Amfion pro musica classica

RSO:n kamarimusiikkifestivaali MIND siirtyy

Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkifestivaali MIND! siirtyy koronavirustilanteen vuoksi. Peruttujen orkesterikonserttien korvaavaa ohjelmistoa kootaan parhaillaan ja konsertit kuullaan suorina lähetyksinä Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä. Konserttien käsiohjelmat ovat ladattavissa orkesterin verkkosivuilta.

Perjantaina 27.3. on pääosassa harppu. RSO:n harpisti Sivan Magen muusikkokollegoineen esittää mm. Debussyn, Wennäkosken ja Gubaidulinan teoksia. Teosten väleissä kuullaan näyttelijä Jussi Nikkilän lausumia Edgar Allan Poen runoja, jotka liittyvät sävellyksiin.

RSO:n ohjelmassa toistaiseksi vain kamarimusiikkia

Radion sinfoniaorkesteri tiedotti 12.3. jatkavansa konserttitoimintaansa kevään ohjelman mukaisesti Ylen kanavilla ilman saliyleisöä. Viikonlopun aikana päädyttiin kuitenkin siihen, että 100-henkisen orkesterin intensiivinen työskentely on riski muusikoiden terveydelle.

Konserteissa tullaankin toistaiseksi esittämään pienien kokoonpanojen kamarimusiikkia ja ne nähdään suorina lähetyksinä Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä. Konserttien käsiohjelmat ovat ladattavissa orkesterin verkkosivuilta.

Keskiviikkona 18.3. juhlitaan Beethovenin juhlavuotta. Viulisti Laura Vikman ja pianisti Kirill Kozlovski esittävät sonaatit viululle ja pianolle nro 6 ja 7. Väliajan jälkeen RSO:n muusikoista koostuva Uusi Helsinki -kvartetti esittää jousikvarteton nro 13 op. 130.

Seuraavien viikkojen ohjelmisto ilmoitetaan myöhemmin.

Koronaviruksen uhka aiheuttanut lisää peruutuksia

Mm. seuraavista peruutuksista on ilmoitettu:

Järvenpään Sibeliusviikot ry on peruuttanut Kansainvälisen Sibelius Singing -duokilpailun. Kilpailu oli määrä järjestää yhteistyössä Järvenpään kaupungin kanssa Järvenpää-talolla 25.–28.3.2020.

Suomen kansallisooppera ja -baletti peruu kaikki esityksensä 14.4. asti.

Tapiola Sinfoniettan kevätkauden 2020 konsertit on peruttu; orkesteri suunnittee kuitenkin livestreamauksia loppukevääksi.

Suomalaisen barokkiorkesterin Suomen Laulun ja Cantores Minoreksen kanssa järjestettävät Matteus-passioesitykset perutaan. Pienimuotoisempien tapahtumien ja Ritarihuoneella järjestettävien residenssisarjan konserttien perumisesta tai järjestämisestä orkesteri päättää myöhemmin.

Turun filharmonisen orkesterin kevätkauden ohjelmisto sekä Konserttitalon ison salin muut tapahtumat peruutetaan 12.4.2020 asti.

Mikkelin kaupunginorkesterin konsertit on peruttu toistaiseksi.

RSO jatkaa konserttitoimintaansa Ylen kanavilla ilman saliyleisöä 27.5. asti; HKOn kevätkauden konsertit peruttu

Suomen hallitus on tänään 12.3.2020 antanut koronavirus COVID-19 -tilanteeseen liittyen suosituksen, että yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka. Näin ollen Radion sinfoniaorkesterin konsertit Musiikkitalon Konserttisalissa perutaan yleisön osalta 13.3.-27.5. Orkesteri jatkaa kuitenkin työskentelyä normaalisti ja esittää kevään konsertit Ylen kanavilla suorana Yle Radio 1:ssä sekä Yle Areenassa ja jälkilähetyksinä Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä toistaiseksi.

18.3. konsertin kapellimestari Rafael Payare ja sellosolisti Alisa Weilerstein ovat peruuttaneet tulonsa ja konsertin johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu. Muuttunut ohjelma ilmoitetaan mahdollisimman pian.

