin Forelli-kvintetto, joka on vuodesta 1990 lähtien soitettu joka kesä.

Maanantaina kuullaan kolme tilausteosta menneiltä vuosilta, joukossa myös yksi Kuhmon kaikkien aikojen tärkeimmistä kantaesityksistä, Sofia Gubaidulinan jousikvartetto nro 2 vuodelta 1987. Erityisesti Kuhmon aamuyöhön jatkuvissa konserteissa on kuultu paljon taiturillisia ylimääräisiksi sopivia numeroita, ja näitä tarjoillaan maanantain myöhäiskonsertissa.

Tiistaina esiintyy yksi Kuhmon legendaarisista muusikoista, Izumi Tateno, joka soitti Kuhmossa jo 1971. Hän konsertoi edelleen, nyt soittamalla vasemman käden ohjelmistoa. Keskiviikkona juhlilla vierailee Aulis Sallinen, jonka tuotannolle omistetaan koko iltapäiväkonsertti. Päivän päättää Tangon tarina, jossa kuullaan musiikkia Piazzollasta Satumaahan.

Ensimmäisen viikon torstain aiheena ovat elementit pilvistä maahan ja tuleen. Perjantai on naisten päivä, silloin ohjelmassa on naisille omistettuja tai naisten säveltämiä teoksia. Lauantaina kuullaan jälleen kantaesityksensä Kuhmossa saaneita teoksia, vuorossa ovat mm. japanilaiset säveltäjät. Ilta päättyy kabareen merkeissä.

Perukkakonsertit palaavat

Sunnuntaita 21.7. vietetään salongeissa ja hoveissa, mutta käydään myös kahdessa perukkakonsertissa. Kuhmon Kamarimusiikki levittäytyi alkuvuosina koko kunnan alueelle, ja tänä vuonna järjestetään nostalgian merkeissä viisi perukkakonserttia.

Maanantain kantaesitysnostalgiaa tarjoaa Magnus Lindbergin sävellys …de Tartuffe, je crois, joka on yksi eniten esitettyjä Kuhmon tilausteoksia. Toisen viikon tiistaina on vuorossa herrasmiesliigalle omistettu musiikki ja silloin pääsee tietysti irti myös Don Juan. Keskiviikkona kantaesitysmuistoja kuullaan Nordgrenilta ja Rautavaaralta.

Torstain 25.7. teemana on kaksi maailmaa ja silloin ollaan niin taivaallisissa kun helvetillisissäkin tunnelmissa. Ilta huipentuu Mozartin Requiemiin. Perjantaina kuullaan 50 mestariteosta. Festivaali päättyy lauantaina ja silloin esitetään tämän vuoden tilausteos. Viimeisessä konsertissa kuulijoille tarjotaan peräti 14 vuodenaikaa, säveltäjinä mukana luonnollisesti myös Vivaldi ja Piazzolla.

Uusi sali käytössä

Uutena konserttitilana Kuhmossa on nyt viime vuonna valmistunut Tuupalan alakoulu. Täysin puurakenteisen koulun sali suunniteltiin myös konserttikäyttöön ja viime kesän konserttikokeilut osoittivat akustiikan toimivan. Päivän viidestä konsertista Tuupalassa pidetään molemmat iltapäiväkonsertit. Illan konsertit ovat Kuhmo-talossa ja aamukonsertti on tuttuun tapaan kirkossa.

Taiteilijoita on mukana lähes 170. Mukana on tuttuja suosikkimuusikoita kuten pianistit Natacha Kudritskaya ja Nino Gvetadze, viulistit Daniel RowlandNikita Boriso-Glebsky ja pitkästä aikaa Kuhmossa vieraileva Jean-Jacques Kantorow, klarinetistit Christoffer Sundqvist jaLauri Sallinen sekä taiturillinen bandoneonisti Marcelo Nisinman. Jousikvartetteja on mukana seitsemän, joukossa viime vuosien suuret suosikit Danel-kvartetti ja Meta4-kvartetti. Nuorten esiinmarssi jatkuu niin Nuorten kamarimuusikoiden kuin syksyllä 2018 käynnistyneen Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian kautta.

Juhlavuoden kunniaksi Kuhmo-talon aulassa on esillä Stefan Bremerin festivaalikuvia vuosien varrelta. Bremerin mestarillisia otoksia on mukana myös keväällä ilmestyvässä Juhani Koiviston kirjoittamassa juhlakirjassa ”Viisikymmentä ihmeellistä kesää”. Salakamarissa ja Amatissa voi nostalgisoida Pekka Lehtisen vanhojen julisteiden parissa, ja Kamarimusiikkikeskuksen Galleriassa on Vesa Varrelan lasitaidetta ja veistoksia.

Kuhmon tukijat

Juhlavuoden festivaali tehdään reilun miljoonan euron budjetilla. Lipputulojen osuus on budjetoitu olevan noin 50 %. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Kuhmon kaupunki tukevat festivaalia avustuksin. Eduskunta on myöntänyt 50.000 euron tuen juhlavuoden erityisohjelmiin.

