Helsingin kaupunki on perustanut säätiön monipuolistamaan Musiikkitalon musiikkitarjontaa, kertoo Helsingin Sanomat. Kaupunki on antanut säätiölle peruspääomaksi 100 000 euroa, jonka lisäksi se saa käyttöönsä jo pari vuotta sitten Pro Musica Säätiön Musiikkitalolle lahjoittaman miljoona euroa.

Perustamiskokouksessa säätiön asiamieheksi valittiin Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta. Sen hallituksen puheenjohtaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen ja jäsenet musiikkitalon Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Elina Siltanen ja Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbacka.

Säätiö jakaa apurahoja ja tukia vain Musiikkitalossa ja sen edustalla pidettäviä esityksiä varten, mutta se ei tue kolmen päätoimijan eli Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin tai Sibelius-Akatemian toimintaa. Hiilivirran mukaan ”kyse on siis eräänlaisesta Musiikkitalon tappiontakausrahastosta”, jolla toivottavasti voidaan mahdollistaa myös marginaalisemman musiikin esittämistä parin vuoden kuluttua valmistuvassa talossa.

Uuden yliopistolain mukaisesti on 4.8.2009 nimitetty Sibelius-Akatemian uusi hallitus. Hallituksessa työskentelee neljä yliopistoyhteisön edustajaa ja kolme yliopistokollegion valitsemaa ulkopuolista jäsentä.

”Yliopistokollegio linjasi ulkopuolisten jäsenten kompetenssialueiksi yhteiskuntasuhteet, liiketalouden tuntemuksen sekä julkisen hallinnon tuntemuksen”, Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbacka kertoo.

Ulkopuoliset jäsenet ovat Helsingin kaupungin elinkeinojohtaja Eero Holstila, opetusministeriön liikuntayksikön päällikkö, kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila sekä jo vuodesta 2006 Sibelius-Akatemian hallituksen jäsenenä työskennellyt liike-elämän monitoimija Tom von Weymarn.

Professorikuntaa hallituksessa edustaa pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna ja lehtorikuntaa alttoviulisti Teemu Kupiainen. Muun henkilöstön edustajana toimii opintoasiainsihteeri Tuomo Lukkarinen ja ylioppilaskuntaa edustaa kirkkomusiikin opiskelija ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja Sera Valtonen.

Sibelius-Akatemian nykyisen hallituksen toimikausi päättyy 31. joulukuuta 2009, uusi hallitus taas aloittaa työskentelynsä jo elokuussa 2009. Hallituksen tehtävistä voi lukea lisää täältä.

Carleen Hutchins (1911–2009) oli innovatiivinen soitinrakentaja, joka muistetaan eritoten kahdeksasta erikokoisesta ja -vireisestä viuluperheen soittimestaan.

Soitinrakennuksen tieteeseen syvällisesti perehtynyt Hutchins aloitti uransa rakentamalla soittimia, joita saattoi sitten purkaa osiinsa. Hänen merkittävimpiin keksintöihinsä kuuluu viulun pohjan ja kannen ”virittäminen”: ennen kuin soitin liimataan yhteen, mainittujen osien päälle sirotellaan pieniä hiukkasia (kuten koristekimalletta). Kun kanteen tai pohjaan sitten ohjataan ääniaalto, hiukkaset asettuvat tiettyjen kuvioiden mukaan ja rakentaja tietää, missä kohden puuta on liikaa. Monet viulunrakentajat käyttävät tätä tekniikkaa edelleen.

Viuluoktetin tarkoitus on saada aikaan tasapainoinen, viulumainen sointi seitsemän oktaavin alalla. Pienin soittimista soi oktaavia tavallista viulua korkeammalta, ja seuraava on viritetty aina kvinttiä edellistä alemmas. Soitinkokoelmaa käyttää ainakin Hutchins Consort -yhtye, jonka MySpace-sivuilta voi kuunnella näytteitä musiikista.

Carleen Hutchins myös perusti Catgut Acoustical Societyn, jonka tarkoituksena on edistää tieteellisten periaatteiden käyttämistä soitinrakentamisessa.

The Guardian -lehdessä julkaistussa haastattelussa kapellimestari Claudio Abbado kertoo työolosuhteistaan kukkien keskellä Sardiniassa, vakavan sairauden aiheuttamasta elämänmuutoksesta ja läheisistä orkestereistaan: Abbado oli mukana perustamassa EU:n nuoriso-orkesteria, Chamber Orchestra of Europea ja Gustav Mahler -nuoriso-orkesteria. Nyt hän työskentelee Bolognassa Orchestra Mozartin kanssa, ja tietysti on myös Lucernen ihmeellinen festivaaliorkesteri, jossa soittaa lukemattomia parhaiden orkestereiden äänenjohtajia ja kansainvälistä uraa tekeviä solisteja.

Kaikki mainitut kokoonpanot työskentelevät tavanomaisista sinfoniaorkestereista poikkeavalla tavalla. Keskeistä on Abbadon mukaan kuunteleminen: ”Isoisälläni oli tapana ottaa minut mukaan kävelyille vuorille”, 76-vuotias kapellimestari muistelee, ”eikä hän yleensä puhunut juuri mitään. Opin silloin kuuntelemaan hiljaisuutta. Ja minulle kuunteleminen on kaikista tärkeintä: että ihmiset kuuntelevat toisiaan, kuuntelevat puhetta ja musiikkia.”