Amfion pro musica classica

Magnus Lindberg seuraavan RSO-festivaalin teemana v. 2019

Radion sinfoniaorkesterin ensimmäinen oma festivaali päättyy tänään 25.1. Beethovenin 9. sinfoniaan Sir Roger Norringtonin johdolla. Seuraavan festivaalin ajankohta on syksyllä 2019 ja teemana on silloin säveltäjä Magnus Lindberg.

Päättyvän Beethoven-festivaalin kymmenessä tapahtumassa kuultiin mm. teatteria ja oopperaa uudella tavalla yhdistävä Fidelio, Olli Mustosen pianoresitaali, Suomalaisen barokkiorkesterin vierailu, Bernd Alois Zimmermannin ja Beethovenin teoksia sisältävä konsertti sekä Mauricio Kagelin dadaistinen Ludwig van -elokuva. Suurimmaksi osaksi loppuunmyydyissä tapahtumissa vieraili yli 10 000 kuulijaa. Konserttien suoria ja taltioituja lähetyksiä lähetettiin Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa. Osa konserteista nähdään kevään aikana Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä.

Beethoven-tapahtuman tapaan Lindberg-festivaalin ohjelmassa on sinfoniakonsertteja, kamarimusiikkia, resitaaleja ja keskusteluja. Ohjelman punaisena lankana on etsiä yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä, mikä on Magnus Lindbergin tuotannolle tyypillistä. ”Lindbergin musiikissa kuuluvat historian ihailu ja sen haastaminen. Hänen tuotantonsa on kiinteässä yhteydessä traditioon, ja sen tähänastiset tyylikaudet kertovat kiehtovasti niin säveltäjän omasta kehityksestä kuin häntä ympäröivän maailman ilmiöistä”, linjaa ylikapellimestari Hannu Lintu.

Suomen ensiesityksenä kuullaan Lindbergin uusi kuoro-orkesteriteos, jonka teksti on Edith Södergranin Triumf att finnas till. ”Tulemme myös paljastamaankuka suurista romantiikan ajan säveltäjistä on Lindbergille kaikkein läheisin”, sanoo Lintu.

TFO ja Tomas Nuñez-Garcés kantaesittävät Aki Yli-Salomäen sellokonserton

Turun filharmoninen orkesteri sellosolistinaan Tomas Nuñez-Garcés kantaesittävät torstaina 25.1. klo 19 Konserttitalossa Aki Yli-Salomäen teoksen Oi autuus, konsertto sellolle ja orkesterille. Orkesteria johtaa Jukka IisakkilaKonsertissa kuullaan myös Modest Musorgskin Hovanštšina-oopperan alkusoitto sekä Nikolai Rimski-Korsakovin Šeherazade. Konsertti aloittaa kevään Uteliaat aloittelijat -sarjan, jossa ennen konserttia tutustutaan klassisen musiikin maailmaan ja illan konserttiin Turun AMK:n musiikin koulutusohjelman päällikkö Eero Linjaman johdolla.

Aki Yli-Salomäen kolmiosainen teos Oi autuus, konsertto sellolle ja orkesterille on kauneuden, herkistymisen ja ilon musiikkia. Yli-Salomäki kertoo, että sellon syvä ja inhimillinen sointi on aina puhutellut häntä. Konsertin aloittaa Modest Musorgskin melodinen ja kansanlaulumainen alkusoitto oopperasta Hovanštšina ja päättää Rimski-Korsakovin neliosainen Šeherazade, joka pohjautuu vanhaan arabialaiseen satukokoelmaan Tuhannen ja yhden yön tarinoita.

Aki Yli-Salomäki on viime vuosina keskittynyt sävellystuotannossaan erityisesti soinnillisiin kysymyksiin, ajalliseen kokemukseen ja musiikin tilallisuuden estetiikan sekä musiikin ”maisemallisuuden” pohtimiseen. Usein lopputuloksena on syntynyt hidasta, rauhallista ja keskittynyttä musiikkia.

