Vastaa aiheeseen: Taidemusiikin vanhurskauttaminen

(..tässähän tuskin on enää mielessä alkuperäinen artikkeli, mutta kohdennetaan sinne sitten joskus myöhemmin..)

”Olen hirveästi yrittänyt miettiä tuota ”pönöttää”-verbiä tulematta hullua hurskaammaksi – mitä se ihan käytännössä tarkoittaa?”
Varmaankin sitä, että motiivit lähteä konserttiin ovat enimmäkseen ei-musiikillisia.

”Pitäisikö musiikkitalossakin olla konsertin aikana kaljateltta ja mahdollisuus harrastaa seksiä kanssakuuntelijoiden kanssa, kuten rockfestareilla on tapana, ja olisiko kokemus täten vähemmän pönöttävä?”
Vaikea sanoa. Kokemus olisi kuitenkin varmaankin e n e m m ä n ”pönöttävä”.

”Ryyppääminen ja naiminen ovat mukavia toimia, mutta minusta konsertissa on kiva keskittyä ihan musiikkiin. Konsertin jälkeen on sitten metkaa harjoittaa seksuaalista kanssakäymistä tai juopottelua parhaaksi katsomallaan tavalla ja paikassa.”
Vaikea olla eri mieltä. Voisihan noita yrittää yhdistääkin noin kokeilumielessä; konsertin kannalta olisi toivottavaa, ettei moinen leviäisi ainakaan orkesteriin asti.. (tästä kohtaa leikkaan pois mielikuvitukseni juoksun läpi konsertti-instituution, kriitikoista kuoroihin ja massiivisiin orkesteriteoksiin etc..)

”Pitäisikö klasarikonsertissakin huutaa kesken soiton ”soittakaa Paranoooooooooid!”?”
Mielestäni ei. ENNEN konserttia tai teosten väleissä toivomus olisi voinut toteutua esim. Apocalyptican ja Karita Mattilan mittelöissä tai jazz-yhtye Trio Töykeiden konsertissa (muistaakseni rumpusoolo?). Konsertin JÄLKEEN, jos musiikkiesitys on vaivuttanut kuulijan kosketukseen varhaisen itsensä kanssa (kehitysportaita alaspäin sinne murrosiän molemille puolille), voi joiltakin toki päästä spontaani huuto: ”soittakaa Paranoooooooooid!”
Hurjempiakin huutoja, kuten äänettömiä, on tullut kuultua.