Vastaa aiheeseen: Mirjam Helin -kilpailun alkuerät

Viimeisen alkukilpailupäivän aamuna naisten sarjassa alkoi vihdoinkin tapahtua. Ensimmäinen laulaja, saksalainen sopraano Katharina Göres oli kuitenkin vielä turistimatkalainen. Kevyt ääni ei istu kropassa, eikä Bachin mainiosta kahvikantaattiaariastakaan paljon huumoria irronnut. Göresille toivoisi lihaa luiden ja äänen päälle.

Koloratuurisopraano Mia Heikkinen vaikutti aluksi hieman aggressiiviselta, mikä on ymmärrettävää vuorokaudenaika huomioon ottaen. Jos joutuu sellaisen setin heittämään ennen puolta päivää, kyllä siinä täytyy itseään potkia persuksille. Jäin miettimään, onko hän koloratuuri lainkaan, kun hänen parhaimmat sävynsä tulivat esille muussa kuin kuvioissa. Titaniakin vaikutti aariassaan lähinnä holtittomasti humaltuneelta.

Miesten kilpailun hurjaa tasoa jatkoi kiinalainen bassobaritoni Ronghai Huang. Eleettömästi, huonosti istuvassa pikkutakissa esiintynyt Huang tarjosi täysipainoisen elämyksen neljällä kielellä lauletussa ohjelmassaan. Luontaisen tanakka ääni ei aivan tavoittanut Straussin ihanan Morgenin lyyrisiä tunnelmia. Myöskään Leporellon luetteloaarian eri naistyypeistä Huangilla ei tuntunut olevan mitään kokemusta. Silti kaiken kaikkiaan hieno suoritus!

Mezzosopraano Meelis Jaatisen kehitystä on ollut ilo seurata. Hänellä on hyvin luonnollinen, pakoton ääni, joka on parhaimmillaan vanhassa musiikissa. Kilpailua varten hän sai hyvää kokemusta keväällä Ariodanten nimiosassa.

Kun Sri Lankasta lennähtänyt sopraano Kishani Jayasinghe raotti laulurasiaansa, tiesi heti että kultaa on luvassa. Tekanawamaisen eksoottinen laulajatar pursui musisoimisen iloa, jopa niin että tarkkuus hieman kärsi Händelissä. Rahmaninov oli outo valinta tälle äänityypille. Loistokkaat kreivittäret itkettävät minua aina, mutta onneksi olin varannut nenäliinan ajoissa esille ennen Dove sonon alkua. Dame Kirin tapaan tässä on luontainen kreivitär. Mikään suuri Jayasinghen ääni ei ole, mutta sitä soundia kuullakseen olisi aivan valmis panttaamaan korunsa ja elämään kuukauden kaurapuurolla.

Korealainen tenori Sungwon Jin joutui lavalle pahassa raossa. Tunnemyrsky edellisen jäljiltä ei ehtinyt laantua, kun jo piti keskittyä maotakkisen Jinin osuuteen. Hänen italialaistyyppinen instrumenttinsa vaikutti laadukkaalta, vaikkei virrannut kovin vuolaasti herttuan aariassa Ella mi fu rapita.

Hauskaa että alun perin aloittajaksi arvottu puolalainen mezzo Kamila Kulakowska kuntoutui kilpailemaan viimeisenä päivänä. Hän on ikänsä puolesta kolmikymppisenä jo kypsempi laulajatar kuin monet kilpasisarensa. Mutta onko hän oikea mezzo vai ns. laiska sopraano, kun alarekisteri ei ole erityisen mehevä ja korkeat äänet soivat helpon kauniisti?