Tomas Nunez-Garcés voitti vuonna 2010 Turun XI sellokilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Vuodesta 2015 alkaen hän toimi Helsingin kaupunginorkesterin 1. soolosellistinä. Radion Sinfoniaorkesterin 1. soolosellistinä hän aloitti syksyllä 2017. Nunez-Garcés soittaa Postiglionekvartetissa.

Kapellimestari Jukka Iisakkila vierailee säännöllisesti Euroopan merkittävien uuden musiikin yhtyeiden ja sinfoniaorkesterien edessä sekä oopperataloissa. Iisakkila on Sääksmäki Soi! -musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja. Jukka Iisakkila tekee säännöllisesti yhteistyötä niin Tapiola Sinfoniettan kuin Tanskan radion sinfoniaorkesterin kanssa.


Åbo filharmoniska orkester och cellosolisten Tomas Nuñez-Garcés uruppför Aki Yli-Salomäkis verk O salighet, konsert för cello och orkester torsdagen den 25.1 kl. 19 i Konserthuset. Jukka Iisakkila dirigerar orkestern. På konserten får vi också höra Modest Musorgskijs uvertyr ur operan Chovansjtjina samt Nikolaj Rimskij-Korsakovs Scheherazade. Konserten börjar vårens Nyfikna nybörjare -serien där vi bekantar oss med den klassiska musikens värld under ledning av Eero Linjama, chef för musikens utbildningslinje vid Åbo YH.

Aki Yli-Salomäkis verk O salighet, konsert för cello och orkester i tre satser är musik med skönhet, känslighet och glädje. Yli-Salomäki berättar, att cellon djupa och mänskliga klang har alltid tilltalat honom. Konserten inleds med Musorgskijs uvertyr ur operan Chovansjtjina, som domineras av en folklig melodi, och avslutas med Rimskij-Korsakovs Scheherazade, som bygger på den gamla arabiska sagosamlingen Tusen och en natt.

I sin kompositionsproduktion har Aki Yli-Salomäki under senaste år koncentrerat sig på speciellt pä klangliga frågor, tidsupplevelsens och musikens rymdestetik samt frågor kring av musikens ”landskap”. Ofta har slutresultatet varit långsam, fridfull och koncentrerad musik.

Tomas Nunez-Garcés fick år 2010 första pris och publikpriset i Åbo XI cellotävling. Från och med år 2015 var han 1:e solocellist i Helsingfors stadsorkester. Han började som 1:e solocellist i Radions symfoniorkester hösten 2017. Nunez-Garcés spelar i Postiglionekvartetten.

Dirigenten Jukka Iisakkila gästdirigerar regelbundet Europas mest betydande ensembler för samtida musik samt symfoniorkestrar och vid operahus. Iisakkila är konstnärlig ledare för musikfestivalen Sääksmäki Soi!. Jukka Iisakkila samarbetar regelbundet med både Tapiola Sinfonietta och Danmarks radios symfoniorkester.

CD-arvio: Romantiikan etydejä

Somerokansi

Hans Seeling Piano Works. Jouni Somero Piano. FC-Records FCRCD-9760

Musiikkitarjonnassa on parin vuosikymmenen kuluessa tapahtunut merkillistä laajentumista. Johtuneeko levyteollisuudesta ja helpommasta musiikin saatavuudesta vai mistä, mutta esiin on pulpahtanut leegio sellaisia säveltäjiä, jotka aikaisemmin noteerattiin jonnekin alempaan kastiin. Kirkollista sanontaa käyttäen pyhästä kolminaisuudesta on siirrytty hiukan alempiarvoiseen monijumaluuteen.

Tädin mies oli aikoinaan nuorena lääkärinä Savitaipaleella. Paikallinen ortodoksipappi esitteli hänelle kirkkonsa ikoneita:”Tässä on pyhä Ilja ja tuo on pyhä Niku.” Lääkäri viittasi toisiin kuviin ja kysyi, keitä ne esittivät. ”Ne on niit pienempii jumalii.” (Kaarina Peltonen: Niin moni armas tähtönen minulle viittaa siellä. Eugénie Zilliacus ja hänen sukunsa. Jyväskylä Gummerus 2001.)

