Amfion pro musica classica

Arvio: Ligetiä Avantin kanssa ja myöhäisillan soolosetti – Jennifer Koh lumosi Suvisoitossa

Jennife Koh, Baldur Brönnimann ja Avanti! Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Jennife Koh, Baldur Brönnimann ja Avanti! Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Tämänkesäisen Avantin Suvisoiton kenties kiinnostavimmat konsertit kuultiin perjantaina, amerikkalaisviulisti Jennifer Kohin esiintyessä Taidetehtaalla. Tuomisinaan Kohilla oli György Ligetin viulukonsettto (1990-92) sekä joukko hänelle kirjoitettuja sooloviuluteoksia, jotka kuultiin illan Avanti-salin konsetin jälkeen Taidetehtaan aulassa.

Ligetin konsertossa Kohin kumppaneina olivat Avantin erinomaiset muusikot sekä kapellimestari Baldur Brönnimann, Suvisoiton taiteellinen suunnittelija. Teknisesti äärimmäisen vaativa teos edellyttää muusikoilta loppuun saakka hiottua yhteistyötä.

”Konsertto vaatii jokaiselta valtavasti harjoittelua ja rikkumatonta keskittyneisyyttä. Tämän teoksen kohdalla ei voi vain tulla ensimmäisiin harjoituksiin, avata stemmaa ja katsoa, mitä siitä löytyy, vaan kaikkien on oltava täysin tehtävänsä tasalla. Arvostan tämän ensemblen omistautumista! He ovat halunneet todella nähdä vaivaa ja viettää aikaa konserton parissa. On niin ilahduttavaa tehdä työtä heidän kanssaan”, Koh pohti torstaina harjoitusten lomassa.

Omaa urakkaansa konserton parissa Koh pitää yhtenä kaikkein työntäyteisimmistä.

”Alkuun tuntui kuin yrittäisin kiivetä pitkin seinää. Saatoin viettää neljä tuntia ensimmäisen sivun parissa, ja kun seuraavana päivänä avasin nuotit, tuntui kuin en olisi koskaan niitä nähnytkään. Yleensä uuden teoksen omaksuminen ei vaadi näin paljon aikaa, mutta tämän teoksen parissa vierähti neljä kokonaista viikkoa viiden tunnin päivittäistä harjoittelua.

Konsertossa on niin paljon omaksuttavaa, se on hyvin tiivistä musiikkia. On kuin etsisi avaimia lukittuihin oviin, ja välillä nuo avaimet ovat piilotettuina heinäkasaan. Kun ne vihdoin löytyivät, palaset loksahtavat kohdalleen. Tässä vaiheessa koen ymmärtäväni Ligetin maailmaa. Tärkeintä, ainakin itselleni, on kuitenkin, että olen saanut tehdä tämän musiikillinen ja emotionaalinen matkan.”

Ligeti ja kantaesityksen solisti Saschko Gawriloff laativat konserton viidenteen osaan kadenssin, joka sittemmin myös painettiin julkaistuun partituuriin. Esitysohjeissa kuitenkin rohkaistaan solisteja kirjoittamaan halutessaan omat kadenssinsa. Konserttoon onkin syntynyt vuosien varrella useampikin hieno kadenssi, kuten vaikkapa Thomas Adèsin tai Patricia Kopatchinskajan säveltämät.

Koh soittaa konsertossa John Zornin hänelle säveltämää huikeaa kadenssia.

”John on äärimmäisyyksien säveltäjä, mutta niin oli Ligetikin. Kun kadenssi oli valmis, ja olin esittänyt sitä, lähetimme nuotit ja äänitteen Ligetille ja saimme hänen hyväksyntänsä. Tämä tapahtui vain muutamaa kuukautta ennen Ligetin kuolemaa.”

Ligetin viulukonserton harjoitukset Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Ligetin viulukonserton harjoitukset Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Toiseksi viimeisessä konsertossaan Ligeti soveltaa jossain määrin samankaltaista viisiosaista muotoratkaisua kuin sitä edeltäneessä pianokonsertossa (1985-88). Tempovaihteluiden ohella kullakin osista on oma tekstuurinen identiteettinsä.

