Vastaa aiheeseen: John Cagen 100-vuotispäivää juhlitaan maailmanlaajuisesti

Orfeus: Näyttikö Cage meille, mikä voi olla musiikkia, vai mikä ei voi olla musiikkia?

Riippuu varmasti tarkastelijan omien näköalojen laajuudesta.

Orfeus: Onko hänen kohdallaan (tai hälyn ja melun kohdalla) tyypillisesti regressiivistä sanoa “tämä ei ole musiikkia” ja progressiivista sanoa “tämä on musiikkia”, vai päinvastoin?

Tarkoitin, että ”tämä ei ole musiikkia” on ollut kautta historian tyypillistä puhetta regressiivisille. Musiikin suunta (pardon my French) on määräytynyt lopulta melko kollektiivisesti, ei portinvartijoiden ja kieltäjien toimesta – muuten länsimainen taidemusiikki (miksi sitä tällöin tuskin kutsuttaisiin) olisi varmaan vieläkin yksiäänistä. Toisaalta nykyäänhän on mahdollista kuulla myös yli 20 vuotta vanhaa ja sitäkin vanhempaa musiikkia, toisin kuin vaikka Mozartin aikana. Minusta tilanne on siis mitä mainioin, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa! Lainaus Cagelta (tammikuulta 1992): ”elämme aikaa, jossa ei ole valtavirtaa, vaan [-] olemme tulleet suistoalueelle, deltalle, ehkä jopa deltakin ohi valtamerelle joka vie takaisin taivaisiin”.

Orfeus: Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa “sävelt(en käytt)äminen – eli sävelt(en yhteen liitt)äminen – on säveltämistä” ja progressiivista sanoa “hälyn käyttäminen on säveltämistä”, vai päinvastoin?

Voitaisiin ajatella, että ’teoksen luominen’ on ’säveltäjälle’ sanastollisesti samaa kuin ’äänitehankinnat’ (tai ’tietokantahankinnat’) ’kirjastolle’. Eihän jäätyneiden metaforienkaan tarvitse tarkoittaa jäätynyttä toimintaa.

Muihin kysymyksiin vastaan: musiikki on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin mitä musiikkiopistoteoria meille opettaa. Paljon enemmän kuin pelkkiä säveltasoja ja palikkarytmejä. Musiikki on paljon enemmän kuin puhdasta järkeä, se on myös puhdasta tunnetta; se nousee abstraktioiden yläpuolelle. Kuuntele vaikka hyvää Schubert-laulua.

À propos Roland Barthes: http://www.scribd.com/doc/36801923/Barthes-the-Grain-of-Voice