Meillä on nyt leegio näitä pienempiä musiikin jumalia jonkun Beethovenin ja Wagnerin lisäksi, jotka muuten taisivatkin olla ainoat säveltäjät, jotka aikoinaan Mantere-Sarvan historiankirjassa esiteltiin. Eikä Chopin ole enää ainoa keuhkotautiin kuollut säveltäjäpianisti. Toinen oli Seeling.

Anteeksi kuka?

Hans Seeling syntyi Prahassa 14. tammikuuta 1828 ja haudattiin Prahan kirkkomaahan keskiviikkona 28. toukokuuta 1862 kello kuusi. Takanaan hänellä oli menestyksellinen pianistinura ja jälkeensä hän jätti kourallisen pianosävellyksiä, joista etydit ovat tunnetuimmat.

Harold Schonberg ei teoksessaan Great Pianists vuodelta 1963 mainitse koko miestä. Ei myöskään Walther Georgii Klaviermusik-teoksensa täydennetyssä ja laajennetussa painoksessa, jonka alkulauseen allekirjoitti 1956. Josef Hofmann sentään ottaa Seelingin esiin niissä lehtikirjoituksissa, joita laati amerikkalaiseen Ladies´ Home Journal -lehteen vuosina 1901-1914. Maaseudulla asuva ja vailla opettajaa oleva lady kysyi mitä etydejä hänen kannattaisi soittaa, kun Chopinin etydit olivat liian vaikeita. Hofman suositteli muiden muassa Seelingin sarjaa 12 Concert Etudes op. 10.

Suomessa on Jouni Somero nyt tarttunut härkää sarvista ja äänittänyt nämä etydit sekä kolme muuta Seelingin sävellystä uusimmalla levyllään. Aivan alkuun on sanottava, että kuulokuvan mukaan nämä etydit ovat niin vaikeita, etteivät niitä ketkään tavalliset ladyt ole pystyneet soittamaan. Siihen tarvitaan Jouni Someron kaltainen teräskäsi, takanaan noin 100 CD-levyä ja lähemmäs 3000 konserttiesiintymistä Euroopassa, Kaukoidässä, Amerikassa ja Australiassa. Seelingin musiikki tuntuu sitäpaitsi soveltuvan hänen taiteilijanluonteelleen. Seelingin musiikissa on tiettyä romanttista kohtalonomaisuutta, joka saattaa viehättää monia enemmän kuin vaikkapa Lisztin etydien temaattinen selkeäpiirtoisuus. Jotkut käänteet tuovat mieleen Alkanin, mutta vain hetkellisesti. Seelingin harmoniat ovat rikkaampia eikä hän hellitä paatoksestaan, vaikka  päävaikeutena olisivat kaksoisotteet taikka arpeggiot. Asteikkojen pyörittely ei Seelingiä kiinnosta. Siinä suhteessa hän on jo täysi romantikko.

Mitä romantiikka sitten tosiasiassa on , on toinen asia. Muistelen lukeneeni, että kerran jo hyvin vanha Johann Sebastian Bachin oppilas kuunteli nuoren tyypillisen romanttisen pianistin esitystä. Esityksen jälkeen vanha mies sanoi: ”Juuri tuolla tavalla meidän mestarimme Bach soitti.”

Eli riensikö romantiikan henki ennen romantiikan nuotteja?

Jouko Aheran äänitys on korkeaa luokkaa. En ole varma, mutta mikrofonietäisyys tuntuu nyt olevan suurempi kuin joissakin Someron aikaisemmissa levytyksissä. Jos sali sellaisen sallii niin hyvä on. Aikoinaan Yleisradion studiossa Fabiankinkadulla, entisessä pankkisalissa piti mikrofonietäisyyden olla pienempi, ettei mahdollinen katumelu kuuluisi läpi. Tuon ajan äänityksissä asettelu kuuluu hienoisena raskautena.