Konserton kolme nopeaa osaa pohjautuvat taidokkaaseen kontrapunktiin, kun taas toisen osaa avaa laaja sooloviulun osuus, jonka pelkistetyssä ilmaisuvoimassa on kansanmusiikinomaista välittömyyttä. Näiden vaikutelmien pariin Ligeti palasi vielä alttoviulusonaatissaan (1991-94). Neljättä osaa puolestaan hallitsevat liki staattiset tekstuurit, joissa voi kuulla kaikuja kuusikymmentäluvun mikropolyfoniasta.

Jousien, puhallinten ja lyömäsoittimien ohella kahdenkymmenenviiden muusikon yhtyeeseen kuuluu okariinakvartetti, joka laajentaa sointikirjoa konserton toisessa ja neljännessä osassa. Oman ulottuvuutensa teoksen kiehtovaan sointiavaruuteen tuovat scordatura-jouset ja luonnontorviharmoniat. Silti konserton huomiota herättävin piirre lienee sen rikas melodisuus, joka kurkottaa Ligetin varhaistuotannon maailmoihin.

Kaikkiaan viulukonsertto on säveltäjänsä vaikuttavimpia luomuksia, äärimmäisen haastava mutta syvästi palkitseva. Samoilla sanoin voi luonnehtia myös teoksen perjantaista esitystä, jonka lumoava musikaalisuus teki kerrassaan vahvan vaikutuksen.

Konserton avaa kuin tyhjästä ilmoille piirtyvä sooloviulun ostinato, jonka väreilyyn orkesterin jouset yksitellen nivoutuvat muodostaen säihkyvän kudoksen, jota puhaltimet ja lyömäsoittimet värittävät ja halkovat. Kohin, Avantin ja Brönnimannin oivallinen tiimityöskentely saattoi musiikin upeasti liikkeeseen.

Toinen ja neljäs osa muodostavat konserton emotionaalisen gravitaatiokeskuksen äärimmäisessä hienovireisyydessään ja hauraudessaan, omintakeiseen harmoniseen kuosiin puettuna. Esityksen ilmaisuvoima ja huolellinen detaljityö tarjosivat todellisen elämyksen.

Lyhyt keskimmäinen osa virtasi häikäisevän saumattomasti solistin, orkesterin ja kapellimestarin hengittäessä yhteen esimerkillisesti. Samassa hengessä eteni konserton elementtejä yhteen kokoava virtuoosinen päätösosa, joka huipentui Kohin myrskyiseen tulkintaan Zornin kadenssista.

Ligetin konserttoa kehystivät kaksi 1900-luvun hyperromantiikan riemastuttavaa malliesimerkkiä, johdanto Richard Straussin viimeiseen oopperaan Capriccio (1941) alkuperäisessä jousisekstettoasussaan sekä Franz Schrekerin Kamarisinfonia (1916) kahdellekymmenellekolmelle soittajalle.

Avantin jousisoittajien hieno tulkinta Capriccion johdannosta oli varsin tervetullut ohjelmistovalinta Straussin myöhäistuotannolle omaleimaisessa katkeransuloisessa syksyisessä kauneudessaan. Ympyrän sulki konsertin päätöksenä kuultu Schrekerin kamarisinfonia, jonka kuuleminen oli silkkaa auvoa. Yksiosainen teos nivoo yhteen sinfonisia aineksia laajennetun sonaattimuodon puitteisiin jossain määrin Schönbergin kymmenen vuotta varhaisemman kamarisinfonian, op. 9 tapaan.

Toisin kuin neljä vuotta vanhempi kollegansa, Schreker pukee kamarisinfoniansa uhkeaan romanttiseen sointihehkuun. Harmoni, piano, harppu ja celesta luovat oivallista suuren orkesterin illuusiota, joka yhdistettynä kamariensemblen ketteryyteen saa aikaan vaikuttavan kokonaisuuden.

