Amfion pro musica classica

Gothoni ja Vähälä esiintyvät Ahtisaaren Nobel-juhlassa

Pianisti Ralf Gothoni ja viulisti Elina Vähälä esiintyvät Oslon Nobel-juhlassa, jossa presidentti Martti Ahtisaarelle luovutetaan rauhanpalkinto. He soittavat myös juhlan jälkeisessä konsertissa. Molemmat tilaisuudet televisioidaan sadoille miljoonille ihmisille.
Ralf Gothoni johtaa orkesteria sekä Nobel-juhlan alussa että ennen ja jälkeen Martti Ahtisaaren puheen. Sellisti Nobel-komitealla oli jo katsottuna, mutta viulistiksi Gothoni valitsi vaimonsa Elina Vähälän.

Sellisti Audun Sandvik edustaa Nobel-toimikunnan perinnettä nostaa esiin nuoria norjalaisia muusikoita. Tällä kertaa ei kuitenkaan esitetä norjalaisen Edvard Griegin musiikkia, vaan toimikunta edellytti, että juhlan musiikki on suomalaista.

Gothonille valinta oli itsestään selvästi Jean Sibelius. Gothonin mukaan Sibelius on vaikuttanut tavattomasti siihen, että tietoisuus suomalaisuudesta on levinnyt ympäri maailmaa.

 Lue alkuperäinen uutinen (YLE/Uutiset/Kulttuuri)

Puolalaismestari Krzysztof Penderecki johtaa HKO:n konsertin

Aikamme merkittävimpänä säveltäjänä tammikuussa 2000 Cannesissa palkittu Krzysztof Penderecki on menestynyt myös kansainvälisenä kapellimestarina. Sunnuntaina 75 vuotta täyttänyt puolalaismestari johtaa Helsingin kaupunginorkesterin konsertin torstaina Finlandia-talossa.

Ohjelmistossa on Pendereckin Agnus Dei ja Largo sekä Antonin Dvorakin kahdeksas sinfonia. Solistina on sellotaiteilija Arto Noras.

Lue alkuperäinen uutinen (HS/Kulttuuri)

Otto Tolonen voitti Segovia-kitarakilpailun Espanjassa

Kitaristi Otto Tolonen on voittanut kansainvälisen Andres Segovia -kitarakilpailun Espanjassa. Akustisen kitaran taitajat kisasivat viime viikon ajan Granadan Herradurassa.

Arvostetun kilpailun ykkössija toi Toloselle liki 18 000 euron arvoiset voittopalkinnot. Lisäksi suomalainen pääsee soittamaan konsertteja eri puolilla Espanjaa.

Espoossa vuonna 1980 syntynyt Otto Tolonen on voittanut lukuisia kansainvälisiä kitarakilpailuja.

Lue alkuperäinen uutinen (HS/Kulttuuri)

Tamperelaisia kutsutaan laatimaan konserttiohjelma

Tampereen Filharmonia päästää yleisönsä laatimaan ohjelman tammikuussa järjestettävään konserttiin. Kuulijat voivat äänestää suosikkejaan Toivotuimmat klassikot -konserttiin Tampere Filharmonian esiintymisten yhteydessä tai internetissä. Eniten ääniä saaneet sävellykset otetaan ohjelmaan.

Konsertin kapellimestari Pertti Pekkanen ja tuottaja Eija Oravuo ovat valinneet tarjolle noin 50 klassikkosävellystä. Ehdokaslistaa kuvataan musiikilliseksi ruokalistaksi alkupaloista jälkiruokiin.

Lue alkuperäinen uutinen (YLE/Uutiset/Kulttuuri)

24.11. Happy Nordic Music Days!

Säveltäjä Lars Petter Hagenin kuratoimat Pohjoismaiset musiikkipäivät ensi vuonna Oslossa ovat jo etukäteen herättäneet säveltäjäpiireissä paljon keskustelua paitsi teemoiltaan, myös tulossa olevilla ohjelmistovalinnoillaan. Festivaalin ”Call for scores” kuuluu mm. seuraavasti:

”THE FOLLOWING TOPICS, AMONG OTHER THINGS, WILL BE MUSICALLY INVESTIGATED

* The abandoned avant-garde. Works by composers that have left an avant-garde musical expression – for one reason or another. You may send in examples of two different styles to illustrate this situation.
* The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. Critical perspectives on discipline, modesty and devoutness in Nordic music.”

http://www.happynordicmusicdays.no
http://www.happynordicmusicdays.no/index2.html

Pohjoismaisten musiikkipäivien suhteen usein puhututtanut kysymys on ollut miksi joku haluaisi tulla kuuntelemaan vain ja ainoastaan pohjoismaista musiikkia. Pahimmillaan ko. festivaalin ohjelma voisi olla (en sano, että näin on ollut)  tasa-arvoisten ja demokraattisten maiden demokraattisesti valittua konsensushenkistä musiikkia.

Lars Petter Hagen tarttuu minusta onnistuneesti sellaisiin aiheisiin, joiden kautta kenties voi nähdä pohjoismaisen musiikin uudesta näkökulmasta. Samasta syystä viime lokakuun alussa Helsingissä pidetyt Pohjoismaiset musiikkipäivät, joiden taiteellisena johtajana toimi säveltäjä Markus Fagerudd, keskittyivät pohjoismaisen musiikkiteatterin tarkasteluun.

Sitä paitsi Hagenin festivaalin linja tarjoaa pidemmällä aikavälillä mahdollisuuden oikeaan demokraattisuuteen; mikäli taatttaisiin peräkkäisten festivaalien erilaisuus, esimerkiksi riittävän erilaisen maun omaavilla taiteellisilla johtajilla, muutaman vuoden perspektiivillä kuultaisiin kenties entistä suurempi määrä erilaista pohjoismaista musiikkia. Varmasti syntyisi myös vastareaktioita eri vuoden festareiden välille, mikä terävöittäisi festivaalin profiilia.

Olisinko itse samaa mieltä Hagenin kanssa tai tietyn position ottaminen esimerkiksi modernismin suhteen ovat niin ollen tässä asiassa festivaalin kannalta vähemmän tärkeitä kysymyksiä.