Someron uudelle levytykselle voi ennustaa hyvää menestystä, kyseessä on sitäpaitsi maailman ensilevytys. Pianofiikeille se on must ja isokätiseille ladyille vaikeasti ylitettävä esikuva.

— Petri Sariola

Heikki Lehtonen Taideyliopiston hallituksen puheenjohtajaksi

Taideyliopiston hallitus valitsi 16.1. puheenjohtajakseen DI Heikki Lehtosen. Lehtonen on hallitusammattilainen ja yritysjohtaja, joka on tehnyt pitkän uran pörssiyhtiön toimitusjohtajana ja pörssiyhtiöiden, yksityisten yritysten ja säätiöiden hallituksissa. Tällä hetkellä Lehtonen toimii mm. Högfors-Trading Oy:n toimitusjohtajana ja Otava-konsernin hallituksen jäsenenä.  Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin VT Astrid Thors. Taideyliopiston hallituksen nelivuotinen toimikausi alkoi 1.1.2018.

Lehtosen mukaan Taideyliopisto vahvistaa taiteen roolia suomalaisessa yliopistokentässä:

Taideyliopisto on täynnä huippuosaamista ja mahdollisuuksia. Se on ainutlaatuinen taide- ja kulttuurialan toimija, joka vaikuttaa pääkaupunkiseudun ja koko Suomen menestykseen. On hienoa päästä kehittämään tätä upeaa kokonaisuutta. Taideyliopiston hallitus haluaa avoimesti käydä keskustelua koko yliopistoyhteisön kanssa ja edelleen vahvistaa Taideyliopiston yhteistä identiteettiä.

Uuden hallituksen lähitulevaisuuden suuria päätöksiä ovat mm. Taideyliopiston Töölössä ja Sörnäisissä sijaitsevan kahden kampuksen kehittäminen sekä uuteen strategiakauteen vuosille 2021–2025 valmistautuminen. Taideyliopiston hallituksessa on 11 jäsentä, joista viisi tulee yliopistoyhteisön ulkopuolelta: Heikki Lehtosen ja Astrid Thorsin lisäksi heitä ovat talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu, professori Marja Makarow ja Helsingin kaupungin kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikula. Taideyliopiston sisäisiä hallitusjäseniä ovat professorit Eeva Anttila ja Petteri Salomaa, toimitila-asiantuntija Kari Karlsson, erikoissuunnittelija Hannu Tolvanen sekä opiskelijat Lukas Korpelainen ja Sofia Raittinen.

Taideyliopisto koostuu kolmesta akatemiasta (mm Sibelius-Akatemia), jotka ovat koulutukselliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia.

arvio: Sir András Schiff Pariisissa

András Schiff

András Schiff

Kollegani Márta Grabócz sanoi, että on toivotonta saada lippuja Schiffin konserttiin paria päivää ennen. Kaikki myydään jo netissä loppuun, voi sitten mennä tuntia ennen Filharmonian kassalle odottelemaan peruutuspaikkoja. Mutta aamupäivällä viime viikon perjantaina FNAC:ssä oli lippuja, tosin kalliinpuoleisia. Filharmonia on Pariisin uusi konserttisali, visuaalinen nähtävyys, muistuttaa Bakun Aliev-museota; ettei vain olisi sama arkkitehti. Sali on amfiteatteri ja koko rakennus pyöreä, kuin lentoonlähtevä ufo. Sisätilojen värit musta, valkea, ruskea ja keltainen, kyllä kodikkaita. Akustiikka erinomainen. András Schiffin flyygeli komeili salin keskipisteessä. Ohjelmassa fantasioita Mendelssohnilta (op. 28) ja Brahmsilta (op. 76 ja op. 116). Lisäksi saatiin kuulla Beethovenin sonaatti Fis nr. 24 ja päätöksenä J. S. Bachin englantilainen sarja nr. 6 d-molli.

