Amfion pro musica classica

Maan suurimmat kulttuurikohteet juhlistavat satavuotiasta Suomea yhteislipulla

9.8.2016 22:08 , Jätä kommentti ,

K100_acca6fcce51445c5_800x800ar

Kulttuurisatasella voi vierailla Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa tai -baletissa, Kansallismuseossa sekä Kansallisgallerian museoissa eli Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa. Kulttuurisatanen on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Kulttuurisatasen tavoitteena on kannustaa suomalaisia vierailemaan omissa kansallisissa kulttuurikohteissaan ja muistuttaa taiteen merkityksestä kansallisidentiteetin rakentajana. Itsenäisen Suomen juuret ovat syvällä yhteisessä kulttuurissamme, ja taiteen tehtävä on vahvistaa niitä edelleen.

Juhlavuosi tarjoaa erityisen syyn vierailla taidenäyttelyissä, museoissa sekä nauttia teatterista, oopperasta ja baletista. Maan suurimmat kulttuurikohteet juhlivat itsenäistä Suomea yhteisvoimin tuomalla markkinoille lipun, Kulttuurisatasen. Ostamalla Kulttuurisatasen voi vierailla yhdellä ja samalla lipulla kuudessa kansallisesti merkittävässä kulttuurikohteessa.  Kulttuurisatanen käy jokaisessa kohteessa yhden kerran.

Juhlalipun hinta on 100 euroa ja se on voimassa kalenterivuoden 2017. Lipun arvo on huomattavasti sadan euron hintaa suurempi. Sen voi ostaa itselle, jakaa kaverin kanssa tai antaa lahjaksi. Kulttuurisatanen tulee myyntiin 9. elokuuta klo 9.00 lippu.fi-verkkokauppaan, Lippupisteen myyntipisteisiin (ei R-kioskeille) ja Kansallisteatterin sekä Kansallisoopperan ja -baletin lippukassoille. Lippua myydään 16.6.2017 asti. Museovierailujen ja esitysten ajankohdan voi valita itse. Lippuja on myynnissä rajallinen määrä ja kohteilla voi olla rajoituksia lipun käytön suhteen.

Kategoria: TIEDOTTEET

Kansallisooppera tuo klassikot torille – ilmaiskonsertti koko perheelle Tikkurilassa

5.8.2016 15:36 , Jätä kommentti ,
Suomen Kansallisoopperan orkesteri. Kuva © Heikki Tuuli.

Suomen Kansallisoopperan orkesteri. Kuva © Heikki Tuuli.

Klassikot torilla -konsertissa kuullaan kattaus oopperamusiikin helmiä Kansallisoopperan orkesterin, kuoron ja solistien esittämänä. Yhteensä lavalle nousee jopa 120 esiintyjää. Maksuton konsertti järjestetään yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa lauantaina 13.8. klo 18.00.

Koko perheelle sopivan konsertin ohjelmassa kuullaan tutuimpien oopperahittien lisäksi runsaasti makupaloja Kansallisoopperan kauden 2016–2017 ohjelmistosta.

Klassikot torilla -konsertin kapellimestarina toimii Patrik Ringborg. Solisteina laulavat sopraanotAnna-Kristiina Kaappola ja Hanna Rantala, mezzosopraano Lilli Paasikivi, tenorit Jyrki Anttila,Christian Juslin ja Markus Nykänen, baritoni Olli Tuovinen sekä basso Koit Soasepp. Konsertin juontavat Lilli Paasikivi ja Tapani Mäkinen.

Kansallisoopperan Klassikot torilla -konsertti on osa Tikkurilan torilla järjestettävää kahden konsertin kokonaisuutta. Perjantaina 12.8. klo 20.00 Vantaan Viihdeorkesterin maksuttomassa Heavy Classics -konsertissa kuullaan heavy-musiikin klassikkokappaleita.

Vantaan kulttuuripalvelut järjestää Klassikot torilla -konsertit yhteistyössä Vantaan Viihdeorkesterin ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa. Molemmat konsertit pidetään säävarauksella.