Avantin ja Brönnimannin energinen schwungi ja yksityiskohtien huolellinen toteutus tekivät Schrekerin kamarisinfoniasta todellisen nautinnon. Samalla se oli tärkeä muistutus kaikesta siitä 1900-luvun hienosta musiikista, joka edelleen odottaa uudelleenlöytämistään.

Taidetehtaan illan päättäneessä aulakonsertissa Avanti-salin yleisö sai kuultavakseen vielä Jennifer Kohin ideoiman ohjelman, jossa hän soitti kuusi Shared Madness -projektin puitteissa hänelle kirjoitettua sooloteosta sekä Andrew Normanin erinomainen miniatyyrisarja Farnsworth – Four Portraits of a Housen (2004), joka on sävelletty viululle, huilulle, klarinetille ja lyömäsoittimille.

Jennifer Koh Shared Madness -teossarjan parissa Porvoossa. Kova: Jari Kallio

Jennifer Koh Shared Madness -teossarjan parissa Porvoossa. Kova: Jari Kallio

Kuohuva virtuositeetti ja mukaansatempaava rytmiikka yhdistettynä kiehtovaan svengiin tempasivat välittömästi mukaansa Missy Mazzolin Kinski Paganinissa (2016) ja Julia Wolfen Spinning Jennyssä (2016), kun taas Kaija Saariahon Sense (2016) lumosi ajan kulun seisauttavilla, huumaavan kauniilla sointiväreillään. Matt Aucoinin Resolvessa (2016) staattiset taitteet kehystivät nopeaa keskiosaa muodostaen oivan jännitteen lyhyen teoksen sisälle. Philip Glassin Srabande in Common Time (2016) ja Zosha di Castrin Patina (2016) taasen kumpuavat Bachin maailmasta, kumpikin varsin omaleimaisin ja kiehtovin tavoin.

Paremmin konsertti-iltaa olisi tuskin voinut päättää kuin näiden kiehtovien kappaleiden ja Jennifer Kohin verrattoman viulismin parissa. Aikamme musiikkia nautinnollisimmillaan.

 

– Jari Kallio

 

Kamariorkesteri Avanti!

Baldur Brönnimann, kapellimestari

 

Jennifer Koh, viulu

 

Richard Strauss: Johdanto oopperaan Capriccio (1941)

György Ligeti: Konsertto viululle ja orkesterille (1990-92)

Franz Schreker: Kamarisinfonia (1916)

Matt Aucoin: Resolve (2016)

Kaija Saariaho: Sense (2016)

Missy Mazzoli: Kinski Paganini (2016)

Philip Glass: Sarabande in Common Time (2016)

Zosha di Castri: Patina (2016)

Julia Wolfe: Spinning Jenny (2016)

Andrew Norman: Farnsworth – Four Portraits of a House (2004)

 

Avanti! XXXIV Suvisoitto

Taidetehdas, Porvoo

 

Perjantai 28.6.2019, klo 19 ja klo 20.45

 

 

Eva Ollikainen Islannin sinfonikkojen ylikapellimestariksi

Eva Ollikainen. Kuva © www.panulacompetition.com

Eva Ollikainen. Kuva © www.panulacompetition.com

Eva Ollikainen on nimitetty Islannin sinfonikkojen ylikapellimestariksi kertovat Aamulehti ja Helsingin Sanomat. Ollikaisen kausi alkaa syksyllä 2020 neljän vuoden sopimuksella. Suomalaisista Ollikaisen edeltäjiä Islannin sinfonikkojen ylikapellimestarina ovat olleet Osmo Vänskä ja Petri Sakari. Ollikainen johtaa orkesteria kahdeksan viikkoa vuodessa. Lisäksi hän johtaa orkesterin kansainväliset kiertueet.

Englanninkielisessä Facebook-kommentissaan Ollikainen on nimityksestään innostunut: ”Wonderful musicians, wonderful administration team, wonderful hall, wonderful audience- I would say a dream job! Can’t wait!

Ollikainen (s. 1982) on opiskellut orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin ja Jorma Panulan johdolla. Hän voitti Panula-kapellimestarikilpailun vuonna 2003.