András Schiff tuo pianistina mieleen ehdottomasti Charles Rosenin. Molemmat ovat erinomaisia klassisessa ohjelmistossa, Schiff on hienostunut 1700-luvun muusikko, Rosen on kyllä dynaamisempi, energisempi ja arvaamattomampi. Schiffin soittoa luonnehtii keskittyneisyys, sisäinen rauha ja soinnin raffinoituneisuus, joskaan ei itseisarvoisena. Rosenilla sointi ei ole keskeinen, vaan musiikin rakenne, hän on älyllisempi, mutta myös dramaattisempi; etenkin vanhoilla päivillään hänen soitossaan oli kiirehtimistä. Molemmat soittivat mielellään Mendelssohnin harvemmin kuultuja teoksia.

Beethovenin Fis-duurisonaatti on lisänimeltään ’Teresalle’, mutta Pariisissa Ecole Normale de Musiquessa Jules Gentil luonnehti sitä sanoilla ’sonate heureuse’, onnellinen sonaatti. Se onkin sävyltään lyyrinen ja schubertiaaninen laulavine lied-tyyppisine teemoineen. Rakenteen kaksiosaisuus on erikoista. Toinen osa Allegro vivace on vaativa; soitin tämän sonaatin Liisa Pohjolalla 2B-kurssillani, ja täytyy myöntää teos on teknisestikin hankala. Schiff sai teoksen syttymään omaan loistoonsa kahden käden vuorottelevissa presto-kuvioissa ja yllättävissä modulaatioissa.

Brahmsin op. 76 oli myös tuttu. Soitin aikanaan Sibelius-Akatemian matineassa siitä fis-mollicapriccion, perehdyttyäni juuri Timo Mikkilän ’kouluun’, ts. puolalaisen Jan Hoffmanin systeemiin. Izumi Tateno kuuli esitykseni ja piti sitä miellyttävänä. Mutta teoksen ongelma on se, että oikeastaan vain sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat kiinnostavia, ne ainoastaan profiloituvat omina karaktääreinään. Muissa hahmotus on musiikillisesti epäselvää, ja ne vaipuvat eräänlaiseen akateemiseen sovinnaisuuteen. Siitä ei musiikkina pelasta edes Schiff. Sen sijaan väliajan jälkeen taas tuttua: Capriccio d-molli ja intermezzo a-molli toivat taas mieleen opiskeluajat. Valdemar Hagert sanoi minulle esitykseni jälkeen, että d-mollicapriccion tempon täytyy olla kaksi kertaa nopeampi. Hm. A-molli-intermezzoa soitin sitten Bashkirovin kurssilla Jyväskylässä. Hän totesi, että se soi kauniisti mutta että ranteet on pidettävä korkeammalla. Schiff on tulkinnoissaan aina hillitty, hän ei antaudu romantiikan hurmioon, nietscheläiseen Rauschiin milloinkaan – vaikka se olisikin paikallaan joskus Brahmsissa.

Varsinaiseen elementtiinsä hän astui Bachin englantilaisessa sarjassa d-molli, jota hyvin harvoin kuulee. Tulkinta oli suurenmoinen ja vastasi mielikuvaa autenttisuudesta – eikä autenttisuus koskaan muuta voi ollakaan: se on sitä mitä kuvittelemme Bachin tahtoneen, ei mitään pikkutarkkaa ja museaalista rekonstruktiota. Tämä tulkinta innoitti ostamaan aulasta Schiffin levytyksen koko Das Wohltemperierte Klavierista – ja nyt se ilahduttaa Helsingin pimeinä talvipäivinä autoa ajaessa. Mikä loistava tapa Schiffillä löytää preludien ja fuugien karaktäärit ja mystinen yhteys. Olavi Kauko opetti, että preludien kontakti fuugiin on todella ratkaisematon arvoitus musiikkitieteilijällekin. Ehkä eksistentiaalisemiotiikka voi sen vielä ratkaista!

— Eero Tarasti

SIR ANDRÁS SCHIFF
Mendelssohn, Beethoven, Brahms, Bach

Cité de la musique, Philharmonie de Paris
12.1.2018 klo 20.30