Levyarvio: Asiallinen ensyklopedia

J.S. Bach: Das Wohltemperierte Clavier
Christine Schornsheim, cembalo
Capriccio, 2011

Laajojen soolokokoelmien kokonaislevytyksiä joskus kritisoidaan akateemisiksi vitriineiksi, jotka tärvelevät säveltäjän ajatuksen, kappaleista kun pitäisi valikoida pienempiä ohjelmakokonaisuuksia maratonin sijaan. Kokonaislevytysten ensyklopediamaisuus on kuitenkin oikeutettua, jos itse kokoelmakin on tietosanakirjamainen teoriateos. Tällaisten kokoelmien äitejä ovat Bachin Die Kunst der Fuge ja Das Wohltemperierte Klavier (aikalaisasussa Clavier, joka levyllä on säilytetty).

”Hyvintemperoitu klaveeri” on paitsi tuplapaketti preludeja ja fuugia kaikissa tasavireisen soittimen suomissa sävellajeissa, myös jokaisen kosketinsoittajan armoitettu retoriikan oppikirja ja 1700-luvun tyylien esimerkkikatalogi. Ja tietysti monumentti Bachin ehtymättömästä mielikuvituksesta.

Saksalainen Christine Schornsheim soittaa Capriccion uudella kokonaislevytyksellä Wohltemperierte Klavieresta järkevän hakuteoksen. Yksittäisiin osiin ei pakkaudu vallankumouksellisia elämyksiä, mutta kokonaisuus on omaksuttava ja varsin tasokas. Tulkintaa luonnehtii kohtuullisuus ja hyvä maku. Schornsheimilla on hillitty ja miellyttävä, paikoin jopa eleetön kosketus, ja harkitut tempot ja mukavat temponvaihdokset kertovat, että kappaleiden ominaisluonteita on huolella mietitty. Vuoden 1624 upeassa Ruckers-cembalossa on viehättävä ja kimmoisa saundi.

Omia suosikkejani ovat molempien kirjojen tyylikkään traagiset g-molli -kokonaisuudet (nro 16). Ensimmäisen kirjan g-molli-preludi astelee taipuisasti trillien ympäröimänä, ja muhkean fuugan kouraisevat intervallit Schornsheim artikuloi hyvin. Toisen kirjan vastaava pari on sävyltään painokkaampi: resitatiivinomaisen preludin raskasmielisiä pisteellisiä kuvioita seuraavat fuugan jykevät kuuden nuotin repetitiot, jotka levenevät vähitellen levymäisiksi massoiksi. Schornsheim käsittelee repetitio-aihetta erinomaisesti muotoillen kasvavasta sointumassoista selviä suuntanuolia. Tämän jälkeen As-duuri-preludin melodiaa häiriköivät urahtelevat heleet ja letkeästi soutava fuuga helähtävät lystikkäinä.

Ulkoisena miinuksena on levyjen sekava ulkoasu: kun cd:itä on neljä kappaletta, olisi levyn numero suotavaa näkyä selkeämmin. Nyt kuulija joutuu etsiskelemään suurennuslasin kanssa oikeaa levyä.

Kommentit
  1. jnuorvala
    Jäsen

    Toisin kuin yllä - ja yhä lukuisissa kirjoissa ja kouluissa - sanotaan, Bach ei säveltänyt Das Wohltemperierte Clavieria tasavireiseen järjestelmään vaan "hyvävireiseen" temperointiin, jossa kaikissa sävellajeissa on kyllä mahdollista soittaa mutta jossa eri sävellajien viritys on erilainen. Moderni piano viritetään kyllä melkein aina tasavireisesti mutta cembaloa yleensä ei. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla, mikä viritysjärjestelmä tässä uudessa levytyksessä on käytössä. Mainitaanko se levykansiossa?

    Lähetetty 12.2.2012 23:56 #
  2. Koistinen
    Jäsen

    Taannoin kuulin jossain Ylen ohjelmassa Das Wohltemperierte Klavier -teoksen suomennokseksi Kelpovireinen kosketinsoitin; liekö levinnyt käytössä. Sellaistakin kerrotaan, että Bachin aikaan viriteltiin kosketinsoitinta tuon teoksen esityksessä aina silloin ja tällöin. Eivät tainneet puolikkaat olla siten ihan 100-senttisiä.

