Amfion pro musica classica

Karita Mattilalle toinen konsertti ensi kesän Oopperajuhlille

Karita Mattila viettää 60-vuotisjuhlaansa ensi kesänä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Suuri juhlagaala, joka myytiin loppuun pian julkistuksen jälkeen, saa jatkoa ja toisen esityksen maanantaille 27. heinäkuuta.

60-vuotisjuhlagaalan ohjelmassa kuullaan aarioita sopraanolle tärkeistä rooleista, kuten Ariadne, Tannhäuserin Elisabetta sekä Mattilan uusin rakkaus Isolde. Konsertin johtaa kapellimestari Hannu Lintu. Konsertin ohjelma löytyy Oopperajuhlien verkkosivulta tämän linkin kautta.

Ensi kesänä Oopperajuhlia vietetään 3.7.–1.8. Festivaalin ohjelmisto on tuoreen taiteellisen johtajan Ville Matvejeffin ensimmäinen ja tuo Olavinlinnaan koko joukon uusia, kansainvälisesti kiinnostavia nimiä. Karita Mattilan edellisestä konsertista Oopperajuhlilla tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta.

Seuraavan RSO-festivaalin suunnittelee Nicholas Collon

Toista kertaa järjestetty neliviikkoinen RSO-festivaali esitteli säveltäjä Magnus Lindbergin ja hänen sielunveljiensä tuotantoa 11.–31.10.2019Tapahtumassa vieraili lähes 10 000 kuulijaa ja Yle Areenan sekä Yle Radio 1:n kautta konserttien verkko- ja radiolähetyksiä seurasi n. 100 000 kuulijaa konserttia kohden.

Suurimmaksi yleisösuosikiksi nousi Magnus Lindbergin kulttiteoksen, Kraftin esitys, joka täyttyi seisomapaikkoja myöten. Varsinaisen konsertin lisäksi Kraftin kenraaliharjoitustakin kävi kuuntelemassa yli 700 Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun peruskoululaista. Lisäksi RSO-festivaalilla kuultiin mm. Lindbergin piano- ja viulukonsertto, kamarimusiikkia sekä kaksi Suomen ensiesitystä – orkesteriteos Shadow of the Future ja kuoroteos Triumf att finnas till.

Teemasäveltäjä Lindberg kiittää vuolaasti ylikapellimestari Hannu Lintua, RSO:a ja yleisöä. ”Menneet viikot nimeäni kantavan festivaalin konserteissa ja tapahtumissa jäävät ikuisesti muistoihini melkeinpä unenomaisena mutta samalla uskomattoman intensiivisenä musiikin ja muusikkouden juhlana. Festivaali oli totisesti enemmän kuin osiensa summa. Tuo ylimääräinen rakkaus ja energia – sen tuotimme yhdessä yleisömme kanssa. Tunnen nöyryyttä, helpotusta ja suurta iloa.”

Myös orkesterin intendentti Tuula Sarotie on hyvin tyytyväinen neliviikkoiseen tapahtumaan. ”Yleisradion orkesterille on ollut kunniatehtävä luoda laaja katsaus suomalaisen säveltaiteen suurmiehen tuotantoon useiden vuosikymmenten ajalta.”

Festivaalin taltioituja lähetyksiä voi kuunnella toistaiseksi Yle Areenassa ja osa konserteista nähdään tulevina viikkoina myös Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä.

Seuraavan RSO-festivaalin syksylle 2021 suunnittelee tuolloin kautensa aloittava uusi ylikapellimestari Nicholas Collon.

Meta4-jousikvartetti juhlistaa täysi-ikäistymistään Tapiola Sinfoniettan konsertissa

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin jousikvartetteihin lukeutuva Meta4 juhlii täysi-ikäistymistään 8.11.2019 Tapiola Sinfoniettan konsertissa liidaavana kvartettina. Konsertin jatkoklubilla Meta4 kantaesittää Matthew Whittallin jousikvarteton nro  3.

Vuonna 2001 perustetussa Meta4-kvartetissa soittavat Antti Tikkanen (viulu) Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello). Kvartetin kansainvälinen ura käynnistyi vuonna 2004 Dmitri Šostakovitš̌ -kilpailun voitolla sekä̈ erikoispalkinnolla kilpailun parhaasta Šostakovitš-tulkinnasta. Lisäksi kvartetti on saanut mm. Suomi-palkinnon ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.  Meta4 konsertoi aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Lisäksi kvartetti on toiminut Oulunsalo Soi -juhlien taiteellisena johtajana, BBC:n New Generation -taiteilijana ja vuodesta 2008 alkaen Kuhmon Kamarimusiikki -festivaalin residenssikvartettina. Kvartetin levytykset ovat saaneet mm. Echo Klassik -palkinnon,  YLE:n Vuoden levy  -palkinnon sekä̈ Vuoden klassinen Emma -palkinnon.

