Pieni mutta energinen Suomalaisen barokkiorkesterin kokoonpano esitti monipuolisen valikoiman englantilaisten ja Lontooseen emigroituneiden mannereurooppalaisten säveltäjien musiikkia. Itseoikeutetusti keskiössä oli Henry Purcellin (1659–1695) teoksia, sekä Fantazia upon one note:n kaltainen hitti että musiikkia Gordionin solmun ratkaisu -näytelmään. Purcellin sävellykset eivät lakkaa hämmästyttävästä ja ihastuttamasta: rohkean kromatiikan lisäksi kuultiin merkillistä sellon ja basson rinnakkaisliikettä In nominessa Z.747 ja viulujen ”vääriä” sisääntuloja kolmiäänisessä Fantaziassa Z.731.

Orkesterin päävierailija, viulisti Georg Kallweit (jota Fibon jäsen Antto Vanhala taannoin haastatteli Amfioniin) kävi voimalla käsiksi Purcellin kromaattisiin käänteisiin, kenties hieman maneerisesti pitkillä äänillä paisutellen. Kuninkaallisessa virassa ”Composer for the Violins” Purcellia edeltäneen Matthew Locken (1621–1677) leikkisä Consort in F oli pehmeämpi raikkaine nopeine osineen.

Ensimmäinen ohjelman kahdesta concerto grossosta, Händelin Op. 6 No. 6, oli ihastuttavan sävykäs: hivelevät jousenpainot läheltä otelautaa saivat heti kohta kontrastia dramaattisista, kirskahtelevista atakeista. Vanhan kirkon suotuisassa akustiikassa nämä kaikki soivat hyvin.

Bravade-kvartetista tuttu Hanna Haapamäki oli Giuseppe Sammartinin (1695–1750) hyväntuulisen F-duurikonserton etevä solisti. Huomio kiinnittyi tässä ja muissa teoksissa taitavaan continuo-sektioon ja luutisti Eero Palviaisen monipuoliseen, lyömäsoittimien imitoinnista herkkään sykkeeseen ulottuvaan sointiskaalaan. Sellisti Jussi Seppänen ja basisti Petri Ainali antoivat musisoinnille tukevan pohjan, ja Francesco Geminianin d-mollikonserton tulisissa rytmeissä niin Kallweit kuin Seppänenkin saivat päästää virtuoottisuudensa valloilleen.