Vastaa aiheeseen: Mielipide: Sibelius-Akatemian rehtorivalinnan tulos pettymys

”Kerettiläinen kysymys: miksi muusikon pitäisi ylipäätään pyrkiä elättämään itsensä solistina tai voittaa merkittäviä kilpailuja?”

En myöskään kannata urheilukilpailuja musiikissa. Ollaan siitä samaa mieltä ja lähtekäämme muuttamaan maailmaa; ei enää suuria otsikoita, ei valtavia palkintoja ja palkkioita, ei ylenpalttista ihailua tai monumenttien rakentelua olympialaisten sankareille, formulaykkösille, liigamestareille, missmaailmoille mutta ei myöskään kenellekään niistä oman typeryytemme kautta rakentuneille alansa tähtiolennoille, jotka osaavat jotakin peremmin kuin me itse! Olisipa perin tasa-arvoista kun 100 merkittävintä orkesteria alkaisi demokraattisesti kierrätyttää musiikin tohtoreita konserttiensa solisteina. Vai pitäisikö peräti solistikonserttojen soittaminen lakkauttaa? Tai ehkä kieltää soittamasta menestyksekkäämmin kuin naapuri?

Siban strategiasta: Pyörä on taas keksitty! Musiikin satojen vuosien historia on viime vuosisadalle asti kulkenut kyseisten perushyveiden saatossa kunnes esim. sarjallisuus alkoi rajata suvaitsevaisuutta ja vaatia taiteelle Taiteen Jalustaa inhimillisestä irtaantuneena. Mm. näillä sivuilla korkeasti kunnioitettu Boulez on tehokkaasti vienyt läpi oman suvaitsemattomuutensa – paitsi silloin kun siirtyi ”solistin” asemaan johtamaan ”halveksimaansa” oopperaa ja vielä Wagneria! Suvaitsevaisuus tuli vauhdilla takaisin muuttuessaan tuottavaksi hyveeksi.

Eiköhän pidetä perusasiat terveellisessä järjestyksessä: lääkärin ei sallita lääkäröidä ennen alansa hallintaa, vaikka olisi kuinka mukava ihminen. Tuomari ei voi tuomita ennen kuin tuntee yhteiset säännöstöt, vaikka olisi kuinka kuuliainen kansalainen. Muusikko ei kyvyittä kykene kuivin pöksyin lähestymään Beethovenia vaikka kuinka kunnioittaisi kaikkia tasavertaisuuteen tähtääviä tavoitteita. Myös tämän itsestäänselvyyden soisi kuuluvan Siban strategiaan, osaaminen kunniaan ja anteeksi – luonnolliseksi velvollisuudeksi.

Kuulen Saariahon lauseessa enemmän: ”Kuinka pystyä tekemään koko elämän ajan työtä niillä vähillä eväillä, joita lyhyt koulutus antaa, jollei tukena ole jo tavalla tai toisella kasvanut lahjakkuuden voimavara, terve ja luova persoonallisuus, soittajalla psykofyysisyys”. Siis missä vaiheessa taidot opitaan, kysyt. Arthur Rubinstein huudahtii äidille, joka kysyi milloin hänen 5-vuotiaan lapsensa musiikikasvatus pitäisi alkaa: ”Hyvä rouva, olette menettäneet jo 5 parasta vuotta!” Jatkokoulutuksessa taitojen oppiminen lienee liian myöhäistä…