Meta4 esiintyy konsertissa liidaavana kvartettina, eli kvartetin jäsenet toimivat soitinryhmiensä äänenjohtajina. Meta4 on valinnut juhlakonserttiinsa kolme teosta eri kokoonpanoille. Jörg Widmannin Oktetossa heidän kanssaan soittaa kolme Tapiola Sinfoniettan puhaltajaa – Olli Leppäniemi (klarinetti), Tero Toivonen (käyrätorvi), Jaakko Luoma (fagotti) – sekä Mikko Kujanpää (kontrabasso). Gustav Mahlerin sinfonian nro 10 osa Adagio kuullaan Vladimir Mendelssohnin ja Meta4:n jousiorkesterisovituksena ja Joseph Haydnin sinfoniassa nro 100 ”Sotilassinfonia” Tapiola Sinfonietta on mukana koko vahvuudessaan.

Jatkoklubilla, jossa on mukana myös kitaristi Jarmo Saari, Meta4 kantaesittää Matthew Whittallilta tilaamansa jousikvarteton nro 3 “Strange Geography”.  Whittall kertoo, että kokonaistunnelmaa luonnehtii tietynlainen pysyvyys: teos rakentuu pitkälti päällekkäisten rytmien polyrytmisistä sointikentistä, jossa melodisten ainesten osuus on hyvin vähäistä.

arvio: Rossinin erikoinen

Rossini n. v. 1865

Rossini n. v. 1865

Pyhäinpäivänä kuuluu mennä kirkkoon kuulemaan vakavaa musiikkia. Mutta tällä kertaa Manifestum-kuoro Joonas Rannilan johdolla tarjosi jotain yllättävää muistorikkaassa Johanneksenkirkossa Helsingissä. Ohjelmassa oli Gioacchino Rossinin Petite messe solennelle, jota tuskin lienee täällä aiemmin kuultukaan. Oli siis tarpeen katsoa käsiohjelmaa, jossa Olli Tuunanen antoi asiantuntevaa taustatietoa. Rossini näet lopetti säveltämisen hyvissä ajoin ja asettui Pariisiin, nautintojen kaupunkiin viettämään sybariitin elämää. Jo aiemmin hänen mukavuuden halustaan kerrottiin, että jos sängystä putosi nuottilehti lattialle, hän mieluummin sävelsi sen kokonaan uudestaan kuin vaivautui nostamaan sen ylös. Aivan niin kuin kirjailija Gustave Flaubert kirjoitti sivukaupalla uudestaan romaaniaan, jos oli vahingossa käyttänyt samaa sanaa kahdesti liian lähekkäin. Joka tapauksessa kahdenkymmenen vuoden paussin jälkeen Rossini yhtäkkiä v. 1863 loi tämän Petite messen, joka ei tosin ole mikään pikkuteos, vaan toista tuntia kestävä mittava luomus. Sanoisin suorastaan sinfoninen. Tämä tuo mieleen sen faktan että Euroopan musiikissa oli kaksi suurta perinnettä: Italian laulutaide ja Saksan soitinmusiikki, tuo ”absoluuttinen”. Tämä teos voisi olla kuin kohtaus George Sandin romaanista Consuelo, taiteilijattaren tarina, jossa venetsialainen koloratuurisopraano joutuu Itävaltaan mystiseen linnaan ja tutustuu saksalaiseen kirkkomusiikkiin.

Jo Rossinin messun alku on aiheita hitaasti ja hartaasti kehittelevä, Kyrie kohoaa esiin asteittain kuoron polyfoniasta. Hyvin erikoislaatuinen on messun soinnillinen kuva: kuoroa säestää tai ohjaa kaksi pianoa ja urut. Pianot silloittavat messun eri osia mietiskelevillä ja pysäyttävillä taitteilla, jotka soivat kuin Mendelssohnin tai Schumannin karaktäärikappaleet. Yllättävin on Credon ja Sanctuksen väliin sijoitettu laaja pianosoolo. Se alkaa kuin Beethovenin surumarssi raskailla pisteellisillä mollisoinnuilla, mutta sitten tekstuuri vaihtuu yksiääniseksi. Se soi ensi alkuun kuin pianolle siirretty resitaatio, quasi parlando, mutta kun se jatkuu ja jatkuu siitä tulee lineaarista satsia, ja se soi kuin J. S. Bachin inventio. Tai kuin Rossinin Kunst der Fuge. ”Kyllä minäkin osaan!” Siirtymä pianosta urkujen kautta takaisin kuoroon on vaikuttava.