Yrityspuolen pääpartnerina jatkaa OP. Ystävä-tason yritysyhteistyökumppaneita ovat Canorama Oy, F-Musiikki, Kainuun Sanomat, Kuhmo Oy, Loiste Oy, Metsähallitus, No-Pan Auto Oy ja Osuuskauppa Maakunta.

Jenny ja Antti Wihurin rahasto tukee Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian nuorten koulutuksia ja esiintymisiä. Suomen Kulttuurirahastolta on saatu tuki historiikkiin.

Helsingin Konservatorion Orfeus manalassa kulkee rokokoon ja 1950-luvun tunnelmien kautta nykypäivään

Helsingin Konservatorion ammatillisen koulutuksen opiskelijat esittävät konservatorion konserttisalissa 15.2.–3.3.2019 Jacques Offenbachin ensimmäisen täysimittaisen operetin Orfeus manalassa. Operetti tunnetaan vetoavista melodioista ja iskevistä rytmeistä. Can-can eli infernaalinen galoppi on operetin yksi tunnetuimmista sävelmistä.

Orfeus manalassa on Helsingin Konservatorion kevään suurtuotanto, jossa on mukana noin 30 laulunopiskelijaa, Helsinki Concordia -orkesterin noin 40 nuorta muusikkoa ja 16 tanssijaa Sibelius-lukion tanssilinjalta.

Juulia Tapolan ohjauksessa antiikin taru ja monitasoinen satiiri on viety rokokoon ja 1950-luvun tunnelmiin, mutta myös nykypäivän catwalkeille ja neonvaloihin. Helsinki Concordiaa johtaa Petri Sakari. Jacques Offenbachin (1819–1880) syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 200 vuotta. Operetin kantaesitys 160 vuotta sitten oli valtaisa menestys ja sen raikas melodisuus vetoaa yhä edelleen.

Helsingin Konservatoriolla on pitkät perinteet suurten oopperaproduktioiden tuottamisessa. Konservatorio tuottaa ison oopperan keskimäärin joka toinen vuosi. Lue konservatorion verkkosivuilta lisää oopperatoiminnan historiasta

– Orfeus manalassa sopii hyvin nuorille laulajille. Yritämme löytää aina sellaisia teoksia, joissa opiskelijat pääsevät kehittymään, eivätkä joudu laulamaan liian varhain liian vaikeita rooleja. Opiskelijoille on tärkeää saada kokemus kokonaisesta oopperaproduktiosta sinfoniaorkestereineen ja koko koneistoineen akustisesti erinomaisessa salissamme, toteaa korrepetiittori Ilona Lamberg.

Konservatorion omien opiskelijoiden lisäksi Orfeus manalassa -operetissa esiintyy myös Metropolia Ammattikorkeakoulun, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opiskelijoita ja Sibelius-lukion tanssilinjan opiskelijoita.

Yuja Wang peruuttaa – tilalle Alexander Melnikov

Aleksandr Melnikov. Kuva © Julien Mignot

Aleksandr Melnikov. Kuva © Julien Mignot

Pianisti Yuja Wang on peruuttanut esiintymisensä Radion sinfoniaorkesterin solistina 25.1. Peruutus johtuu aikataulutuksen ongelmista, joita pianisti itse kommentoi näin:
”It is with a heavy heart that I am letting you all know that due to scheduling issues I am unable to appear with the Finnish Radio Symphony Orchestra later this month, where I was due to perform Schumann’s Piano Concerto. It’s always upsetting having to cancel any appearance and I send my apologies to everyone who was intending to be at the concert, to the Finnish Radio Symphony Orchestra and to Hannu Lintu. I hope for your understanding and look forward to returning to perform for the wonderful Helsinki audience as soon as possible.” 

Wangin tilalla soittaa arvostettu, klassismin ja romantiikan ajan ohjelmiston hienostoneena tulkkina tunnettu venäläissyntyinen Aleksander Melnikov. Melnikov on muun muassa Lontoon Wigmore Hallin nimikkotaiteilija kaudella 2018-19 ja Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri.

Konsertin ohjelma ei vaihdu. RSO esittää ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla Webernin sinfonian, Schumannin pianokonserton sekä Thomas Larcherin sinfonian nro 2.

Arvio: Egmontin triumfi – musiikkia Uudenvuoden päivänä

 

J. W. von Goethe

J. W. von Goethe

Uutenavuotenakin musiikkielämä jatkuu. Lähes kaikki musiikinystävät istuutuvat TV:n ääreen seuraamaan perinteistä Strauss-konserttia Wienin Musikvereinin salista. Kapellimestarit ovat vaihtuneet ja nyt oli vuorossa kuuluisa Wagner-johtaja Christian Thielemann. Hänen johdollaan orkesteri soitti erittäin kurinalaisesti, täsmällisesti ja oikein. Mutta he olivat hyvin vakavia. Thielemannia monet soittajat pelkäävät. Kuitenkin Strauss on wieniläistä musiikkia ja sen peruestetiikka on Gemütlichkeit, termi jota en yritäkään kääntää wieniläinen kirjailija Stefan Zweig sanoi, että itävaltalaiset eivät sietäneet saksalaisten ahkeruutta, tarmokkuutta, kunnianhimoa ja työteliäisyyttä. Ne eivät olleet Hofburgin, Grinzingin, Café Sacherin ja Wienerwaldin maisemissa mitään hyveitä. Mutta sentään Thielemann osasi johtaa Radetsky-marssin taputuskuoroa leikki silmäkulmassa.