ERKKI LASONPALO MIKKELIN KAUPUNGINORKESTERIN PÄÄKAPELLIMESTARIKSI

Erkki_Lasonpalo. Kuva © Pihla Liukkonen

Erkki_Lasonpalo. Kuva © Pihla Liukkonen

Mikkelin kaupunginorkesterin uudeksi pääkapellimestariksi on valittu Erkki Lasonpalo. Lasonpalo on toiminut orkesterin taiteellisena partnerina syksystä 2017 alkaen yhdessä Daniel Raiskinin kanssa ja pääkapellimestarina hän aloittaa vuoden 2020 alussa. Sopimus orkesterin kanssa on kaksivuotinen.

Pääkapellimestarina Lasonpalon kädenjälki näkyy entistä vahvemmin orkesterin ohjelmistossa. Häntä nähdään orkesterin edessä kuudesti vuoden aikana, joka vastaa nykyisten taiteellisten partnerien yhteenlaskettua konserttimäärää. Johtamiensa konserttien lisäksi pääkapellimestari on mukana orkesterin ohjelmasuunnittelussa, sekä vierailevien solistien ja kapellimestareiden kiinnittämisessä.

Intendentti Jaakko Antilan mukaan pääkapellimestarin kiinnittäminen orkesteriin antaa paremman mahdollisuuden linjakkaaseen ohjelmasuunnitteluun ja selkeyttää Erkin työnkuvaa orkesterin kanssa. ”Erkki on taitava ja pidetty kapellimestari ja olemme innoissamme päästessämme työskentelemään hänen kanssaan entistä tiiviimmin”.

Erkki Lasonpalo johtaa Mikkelissä kaksi konserttia syyskaudella 2019 ja Daniel Raiskinin viimeinen konsertti taiteellisena partnerina kuullaan marraskuun lopulla. Lasonpalo vierailee Mikkelissä jo Musiikkijuhlilla Sinfoniaorkesteri Vivon taiteellisen johtajan ominaisuudessa. Lasonpalo toimii lisäksi Kemin kaupunginorkesterin pääkapellimestarina, Heinäveden Musiikkipäivien taiteellisena johtajana sekä Helsingin koomisen oopperan pääkapellimestarina. Lasonpalo aloittaa myös Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana vuonna 2020. Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkesterit muodostavat yhdessä säännöllisesti konsertoivan Saimaa Sinfoniettan.

Teostosta musiikin tekijöille ja kustantajille 20,7 miljoonaa euroa

Teosto on maksanut 13.6. vuoden päätilityksensä säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja musiikin kustantajille. 11,1 miljoonaa euroa maksetaan Teoston kotimaisille asiakkaille. Tämä kesäkuun tilitys koostuu pääosin vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä kerätyistä kotimaisista musiikin esityskorvauksista. Tilityksessä korvauksia maksettiin kaikkiaan lähes 19 000:lle oikeudenomistajalle.

 Valtaosa, eli 13,82 miljoonaa euroa tilityksestä koostuu musiikin esittämisestä kotimaisilla radiokanavilla, tv:ssä, konserteissa, festivaaleilla, keikoilla ja muissa tapahtumissa. Teattereiden, elokuvateattereiden ja asiakastiloissaan taustamusiikkia soittavien yritysten musiikinesityskorvauksista kertyi musiikin tekijöille ja kustantajille 3,34 miljoonaa euroa.

Tilityksessä maksettiin lisäksi 2,22 miljoonaa euroa musiikin tallentamisesta ja online-käytöstä kerättyjä korvauksia sekä 1,3 miljoonaa euroa suomalaisten musiikin tekijöiden ja kustantajien teosten esittämisestä ulkomailla. Eniten korvauksia suomalaisen musiikin käytöstä tuli Saksasta, Ruotsista ja Iso-Britanniasta.