Kauttaaltaan messua dominoi erityisesti musiikin substanssin ja genren jännite tai jopa ristiriita. Messun laji edellyttää tiettyä vakavan sakraalia gebundene Stiliä. Fuugia toki on, ja niissä Rossini nauttii vauhdista ja rytmistä. Mutta musiikissa on paljon maallista, ettei sanoisi oopperamaista ja elämän iloa hieman enemmän kuin yleensä kirkkomusiikissa. Harmoninen kieli on edistyksellisempää kuin jossain Sevillan parturissa. Herra Wagner oli jo astunut näyttämölle. Musiikissa on dramaattisia taukoja ja Credo toistuu niin usein, että se toimii melkein kuin leitmotiivi.

Kaiken kaikkiaan siis merkillinen teos, mutta ehdottomasti kuulemisenarvoinen ja mielenkiinnon ylläpitävä.

Esityskoneisto oli myös huippulaatua. Joonas Rannila on etevimpiä nuoria vokaaliteosten johtajia. Hän pitää suuretkin ensemblet koossa hankalissa fugatoissa, osaa huipentaa dramaattisesti, mutta myös pysähtyä kuuntelemaan. Hänellä on varma ote kaikkeen mitä tekee lavalla. Solistikvartettina toimi Annika Leino, sopraano – kirkas ja ilmaiseva ääni – Jeni Packalén, mezzosopraano, jolla on erityisen vaikuttava alarekisteri,  Eero Lasorla, tenori hän toi tähän italialaista tyyliä upealla bel cantollaan osaten kuitenkin myös vetäytyä ja sulautua oikealla hetkellä ryhmään ja Heikki Kilpeläinen, basso, sangen kokenut ja professionelli oratoriolaulaja. Pianojen keskeisestä osuudesta huolehtivat Hans-Otto Ehrström ja Roope Gröndahl – jälkimmäinen muotoili taitavasti ja ekspressiivisesti pitkän soolonsa. Urkuja hallitsi taidokkaasti Olli Pyylampi. Itse Manifestum-kuoro elää Rannilan johdolla loistokauttaan.

– Eero Tarasti

Arvio: Illan täydeltä Varèsea François-Xavier Rothin ja Berliinin filharmonikoiden seurassa

François-Xavier Roth. Kuva: Stephan Rabold

François-Xavier Roth. Kuva: Stephan Rabold

Ajatus kokoillan Edgar Varèse -ohjelmasta kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Lauantain myöhäisillan konsertissaan Berliinin filharmonikot ja François-Xavier Roth tekivät kuitenkin tästä mitä innostavimmasta ohjelmavisiosta täyttä totta ja vieläpä perin pohjin hienosti.

Myöhäisillan konserttia edeltänyt varsinainen iltakonsertti päättyi Varèsen massiiviseen Arcanaan (1925-27/1960), josta avautui hieno silta jälkimmäiseen ohjelmaan. Kaikkiaan tämän iltamyöhäisen seikkailun lomassa saatiin kuulla kuusi Varèsen teosta erilaisille pienemmille kokoonpanoille.

Konsertin aluksi tunnelmallisesti pimennetyn salin soivan tilan täytti Poème électroniquen (1957-58) äärettömän kiehtova sointimaailma. Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn pystytettyä, Le Corbusierin suunnittelemaa Philipsin paviljonkia varten sävelletty Poème on yksi elektronisen musiikin varhaisia klassikoita Stockhausenin Gesang der Jünglingen (1955-56), Berion Thema (Ommagio a Joyce):n (1958) ja Ligetin Artikulationin (1958) rinnalla.

Elektronisesti tuotettujen äänten ohella Varèse käyttää Poèmessa nauhoitettuja soittimia sekä ihmisääntä. Nauhalta voi kuulla esimerkiksi kumeita kelloja, puupalikoita, bongoja ja sireeneitä, soittimia, joita Varèse käytti myös instrumentaalimusiikissaan. Lisäksi ihmisääntä kuullaan niin huokauksina, kuorokatkelmina kuin soololaulunakin.

Laajennetulla sointipaletillaan Varèse houkuttelee kuulijansa kiehtovaan värien maailmaan, jonka soiva moninaisuus luo samanaikaisia tuttuuden ja tuntemattoman kokemuksia. Varèse hyödyntää myös tehokkaasti tilallista ulottuvuutta, jonka Philipsin paviljonkiin sijoitetut 425 kaiutinta mahdollistivat ennenäkemättömässä mittakaavassa.

Vaikka Philharmonien äänentoisto tuskin perustuu ihan yhtä kattavaan kaiutinjärjestelmään, tarjosi se silti mitä toimivimmat puitteet Poèmen toteutukselle. Tämä oli kerrassaan lumoava tapa aloittaa ilta!