Musiikkitalon 220 henkeä vetävässä Paavosalissa järjestettävät kamarimusiikkikonsertit 15.3. ja 10.5. järjestetään normaalina yleisötilaisuuksina. Kamarimusiikkifestivaali MIND!:n avajaiskonsertti Konserttisalissa perutaan, mutta festivaalikonsertit Paavosalissa 25.-26.4. järjestetään normaalisti.

Myös  Helsingin kaupunginorkesterin kevätkauden konsertit on peruttu toukokuun loppuun asti hallituksen suosituksen vuoksi.

arvio: Eero Lasorla, bel cantosta liediin

Ohjelma_EeroOhjelma_Marjukka

Schubertin Winterreise Vantaan Lummesalissa 7.3.2020 klo 14, pianossa Marjukka Eskelinen

Laulajien tähtitaivaalle on noussut uusi kyky. Hän on kotoisin Salosta, saanut peruskoulutuksesna Tampereen ammattikorkeakoulussa ja valmistui sitten maisteriksi Rooman Santa Cecilian musiikkiakatemiasta. Kuka hän on? Hän on Eero Lasorla, joka ihastutti helsinkiläisyleisöä pari vuotta sitten Jonathanina Paciuksen Kaarle Kuninkaassa ja lauloi sitten Nemorinoa Donizettin Lemmenjuomassa Italiassa, mutta on tulkinnut myös Stravinskyn The Rake’s Progressia. Viimeksi hän hurmasi pääkaupungissa alkuviikosta HYMSin 30-vuotisgaalakonsertissa jälleen Jonathanin balladilla HYMSin kuoron kanssa ja bravuurinumerollaan Una furtiva lagrimalla. Niiden lomaan sijoittui Karl Collanin laulutuotannon helmi, Die Waldeinsamkeit Eichendorffin tekstiin. Se antoi jo aavistaa, että tämä perustyyppisesti italialainen bel canto saattaisi olla kotonaan myös saksalaisesssa liedissä. Niin kävikin tuossa lied-kirjallisuuden monumentissa Winterreisessa eilen. Bel cantosta voi hyvin siirtyä liediin ja jopa Wagneriin; ranskalainen laulusäveltäjä Reynaldo Hahn totesi, että vain bel canto antoi pohjan Wagnerille niin, että laulaja säilytti äänensä vielä iäkkäämpänäkin.

Eero Lasorla on vielä nuori, mutta täynnä tulkintatahtoa ja lavavaikuttavuutta. Liisa Linko-Malmio sanoi kerran laulun mestarikursseilla Mikkelissä, että laulaminen on eine dar-stellende Kunst, se on esille-panevaa taidetta, jossa viesti menee perille salin äärisopukkaan asti; mutta ennen kaikkea: mikä ääni Lasorlalla: se taipuu kuiskaavasta pianissimosta dramaattiseen forteen huipennuksissa, se soi ilmeikkäästi kaikissa rekistereissä.

Schubertiadi. Leopold Kupelwieserin akvarelli 1821 esittäen tableau vivantia.

Schubertiadi. Leopold Kupelwieserin akvarelli 1821 esittäen
tableau vivantia.

Winterreise vaatii kaikkia näitä ominaisuuksia. Mieleeni palautui kun Ralf Gothóni ja Yrjö Nykänen esittivät koko Schubertin laulutuotannon 70-luvulla. Tietyt tulkinnat eivät unohdu koskaan. Ei myöskään ’Raffe’ ja Jorma Hynninen. Tässä teoksessa mennään kauas sen tavallisen Schubertin yli, eli tämä ei ole enää gemütlich (mukava) mikä on Schubertin peruslaji ja liittää hänet wieniläisyyteen. Yhteisö, jolle nämä laulut sävellettiin oli schubertiadien seurue; se kokoontui hauskoihin illanviettoihin, joissa kuultiin Schubertin helppoja ja lyhyitä teoksia, vakavat hän säästi ammattilaisille. Mutta säveltäjän oma elämä oli surkeaa eikä kaukana siitä synkästä sielunmaisemasta, joka tulee vastaan Friedrich Müllerin sarjan jokaisessa runossa. Lopulta v. 1828 Schubert, joka ei koskaan ollut missään virkatyössä eikä omassa asunnossa, oli niin sairas itsekin, että kirjoitti ystävälleen Schoberille 12.11. 1828: ”Olen sairas enkä ole syönyt enkä juonut mitään yhteentoista päivään, hoipun vain tuolin ja vuoteen välillä edestakaisin’. Hän kuoli 19.11.1828.

