Vastaa aiheeseen: Wennäkoskea Tapiolassa

elvipreu ystävineen ehdottaa:

Tänään radiossa YleYksi: 20.30 Radion sinfoniaorkesterin iltasoitto.
Ilkka Kuusisto: Interludium oopp. Jääkäri Ståhl (joht. säveltäjä). Jean Sibelius: Kuusi humoreskia (Joseph Swensen, viulu, joht. Jukka-Pekka Saraste). Tapio Nevanlinna: Lasikirja (joht. Jukka-Pekka Saraste).

Huhu kertoo, ettei tuota Tapio Nevanlinnan orkesteriteosta parikymmenen vuoden takaa ole esitetty vielä konsertissa? Onneksemme se on kuitenkin levytetty.

Ajatelkaamme taiteilijoita sananvapauden näkökulmasta, olettaen että heidän todellinen ”puhemiehensänaisensa” on teoksensa. Miten eri alan artistit voivat tehdä, jotta esim. 72% suomalaista (noin 4 miljoonaa innostunutta) pääsee alustavaan kosketukseen kulttuurinsa hedelmän kanssa? Kuinka heidän sananvapautensa toteutuvat nykysuomessamme, ”oisko maata armaampaa”?

Kirjailija voi kirjoittaa kirjan ja postittaa sen.

Maalari voi maalata taulun ja postittaa esim. valokuvan taulusta.

Muusikeri voi nauhoittaa konserttinsa ja postittaa linkin esim. youtubeen.

Säveltäjä voi säveltää sinfonian, mutta entä jos sitä ei soiteta ollenkaan? Onko c. 4 miljoonalla suomalaisella kompetenssiä (onko säveltäjällä!) kuulla musiikki postitetusta partituurista? Yksi ratkaisu tulevaisuudessa ja nyt jo (kun esim. Suomen orkesterit Rso:ta Avantiin lakkautetaan – tämä on siis dystopia, terveen mielen uhkasimulaatiota..) ovat kotitietokoneiden mahdollistamat simulaatiot – olen kuullut todella vakuuttavia esimerkkejä. Eli säveltäjä postittaa esim. äänifailin – ”Symphony no.8, played by EastWest virtual orchestra, articulations/time modifications etc. programmed by composer.

Entä elokuvantekijät, pääsevätkö he edes tekemään leffaansa ilman raskaita työryhmiä ja rahoituksia? Toivottavasti heilläkin on työkaluja (keposia digitaalikameroita, virtuaalilavastusohjelmia etc?), joilla voi alustavasti/auttavasti simuloida kaikkea sitä, mitä elokuvan tekemiseen kuuluu.

Pitäisikö näitä ruveta miettimään enemmänkin?