Teoston tilityksessä käsiteltävän tiedon perusteella televisiossa ja radiossa soivamusiikki on yhä useammin ulkomaista. Festivaaleilla, konserteissa, keikoilla ja muissa tapahtumissa soiva elävä musiikki on kuitenkin suurimmaksi osaksi kotimaista.

Savonlinnan Oopperajuhlat julkisti kesän 2020 ohjelman, mukana mm. Karita mattilan juhlagaala

Ville Matvejeff. Kuva © Juha Törmälä

Ville Matvejeff. Kuva © Juha Törmälä

Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana syksyllä aloittava Ville Matvejeff aikoo raikastaa festivaalin tarjontaa: 

– Olen poiminut artesaanihenkisesti mukaan mielenkiintoisia taiteilijapersoonallisuuksia ja haluan esitellä tämän hetken virtauksia. Oopperajuhlat on ajassa kiinni, uuden polven tekijät nousevat vahvasti. Samalla pidän kiinni Oopperajuhlien ainutlaatuisesta tunnelmasta ja laadukkuudesta, Matvejeff sanoo.

Kesän 2020 uutuus on puolalaisen Karol Szymanowskin 1920-luvun sävellys Kuningas Roger, joka on viime vuosina kokenut uuden tulemisen suurissa oopperataloissa mm. Lontoon Covent Gardenissa, Bostonissa ja Tukholmassa. Suomessa se nähdään nyt ensi kertaa. Esityksen ohjaa nuoren polven oopperaosaaja, hiljattain Mortier Next Generation -palkinnon Belgiassa saanut Krystian Lada ja sen päärooleissa laulavat Fredrik ZetterströmHelena JuntunenSam Furness ja Karol Kozłowski.

Tenori Amadi Lagha, joka hurrattiin laulamaan aariansa peräti kahdesti kesän 2018 Turandotissa, palaa Olavinlinnaan Carmenin Don Joséna. Nimiroolissa leiskuvat sveitsiläissyntyinen moninkertainen kilpailuvoittaja Ève-Maud Hubeaux sekä Tuija KnihtiläCarmenista nähdään 1930-luvun Espanjaan viety, Oopperajuhlien rakastettu versio. La traviata on Mariusz Trelińskin psykologinen, yökerhoon sijoittuva ohjaus. Sen pääroolissa esiintyy mm. palkittu ruotsalaissopraano Ida Falk Winland ja esitykset johtaa Eva Ollikainen, jolle vierailu on debyytti Oopperajuhlilla.

Kesän 2020 ohjelmistossa jatkaa myös kuluvana kesänä nähtävä Sevillan parturi, joka esitetään uusin voimin. Bravuuriroolissaan Rosinana laulaa Annalisa Stroppa ja hänen seuranaan Tuomas KatajalaSevillan parturin johtaa italialaisen repertuaarin spesialisti Evelino Pidò.

Kroatian kansallisooppera Rijekasta tuo Oopperajuhlille kaksi merkittävää oopperateosta, joita Suomessa nähdään vain harvoin. Julius Caesar on Oopperajuhlien historian ensimmäinen Händelin ooppera ja yksi hänen parhaina pidettyjä teoksiaan. Jules Massenet’n herkkä Werther puolestaan on nähty Suomessa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Ohjaaja Fabrizio Melano on amerikkalaisen oopperan supervaikuttaja, ja esitykset johtaa visionäärinen Yordan Kamdzhalov. Vierailuesityksissä on mukana myös Kroatian kansallisoopperan orkesteri.

Yksi suomalaisista tähtisopraanoista on ylitse muiden: Karita Mattilan kansainvälinen ura on kestänyt pian 40 vuotta ja jatkuu yhä oopperamaailman merkittävimmillä näyttämöillä. Hän viettää 60-vuotisjuhliaan yhdessä kapellimestari Hannu Linnun ja Oopperajuhlaorkesterin kanssa konsertissa, jossa kuullaan Karita Mattilalle tärkeitä aarioita hänen viime vuosien rooleistaan.

Ville Matvejeff johtaa itse Kuningas Rogerin ja Julius Caesarin esitykset.

Katso Ville Matvejeffin videohaastattelu tästä.