Vastaa aiheeseen: Suu poikki, taide taiteena!

Keskustelussa tuntuu olevan takapiruna myös vanha kunnon pidän/en pidä — ja se lienee taidekritiikin paradigmoista se kaikkein vankin ja samalla taidefilosofisesti vaikeimmin tavoitettavissa. Sinänsä sympatiseeraan sekä pitäviä että ei-pitäviä, vaikka näissä Korvat auki -blogien keskusteluissa nuoret säveltäjät toki vetävät pitkän korren lukeneisuudellaan.

Vaikka yrittäisi ja onnistuisi ymmärtämään esitystä tai teosta, siitä ei ole pakko pitää. Ja sen saa sanoa ääneen, varsinkin jos onnistuu perustelemaan, miksi ei pitänyt. Jos siitä seuraa kiinnostavaa keskustelua, jossa teoksen kokeneiden tulkinnat ovat pääosissa, teos lienee onnistunut ainakin katalysoimaan maailmanjäsennysprosesseja. Koen kuitenkin ongelmallisena kategorisoinnin sellaisessa tilanteessa, jossa kategorisoija ei ole teosta nähnyt, kuullut tai kokenut. Tätä tapahtuu aika ajoin.

Amfionin keskusteluissa olisi puitteet kiinnostavalle keskustelulle. Korvat auki -blogi on raikas ja mielenkiintoinen pyörä myllyyn.