Kun Poème electroniquen viimeisetkin kaiut vaipuivat hiljaisuuteen, siirryttiin suoraan toisen loistavan Varèse-klassikon, Ionisationin (1929-31), maailmaan. Kolmelletoista lyömäsoittajalle ja liki neljällekymmenelle instrumentille kirjoitettu Ionisation on modernismin riemukkaimpia luomuksia.

Päällekkäisten rytmien ja huikan kiehtovien sointivärien yhdistelmänä viisiminuuttinen Ionisation on mitä omaleimaisin teos, jolla on hämmästyttävän suggestiivinen ote kuulijaansa. Rothin johdolla Berliinin filharmonikoiden lyömäsoittajat ja Karajan-akatemian stipendiaatit hurmasivat yleisön taidokkaalla esityksellään.

Pitkä nousu rumpujen, kongien, sireeneiden, alasimen ja lion’s roarin musiikillisesta hälystä pianon, putkikellojen ja kellopelin sointuihin oli kertakaikkisen hienosti rakennettu. Ainutlaatuisen instrumentaation balanssihaasteet olivat niin ikään tarkoin hallinnassa, ja tuloksena oli upea kuuloelämys.

Ionisationin jälkeen saatiin kokea toinen saumaton siirtymä, kun hiljaisuutta halkoi oikealta yläparvelta kantautuvat Density 21.5:n (1936/1946) eteeriset avaussävelet. Egor Egorkinin aistillisesti tulkitsemana Varèsen soolohuiluminiatyyrin modaalisten ja atonaalisten jaksojen kontrastit ja kiehtovat rekisterivaihdokset saivat ihastuttavan toteutuksen.

Ensimmäisen tilaisuuden saatuaan yleisö puhkesi innokkaisiin väliaplodeihin, joita seurasi mielenkiintoinen kaksikymmentäluvun alkupuolen puhallinteosten kolmikko, lyömäsoitinten kanssa ja ilman. Octandre (1923), Intégrales (1924-25) ja Hyperprism (1922-23) muodostivat innostavan, erilaisiin soiviin muotoihin puettujen harmonioiden jatkumon. 

Kaikissa kolmessa teoksessa kuultiin erinomaista yhteissoittoa ja puhuttelevia sooloja, kenties mieleenpainuvimpina oboen osuudet. Puhallintekstuureja täydensivät oivallisesti kontrabasson urkupisteet (Octandressa) sekä lyömäsoitinten kirjavat sointivärit (Intégralesissa ja Hyperprismissa). Kytköksiä Amériquesin (1918-21) maailmaan on vielä aistittavissa kaikissa kolmessa teoksessa. 

Näitä loistavia esityksiä oli kerrassaan nautinnollista kuunnella, varsinkin kun samalla sai seurata Varèsen musiikillisen ajattelun kehitystä teoksesta toiseen.    

Myöhäisillan juhlan päätti lumoava Offrandes (1921) sopraanolle ja kamariorkesterille. Kahden Latinalaisen Amerikan modernistin, Vicente Huidobron ja José Juan Tabladan runoihin pohjaava Offrandes on vaikuttava esimerkki Varèsen harvalukuisten vokaaliteosten puhuttelevuudesta. 

Varèsen taito peilata tekstin vaikutelmia ja mielikuvia niin laulun linjassa kuin orkesterin äänimaisemassakin on kerrassaan verraton. Sopraano Sarah Aristidou lauloi Offrandesin hienovireisen ilmaisuvoimaisesti, orkesterin ja Rothin verhotessa soolo-osuuden väreilevään sointien kajoon. Solistin, orkesterin ja kapellimestarin yhteispeli oli tarkkaa ja taiten balansoitua.  

Offranden suurenmoinen esitys huipensi riemullisen illan palkitsevaan päätökseensä. Konserttielämykseltä voi tuskin enää toivoa enempää. 

Jari Kallio

 

Berliinin filharmonikot

Karajan-akatemian stipendiaatit

François-Xavier Roth, kapellimestari

 

Sarah Aristidou, sopraano

Egor Egorkin, huilu

 

Edgar Varèse: Poème électronique (1957-58) ääninauhalle

Edgar Varèse: Ionisation (1929-31) lyömäsoittimile

Edgar Varèse: Density 21.5 (1936/1946) soolohuilulle

Edgar Varèse: Octandre (1923) puhaltimille ja kontrabassolle

Edgar Varèse: Intégrales (1924-25) puhaltimille ja lyömäsoittimille

Edgar Varèse: Hyperprism (1922-23) puhaltimille ja lyömäsoittimile

Edgar Varèse Offrandes (1921) sopraanolle ja kamariorkesterille

 

Philharmonie, Berliini

La 26.10.2019, klo 22