Vastaa aiheeseen: Wennäkoskea Tapiolassa

Nyt kun täällä sairaalassa ei ole muutakaan tekemistä ja kun nykyteknologiakin tarjoaa aalloillaoloa monin tavoin, niin virittäydytäänpä konserttiin lukemalla teosesittelyitä. Kirjoitan ulos mieleeni tulvivia ennakko-oletuksia em. tekstin pohjalta ja vertaan niitä sitten konsertin antimiin, musiikkiin kammottavassa reaalisuudessaan.

Trbojevi? kirjoittaa:
”Määritelmän mukaan sana ’vertigo’ viittaa sekavaan tilaan, jossa ihminen kadottaa tasapainonsa ja ympäristö näyttää kieppuvan aiheuttaen huimausta…Omassa teoksessani nimi viittaa kuitenkin sisäisiin tuntemuksiin, mielentilaan josta ihminen voi äkisti löytää itsensä, sisäisen sekavuuden tilaan ilman tasapainoa ja yhteyttä ympäröivään todellisuuteen.”

Tässä (taas, ffffrrrreeeeuuuudddd) kolme tulkintaa teosesittelystä:
A Hauska kirjallinen muotoilu, jossa itse teksti aiheuttaa ”vertigonaalisia” tuntemuksia. Tämä ei tietenkään takaa mitään varmaa musiikista.

B Suht’ yleinen tulkinta olisi se, jossa säveltäjän sanoja ja musiikkia ei punnita samalla vaalla. Ehkä se on pitkälti oikein. Mutta vaarana voisi olla se, että pyritään pelastamaan esim. epäkoherentteja teoksia nimeämällä ne tyyliin: ”De l’Art de poésie non-coherence”.

C Julmempi tulkinta tässä väittäisi ajattelun käsitteellisen selkeyden tai sen puutteen läpäisevän myös ns. taiteellisen toiminnan, ja nyt olisi pelkoa että em. teosesittelyn ”huimaus” toteusuisi myös musiikissa – mutta ei hallitusti vaan yleisenä sekoiluna.

Odotamme jännityksellä. A, B vai C? Tai jopa D etc.! Radio siis päälle 5 minuutin kuluttua.