Vastaa aiheeseen: Arvio: Miellyttävä mutta tylsähkö pianokonsertto

Joopa-joo, en voi sanoa yllättyneeni siitä, että Salosen Pianokonsertto teilattiin Hesarissa. Se on yksinkertaisesti liian miellyttävä sävellys ammattikriitikoiden makuun. Kriitikot tuntuvat usein tekevän ongelman siitä, jos sävellys on helposti lähestyttävä. Ajatellaan, että säveltäjä tällöin mielistelee yleisöään eikä ole ”aito”. Tämä on minusta kovin surullinen näkökulma, koska se kertonee usein enemmänkin kriitikoidemme elitistisyydestä kuin musiikin puutteista. Tarkoitan sitä, että musiikin ei sallita olevan liian ”ymmärrettävää”, koska silloin tavallinen kaduntallaajakin kykenee arvioimaan sitä, eikä kriitikko pääse knoppailemaan omalla ”osaamisellaan”.

Olen kuunnellut Salosen Pianokonserton parisenkymmentä kertaa levyltä, ja täytyy sanoa, että se on aivan upea sävellys. Siinä on paljon pehmeyttä ja perinteikkyyttä, mutta en minä näitä pahana pidä, päinvastoin. Salosen ansiot pianokonserton saralla ovat toki varsin erilaiset kuin esim. Hakolan mammuttimaisessa järkäleessä tai Ligetin huikean jännittävässä konsertossa. Salosen konsertto on samalla tavalla ihailtavan puoleensavetävä kuin Adamsin Century Rolls.

Viihdyttävyys (tyylillä tehtynä) on arvo sinänsä. Musiikkikokemus ei ole automaattisesti halpa-arvoinen, vaikka siihen ei sisältyisikään (kuulijan taholta) jatkuvaa ponnistelua ja pahoinvointia. Vaikeasti lähestyttävä musiikki ei ole automaattisesti parempaa kuin helposti lähestyttävä.