Vastaa aiheeseen: Keskustelua musiikin hyvyydestä

Olin hiljan taidenäyttelyn avajaisissa, joissa oli tarjoilua, puheensorinaa, kuulumisten vaihtoa, verkostoitumista, hälinää, ihmettelyä, tuumailua, juttelua jne., kuten vain voi kuvitella. Tilaisuudessa oli myös musiikkiesitys: trubaduuri eli nykytermein ”laulaja-lauluntekijä” esitti pari omaa kappalettaan kitaran säestyksellä. Nämä eivät teoksina sinänsä tehneet minuun sen vaikutusta, mutta oli jälleen jännittävää huomata, miten sekalainen äänimaisema ja rennon kirjava seurustelu vaihtui soivan tarinan ja yhden henkilön kollektiiviseksi kuuntelemiseksi. Kyseessä oli vähintään yhtä paljon galleriayleisön keskittyminen yhteen ihmiseen — esiintyjään — kuin hänen esittämäänsä musiikkiin, sekä luonnollisesti lisäksi näyttelyesineiden, tilan ja iloisen humaloitumisen aikaansaama mielikuvituksen herkistyminen.

Kärkevämpänä esimerkkinä solisteista ja oopperalaulajista pidetään siksi, että heidän esiintymisensä jälkeen suorittamat kiitolliset ja helpottuneet kumarrukset aiheuttavat yleisössä usein suuremman tunnereaktion kuin itse musiikki.

Eli tarkoituksenani on vain sanoa, että meissä ihmisissä aiheuttaa kaikenlaisia tunnereaktioita vähän kaikenlaiset asiat, enkä itse mittaisikaan musiikin hyvyyttä vain sen aiheuttamilla tunnereaktioilla.

Mitä tulee noihin ”tietokoneen säveltämiin”… Tietokone ei sävellä yhtään mitään. Tietokone suorittaa ohjelman, jonka ihminen on koodannut. Tämä koodi määrittelee täysin sen, millaista musiikkia ohjelma suoltaa. Koodiin on sisällytetty satunnaismuuttujia, joiden ansiosta lopputulos on joka kerta hieman erilainen, mutta ainakin tuo synestesia-sivujen hilipattelu on hyvinkin selvästi laskelmoitua: tietokone ei ole valinnut käytettyjä sointivärejä, sävelkorkeuksia ja rytmejä, vaan ohjelmoija on valinnut tietyt prosessit, joiden kautta maalauksen pikselit muuntuvat soivaksi äänimaisemaksi. Miksei se sitten herättäisi emootioita? lgrohn kun taitaa olla itse säveltäjä, saisi vastata omaan kysymykseensä.