Vastaa aiheeseen: Manalaisen madonluvut

No hyvä, että tämä asia tuli käsiteltyä. En valitettavasti osaa tehdä asialle enempää, mistä olen pahoillani. Toivoisin, että tekisit implisiittiseksi tuon ”Uutta toimitusta (päätoimittajaa) ei kritisoida sensuroinnista”.

Nyt siellä lukee edelleen:

Uuden toimituksen aloitettua keskusteluketjujen sulkemis- ja sensuuritoimenpiteensä, saimme huomata, että mikään ei ole muuttunut, ja lauseet kääntyivät koskemaan yhtälailla myös sitä (uutta toimitusta).

Nöyrin ehdotukseni minimikorjaukseksi:

Uuden toimituksen (kesäkuu 2011 – elokuu 2012) aloitettua keskusteluketjujen sulkemis- ja sensuuritoimenpiteensä, saimme huomata, että mikään ei muuttunut, ja lauseet kääntyivät koskemaan yhtälailla myös sitä (uutta toimitusta).

Minusta oksien katkominen voi olla taidetta siinä, että se havainnollistaa kuuntelemisemme mekanismeja – valaisee maailmaa, omaa itseämme. Huomaamme alun perin kuuntelevamme risun poikki raksahtamista ei-musiikillisesti (”nyt meni jotain rikki”, eikä esim. ”hieno sointi”). Kun katkomisesta kuitenkin tehdään tietoisesti taidetta (luodaan musiikillinen rakenne, kontrasteja, variaatioita jne. – tämä pitää tehdä hyvin, jotta sen ”tyhmempikin tajuaa”), tulemme tietoiseksi tästä kuuntelumme kaksijakoisuudesta. Tämä auttaa avartamaan mieltä, tutkiskelemaan sitä –> tietoisia tai alitajuisia ajatuksia muista vastaavista ’sokeista pisteistä’ –> parempi ja tiedostavampi maailma. Helppoa tämä ei ole, helppoa se ei ollut Kopernikuksellekaan.

Ja eihän sitä tiedä, jos niistä risuista vaikka saisi ihan vaan hyviä soundeja kappaleen vaatimaan kokonaisuuteen! Itse koen esim. takkatulen rapsahdukset kovasti miellyttävänä ääniympäristönä – ”musiikkia korvilleni”. Ei se vie pois tai tuhoa ”suurien mestarien” saavutuksia ollenkaan, jopa päinvastoin.