Vastaa aiheeseen: Mona Lisan kirous

Jollette tulleet katsoneeksi Hughesin – merkittävimpiin (nyky)taidekriittisiin katsauksiin lukeutuvaa – dokumenttia, katsokaa se youtubesta (12-osaan jaettuna).

Mark Vallen on koonnut blogi-sivulleen lyhyen sanallisen tiivistelmän kustakin osasta videolinkkeineen: http://art-for-a-change.com/blog/2009/11/the-mona-lisa-curse.html

Lukekaa ihmeessä ja katsokaa (niin kauan kuin se on youtubessa katsottavissa)!

Älkää vain erehtykö luulemaan, että dokumentin voi sivuuttaa musiikkitaiteen ja -kulttuurin kannalta epäoleellisena siksi, että siinä käsitellään (vain) kuvataiteita. Samat, tyhjät, typerät, vastenmieliset perusteet, menetelmät ja kriteerit, joilla kuvataide on raiskattu, raadeltu ja tapettu – kaupalliseksi, helvetin kalliiksi, sisällyksettömäksi, merkityksettömäksi, sieluttomaksi, hengettömäksi (formaldehydiin upotetun eläimen) ruhoksi, taiteen ja ihmisyyden irvikuvaksi; ”taiteeksi”, joka ei kritisoi dekadenssia, vaan on dekadenssia” – on sellaisenaan otettu musiikillisen (avantgarde)modernismin ja popul(ar)ismin retoriikkaan ja metodiikkaan. Ja sellaisenaan niitä (perusteita, menetelmiä ja kriteereitä) markkinoidaan myös ”kulttuurimurroksen” ja ”yliopistouudistuksen” ”moniarvoisena” ”suuntana, jota ei voi kääntää”.

Makupalaksi dokumentin sisällöstä käy osa 11, jossa Hughes ”käsittelee hellävaraisesti” muutamaa modernismin ja poptaiteen ”visionäärinä” palvottua tyhjäpäätä.