Vastaa aiheeseen: Mirjam Helin -kilpailun alkuerät

Illan aloitti sopraano Marjukka Tepponen, joka alkujännityksen jälkeen sai hengityksensä asettumaan ja liverteli sitten ohjelmansa sujuvasti läpi. Mikäli kehitys jatkuu suotuisana, hänestä voi jonain päivänä tulla sädehtivä Margarethe.

Kyllä Amerikassa kaikki on suurempaa, äänetkin. Baritoni Kevin Thompson luukutti sellaiset desibelit, että yleisöllä oli tukka vinossa. Ääni hallitsi miestä, ja epäpuhtauksia ilmeni. Hold your horses, man!

Venäläinen mezzosopraano Anna Viktorova ei tehnyt suurta vaikutusta yleisöön eikä minuunkaan. Sen sijaan pidin paljon tauon jälkeen esiintyneen Laura Vireen hieman kyyneleisestä äänenväristä ja rauhallisesta esiintymisestä. Valitettavasti ääni ei kyennyt laajenemaan ohjelmiston vaatimuksiin.

Australiasta saapunut sopraano Anita Watson sitä vastoin on varsin valmis laulaja, joka tarjosi herkkiä hetkiä lyyrisen äänensä parissa. En tiedä, jaksaisinko kuitenkaan kiinnostua hänestä kovin pitkään, toisin kuin puolalaismezzo Elzbieta Wroblewskasta. Äänellisistä puutteistaan huolimatta hänessä oli paljon kiinnostavia piirteitä. Wroblewskalle toivoisi paljon italialaisen ohjelmiston laulua ja pääsyä ensi viikon mestarikursseille, jotta lupaava ääni saadaan pois nykyisestä kellaristaan.

Toisen päivän jälkeen voi vain todeta, että miesten sarjassa käydään todellista taistoa jatkopaikoista. Jäämme odottamaan naisten vastaiskua!