Kuolema on lähellä Winterreisen joka tahdissa, se on eksistentiaalisesti sein zum Tod, käyttääkseni Heideggerin sanoja. Mutta siitä syntyy ihanaa musiikkia, sillä muistoissa runon minä palaa menneeseen; siellä on jopa laulu Lindenbaum käyrätorvisignaaleineen ja havisevan lehdistön kuvauksineen. Kyseessä ei ole silti mikään oikea puu tai maisema, vaan kuvitelma, muistikuva. Charles Rosen on kirjoittanut tästä kirjassaan The Romantic Generation luvussa ”Mountains and song cycles” (1995, ss. 193-204). Mutta ei ole myöskään pahitteeksi, jos lukee luvun ”Schubert, vaeltaja” kirjastani Sävelten sankareita (WSOY, 1998).

Koko sarja alkaa tyypillisessä kävelytempossa andante. Siitähän J. Langbehn kirjoitti jo 1897 teoksessaan Rembrandt als Erzieher, että andante on tyypillisesti saksalainen tempo. Sen lisäksi kuuluisa on tietenkin loppu, Leierman: jäätyneellä rannallla on vanhus, joka kerjää soittamalla posetiiviaan, mutta hänen kuppinsa jää tyhjäksi. Koirat murisevat hänelle. Laulu on äärimmäisen koruton ja päättyy vailla mitään dramatiikkaa. Sen sijaan hyvin yleinen on kineettinen rakenne monissa lauluissa, että ne alkavat kuin täynnä padottua energiaa, joka sitten purkautuu lopussa. On suuri etu jos laulaja on nuori ja täysillä äänivaroilla toimiva, jotta nämä kontrastit tulevat esiin. Mutta siinä Rosen on oikeassa, ettei sarjan lauluja pidä esittää irrallaan sarjasta, koska silloin ne, kuten Lindenbaum jäävät vain viehättäviksi tunnelmakuviksi. Ne ovat aina osa koko sarjan rakennetta, sen narratiivia – tai oikeammin non-narratiivia, sillä eihän tässä sarjassa ole mitään juonta varsinaisesti, vielä vähemmän kuin Die schöne Müllerinissä. En tiedä, saiko Schubert itse koskaan kuulla Winterreisea kokonaisuudessaan; Beethovenille lähetettiin Schubertin lauluja, jotka tämän ystävät olivat omalla kustannuksellaan painattaneet. Beethoven totesi, että niissä oli jumalaista kipinää.

Lasorlan ja Marjukka Eskelisen yhteistyö oli erinomaista, pianon tekstuuri on usein hyvin niukkaa ja operoi pienilllä nyasseilla, usein se jähmettyy johonkin sointuhahmoon tai sitten puhkeaa nopeaan ja vaativaan kuviointiin. Kaikki tämä toteutui vakuuttavasti. Eskelinen on myös opiskellut Italiassa. Tämä konsertti olisi pitänyt järjestää kanta-Helsingissä ja suuremmassa salissa, mutta on päivän selvää, että sellainenkin hetki tulee. Lasorlan ura on nyt ratkaisevassa nousussa, ei kestä kauaa kun hän on jonkun kansainvälisen oopperatalon listoilla. Tämä on ennusteeni (ovat yleensä käyneet toteen, uskokaa professoria). Hän laulaa (deo volente!) Rooman Piazza Navonan konserttisalissa Leharia 17.4.

Eero Tarasti