Wienin konsertti päättyi juuri sopivasti klo 15 – niin että Helsingissä kerkisi Musiikkitaloon kuulemaan Aapo Häkkisen johtamaa Uudenvuoden juhlakonserttia. Sen päänumero oli harvinaisuus: Goethen näytelmä Egmont melodraamana. Konsertin alkupuoliskon vokaalinumerot, joita esitti elegantisti Elisabeth Breuer – kuolemattomat Kennst du das Land, Liebe, Sehnsucht ja Gretchen am Spinnrade sekä alkusoitto C-duuri op. 115 valmistelivat päänumeroa. Mosengeil-niminen säveltäjä teki Beethovenin musiikista declamatorische Begleitungin eli lausunnallisen säestyksen. Näytelmä on vapausdraama, jossa flanderilaisten kansanjohtaja Egmont joutuu espanjalaisen vangiksi ja teloitetaan lopuksi. Hyvin dramaattinen aihe ja realistinen niin näyttämöllä kuin musiikissa. Näyttelijä Robert Hunger-Bühler resitoi vaikuttavasti, hetkittä jopa karkean päälletunkevasti tekstiä ”skorraten”, mutta hallitsi myös lyyrisempiä nyansseja. Egmont näytelmän voi lukea suomeksi, se on ollut käännettynä jo kauan sitten Goethen valituissa teoksissa. Egmontin musiikilla on meitä kiinnostava yhteys suomalaiseen musiikkiin. Se on ollut mitä ilmeisimmin yhtälailla vapaustematiikkaan liittyvän Finlandian esikuvana: alun raskaat soinnut vaskilla ja lopussa Finlandian ”veturi-fugato” ovat peräisin Beethovenin uvertyyrin tai loppusoiton koodan triumfista. Taas melodraamaa harrasti Suomessa vielä Fredrik Pacius. Melodraamaa on sitten pidetty täysin vanhentuneena taidelajina. Väärin: mitä muuta elokuvamusiikki on kuin melodraamaa: filmissä henkilöt puhuvat ja taustalla soi non-diegeettinen säestävä musiikki. Puhdasta melodraamaa, jota tulee päivittäin TV:stä.

Yksi mielenkiintoinen filosofisluontoinen ero on Goethen ja Beethovenin vapausvisioilla. Goethe sijoittaa vapauden triumfin Egmontin uneksi ennen kuin hänet viedään surmattavaksi. Se on siis hänen hourettaan, toiveuntaan, jotain psyykkistä, joka ei vastaa todellisuutta. Sen sijaan Beethovenilla vapaustriumfi kuullaan teloituksen jälkeen: päättävä laskeva unisono seksti-intervalli, tauko, koraali – ja sitten huumaava triumfi. Se on siis ikään kuin transsendentaalinen totuus. Egmont elää, hän ei kuollutkaan, ja jos kuoli, niin ei ainakaan turhaan, hän saa palkintonsa ja samoin kansa. Tämä on todellinen idealistinen, metafyysinen näkemys. Aapo Häkkinen sai esiin mahtavan soinnin orkesteristaan. Tämän teoksen esittäminen oli oikea Uuden vuoden kulttuuriteko.

— Eero Tarasti

Kaija Saariaho ja Camilla Hoitenga Musiikin ajan kurssien opettajiksi

Viitasaarella heinäkuun alussa järjestettävä Musiikin aika -festivaali on julkaissut kaksi ensimmäistä kesäakatemiakurssiaan. Sävellyskurssia opettaa Kaija Saariaho, yksi tunnetuimmista suomalaisista nykysäveltäjistämme. Pariisissa nykyään asuva säveltäjä on 1990-luvun lopulta lähtien säveltänyt oopperoita suurella menestyksellä, ja työstää tällä hetkellä viidettä oopperaansa. Useasti palkitun säveltäjän (mm. Grawemeyer Award, Wihuri-palkinto, Nemmers Prize, Sonning Prize ja Polar Music Prize) musiikkia kuullaan runsaasti myös festivaalin ohjelmassa.

Kamarimusiikkikurssia mentoroi huilisti Camilla Hoitenga. Ympäri maailmaa esiintyvä taiteilija on tunnettu erityisesti yhteistyöstään Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin kanssa, ja palkittu Saariaho-levytyksistään. Kamarimusiikkikurssilla Hoitenga työskentelee soolosoittajien tai valmiiden kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa nykymusiikkiteosten parissa.

Kursseille ilmoittautuminen alkaa 15.1.2019, jolloin julkistetaan myös kolmas kesäakatemiakurssi. Koko festivaalin ohjelmisto julkistetaan myöhemmin keväällä 2019. Musiikin aika -festivaali sekä kesäkurssit järjestetään 2.-8.7.2019.