    Lähetetty 13.2.2012 15:25 #
  3. lgrohn
    Jäsen

    Juhani, kuuntele näytettä:
    http://www.amazon.co.uk/Well-Tempered-Clavier-Book-BWV-846-869/dp/B006MUYVD4

    Lähetetty 14.2.2012 7:38 #
  4. JaaniL
    Jäsen

    Tästä videosta näkee soittajan haastattelun levystä, tekstitys englanniksi:

    http://www.youtube.com/watch?v=yekDaeytKaY

    Lähetetty 14.2.2012 8:03 #
  5. aesarkio
    Jäsen

    Hei, sori hitauteni ketjuun osallistumisessa. Sattumoisin juuri äsken pläräilinkin tietoa viritystermistöstä ja havaitsin virheeni jutussa (olen lapsesta kasvanut kiinni epämääräiseen heittelyyn kun käytännön tilanteissa viritykseen viittaillaan usein ilmauksin kuten onko soitin viritetty "silleen kunnolla" tai onko siinä "joku omituinen" ja komma sitä komma tätä :D). Nimenomaan cembaloa ei kuulu virittää kuten pianoa; cembalo temperoidaan, systeemejä on useampia. Bachilla käytössä todennäköisesti Werckmeister. Tutkin kerrotaanko vihkosessa.

    Lähetetty 14.2.2012 12:08 #
  6. aesarkio
    Jäsen

    Noniin, eli vihkossa kerrotaan, että levytyksessä käytettiin J.G. Neidhartin temperointijärjestelmää "Grosse Stadt" (1724), joka sallii kaikki sävellajit mutta säilyttää niiden ominaisluonteet. Temperointijärjestelmiä kehitettiin siis 1600-1700 -luvuilla suuri määrä, kyseessä oli pyrkimys siirtyä renessanssin neljäsosakomma-keskisävelvirityksestä (joka sallii vain yksinkertaiset sävellajit, tosin ne ovat sitten tosi puhtaita) "suvaitsevaisempaan" viritykseen jakamalla ditoninen komma (se mikä ikään kuin tekee loven kvinttiympyrään) laajemmin ja tasaisemmin, muttei silti täysin tasaisesti, sävelten kesken. Liian yksioikoisesti nimitin Bachinkin tod näk käyttämää järjestelmää Werckmeisteriksi; se pohjautui pitkälti Werckmeisteriin (tarkemmin Werckmeister III, sanoo Rossingin akustiikan käsikirja), joidenkin tutkijoiden mukaan se saattoi olla myös Bachin itsensä kehittämä.

    Oli miten oli, tärkeintä siis on että Bachin aikana oltiin renessanssin keskisävelvirityksen ja modernin tasavireen välissä, joustavalla monisysteemisellä maastolla. Pahoittelen termihäsläystä; ja sehän on myös niin että allekirjoittanut ei edelleenkään osaa temperoida cembaloaan vaan käytössä on jonkinlainen vähän-kaikkialle-kallellaan -systeemi.

    Lähetetty 14.2.2012 20:24 #
  7. jnuorvala
    Jäsen

    Kiitos Auli, juuri tuon tiedon halusin.
    On tosiaan paljon evidenssiä, jonka mukaan juuri Werckmeisterin temperointi olisi ollut Bachin suosima viritys. Tuo Neidhardt Grosse Stadt näkyy olevan paljon lähempänä tasavireistä kuin Werckmeister III, kuten tästä taulukosta ilmenee (luvut ovat senttejä eli tasavireisen puoliaskeleen tasavireisiä sadasosia ja ne ilmaisevat tässä poikkeamaa kunkin sävelen tasavireisestä vastineesta): http://www.klavierstimmer-b-wagner.homepage.t-online.de/historisch.htm
    Lähinnä tässä temperoinnissa on viilattu jotkut kvintit puhtaiksi, ettei niissä kuulu huojuntaa; joissakin sävellajeissa toonikasoinnun terssi soi hiukan pehmeämmin kuin tasavireinen. Eroja sävellajien välille syntyy, mutta vaatinee perehtynyttä ja tarkkaa korvaa huomata ne.
    Werkmeister III:ssa sensijaan on melkoisia poikkeamia. C-duuri kuulostaa paljon pehmeämmältä ja levollisemmalta kuin särmikkäästi ja aktiivisesti soiva Fis-duuri, ja tällaiset erot Bach on selvästi ottanut huomioon siinä, millaista musiikkia hän on kirjoittanut kuhunkin sävellajiin.

    Lähetetty 15.2.2012 15:31 #
  8. aesarkio
    Jäsen

    Kiitos tästä sekä linkistä! Juu, voi tosiaan olla että tasavireisyyteen tottuneille nykykuulijoille halutaan tarjota sopuisemmin soiva ratkaisu. Täytyykin heti alkaa kysellä tarkemmin mitä järjestelmiä tutut käyttävät temperoinnissa...

    Lähetetty 16.2.2012 12:45 #

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautumisen jälkeen.

 


Yhteistyössä
Helsingin yliopisto: musiikkitiede ja musiikkiseuraNaantalin musiikkijuhlatPro Musica SäätiöSavonlinnan MusiikkiakatemiaWihurin rahasto