Vastaa aiheeseen: Arvio: Herrasmiesten kvartetti

Jokaisen oma asia on todellakin, mihin huomionsa kiinnittää. Luulisin että elävän konsertin voittamaton etu on kokemus läsnäolosta, joka on olemassa silloinkin kun esiintyjää ei näe, kuten on laita urkukonserteissa. Mutta varsinainen asiani koskee toista ajatustasi, erilaisia kritiikkejä. Voisiko ajatella, että Amfioniin perustettaisiin sivu vaikkapa otsikolla ”Eri mieltä kritiikistä”. Sinne voisi kirjoittaa kirjautumatta, koska kirjautumisen kynnys on monelle korkea. Kun nykyisin vain pari lehteä kirjoittaa harvakseltaan kritiikkiä, aktiivinen seuranta korvaisi hiukan tuota pulaa. Vielä neljäkymmentä vuotta sitten taiteilija saattoi saada konsertistaan liki kymmenen kritiikkiä, joten kritiikin subjektiivisuus kävi ilmi jokaisen konsertin kohdalla.

Apurahajärjestelmä on hieno juttu, mutta mielestäni se ei korvaa käytännön työtä tekevää konserttitoimistoa, joka voisi myös aktiivisesti luoda esitystilanteita. Moni ns. valmis soittaja ei tiedä mitä tehdä, kun opintojen päättyessä ainoa työmahdollisuus on opetus. Esiintyminen kun kuitenkin on useimmille koko pitkän taipaleen tarkoitus; se myös hedelmöittää opetusta, joka ilman aktiivista käytäntöä helposti kaavoittuu.

Onnittelen, jos et ole törmännyt klasareiden ruttaajiin. Minä olen.