Amfion pro musica classica

”Idealismin voi ammattiorkesterissa unohtaa”

Lappeenrannan kaupunginorkesteri.

Muusikko-lehti on numerossaan 9/2009 aloittanut artikkelisarjan orkesterisoittajien arjesta. Ääneen pääsevät kaikkien suomalaisten ammattiorkestereiden ja kaikkien soitinryhmien edustajat. Ensimmäisessä jutussa on haastateltu Turun ja Lappeenrannan kaupunginorkestereiden ensiviulisteja.

Juttusarja antanee jatkossakin ajattelemisen aihetta siitä, minkälaisissa olosuhteissa ja millä ehdoilla taidetta voi tehdä kuukausipalkkaisessa ympäristössä; lainalaisuudet pienissä ja suurissa orkestereissa voivat olla tyystin toisenlaiset.

Tapiola Sinfoniettassa aiemmin työskennellyt, nykyisin Lappeenrannassa ensimmäisen konserttimestarin virassa oleva Tero Latvala kertoo idealismista orkesterityössä: ”Minulla oli sellainen ajatus, kun olin Tapiola Sinfoniettassa, että mikseivät ensimmäinen ja toinen viulu voisi joskus vaihtaa paikkaa. Että jonkin pienen periodin ykkösviulu soittaisi kakkosviulun stemmaa ja päinvastoin. Mutta eihän se tietenkään läpi mennyt.” Hän jatkaa: ”Monta kertaa huomaa, että ammattiorkesterissa idealistiset ajatukset saa unohtaa. Ne kaatuvat johonkin pikku pykälään, tai sitten vain sanotaan, että ketään ei voi pakottaa.”

Turun filharmonisen orkesterin toinen konserttimestari Maija Kontunen esittää vielä radikaalimman ajatuksen, jonka mukaan erilliset ykkös- ja kakkosviulusektiot pitäisi lopettaa: ideaali olisi yksi, yhtenäinen viulusektio, jonka jäsenet vaihtaisivat tehtäväänsä säännöllisesti, välillä korkealla solistisesti loistaen, välillä rytmiä ja sointiväriä luoden. Radion sinfoniaorkesterissa tällainen kokeilu kaatui Kontusen mukaan siihen, että toisille soittajille tietty vakanssi (ja ilmeisesti myös tietty palkka, ykkösviulussa siis korkeampi) oli tärkeämpi kuin mahdollinen taiteellinen uudistuminen.

Nyt kun Musiikkitalo on parin vuoden päässä valmistumisesta ja Sibelius-Akatemiassakin tapetilla on yliopiston missio ja strategia, on erinomaisen tervetullutta arvioida totuttuja musiikin tekemisen tapoja. Itsestään selvää on, ettei kaikki vanha välttämättä ole hyvää – mutta moitteettomasti toimivaa ja tuttua on tietysti turha muuttaa.

Vastaa

Post Navigation