“Idealismin voi ammattiorkesterissa unohtaa”

Lappeenrannan kaupunginorkesteri.
Lappeenrannan kaupunginorkesteri.

Muusikko-lehti on numerossaan 9/2009 aloittanut artikkelisarjan orkesterisoittajien arjesta. Ääneen pääsevät kaikkien suomalaisten ammattiorkestereiden ja kaikkien soitinryhmien edustajat. Ensimmäisessä jutussa on haastateltu Turun ja Lappeenrannan kaupunginorkestereiden ensiviulisteja.

Juttusarja antanee jatkossakin ajattelemisen aihetta siitä, minkälaisissa olosuhteissa ja millä ehdoilla taidetta voi tehdä kuukausipalkkaisessa ympäristössä; lainalaisuudet pienissä ja suurissa orkestereissa voivat olla tyystin toisenlaiset.

Tapiola Sinfoniettassa aiemmin työskennellyt, nykyisin Lappeenrannassa ensimmäisen konserttimestarin virassa oleva Tero Latvala kertoo idealismista orkesterityössä: “Minulla oli sellainen ajatus, kun olin Tapiola Sinfoniettassa, että mikseivät ensimmäinen ja toinen viulu voisi joskus vaihtaa paikkaa. Että jonkin pienen periodin ykkösviulu soittaisi kakkosviulun stemmaa ja päinvastoin. Mutta eihän se tietenkään läpi mennyt.” Hän jatkaa: “Monta kertaa huomaa, että ammattiorkesterissa idealistiset ajatukset saa unohtaa. Ne kaatuvat johonkin pikku pykälään, tai sitten vain sanotaan, että ketään ei voi pakottaa.”

Turun filharmonisen orkesterin toinen konserttimestari Maija Kontunen esittää vielä radikaalimman ajatuksen, jonka mukaan erilliset ykkös- ja kakkosviulusektiot pitäisi lopettaa: ideaali olisi yksi, yhtenäinen viulusektio, jonka jäsenet vaihtaisivat tehtäväänsä säännöllisesti, välillä korkealla solistisesti loistaen, välillä rytmiä ja sointiväriä luoden. Radion sinfoniaorkesterissa tällainen kokeilu kaatui Kontusen mukaan siihen, että toisille soittajille tietty vakanssi (ja ilmeisesti myös tietty palkka, ykkösviulussa siis korkeampi) oli tärkeämpi kuin mahdollinen taiteellinen uudistuminen.

Nyt kun Musiikkitalo on parin vuoden päässä valmistumisesta ja Sibelius-Akatemiassakin tapetilla on yliopiston missio ja strategia, on erinomaisen tervetullutta arvioida totuttuja musiikin tekemisen tapoja. Itsestään selvää on, ettei kaikki vanha välttämättä ole hyvää – mutta moitteettomasti toimivaa ja tuttua on tietysti turha muuttaa.

Kommentit
  1. paatoimittaja
    Pääkäyttäjä

    Lehden uusimmassa numerossa juttusarja jatkuu kakkosviulisteilla, ja haastattelusta paljastuu jotain Tapiola Sinfoniettan yhtenäisen energisyyden salaisuudesta: joka viikko on työajalla pidettävä stemmaharjoitus, ja lisäksi niitä pidetään myös työajan ulkopuolella. Sektio pitää keskinäisiä harjoitusleirejä, ja viime kesänä koko porukka matkusti viikoksi Berliiniin harjoittelemaan.

    Kehuja saa myös orkesterin avoin keskustelukulttuuri, jota tarvittiin, kun istumajärjestys muutettiin viitisen vuotta sitten pysyvästi "eurooppalaiseksi", jossa viulusektiot ovat vastakkain.

    Tasoa voi siis nostaa muutenkin kuin parempia soittajia metsästämällä.

    Lähetetty 26.2.2010 13:59 #

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautumisen jälkeen.

 


Yhteistyössä
Helsingin yliopisto: musiikkitiede ja musiikkiseuraNaantalin musiikkijuhlatPro Musica SäätiöSavonlinnan MusiikkiakatemiaWihurin rahasto