Klassikot torilla
Tikkurilan tori, Vantaa
13.8. klo 18.00.
Vapaa pääsy, säävaraus.

b6a2a226c4f66974_org

Kategoria: TIEDOTTEET

Kansallisoopperan orkesterin arvosoittimia Urkuyö ja Aaria -festivaalilla

3.8.2016 22:17 , Jätä kommentti ,
Kuva © Agency Leroy.

Kuva © Agency Leroy.

Suomen kansallisoopperan käyttöön hiljattain luovutetut arvosoittimet pääsevät esiin Suuria sointeja Oopperasta -konsertissa tämän viikon torstaina. Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertissa Espoon tuomiokirkossa kuullaan Johannes Brahmsin kaksoiskonsertto viululle ja sellolle Kansallisoopperan orkesterin esittämänä. Teoksen pääosassa soivat Andrea Guarneri -viulu vuodelta 1676 sekä Tononi-sello 1600-luvulta. Arvosoittimia soittavat Kansallisoopperan orkesterin 1. konserttimestari Jukka Merjanen ja soolosellisti Jussi Vähälä.

Sello on bolognalaisen soitinmestari Giovanni Tononin valmistama instrumentti, joka edustaa aidoimmillaan italialaisen soitinrakennuskoulun huippua 1600-luvulta. Sen on Kansallisoopperan käyttöön lahjoittanut Eemil Aaltosen säätiö. ”Sellossa kuuluu vanhan italialaisen soittimen kerroksellinen ja lämmin sointi. Tuntuu samalta kuin kuvailisi vanhaa viiniä. Yläsävelsarjat soivat hienosti, ja soitin toimii isoissa tiloissa”, Jussi Vähälä kuvailee selloa.

Andrea Guarneri -viulun on luovuttanut Kansallisoopperan käyttöön viinialan yrittäjä Juha Berglund. Jukka Merjanen iloitsee soittimesta: ”Tuntuu, että ensimmäistä kertaa urani aikana minulla on käytössäni soitin, joka ei laita rajoja vastaan. Tämä arvoviulun avulla on helpompaa tuoda ulos kaikki se musiikillinen näkemys, joka minulla on sisälläni. Soittimesta kuulee, että sillä on ikää.”

Suuria sointeja Oopperasta -konsertin kapellimestari on Eugene Tzigane. Laulusolisteina kuullaan sopraano Anna-Kristiina Kaappolaa ja tenori Jyrki Anttilaa. Brahmsin kaksoiskonsertin lisäksi konsertin ohjelmassa on Wolfgang Amadeus Mozartin ja Carl Maria von Weberin musiikkia. Konsertin yhteyteen myydään myös illallispaketteja. Koko ohjelma löytyy Urkuyö ja Aaria -festivaalin sivuilta.

Urkuyö ja Aaria: Suuria sointeja Oopperasta
Espoon tuomiokirkko 4.8.2016 klo 21.00.

b6a2a226c4f66974_org

Kategoria: TIEDOTTEET

Arvio: Adèsin vaativa mutta palkitseva The Exterminating Angel Salzburgissa

3.8.2016 8:20 , Jätä kommentti ,
Thomas Adèsin The Exterminating Angel sai innostuneen vastaanoton Salzburgissa. Kuva © Jari Kallio.

Thomas Adèsin The Exterminating Angel sai innostuneen vastaanoton Salzburgissa. Kuva © Jari Kallio.

Yksi ennakkoon kiehtovimpia ohjelmistovalintoja tämän kesän Salzburgin festivaalilla oli ehdottomasti Thomas Adèsin (s. 1971) uusi ooppera The Exterminating Angel (2009-2015). Festivaalin tilausteos sai kantaesityksensä Haus für Mozartissa viime torstaina. Maanantai-illan esitys oli järjestyksessä toinen. Ooppera kuullaan Salzburgissa vielä kahdesti. The Exterminating Angel jatkaa seuraavaksi Lontoon Covent Gardeniin, New Yorkin Metropolitanille sekä Kööpenhaminan Kuninkaalliseen oopperaan.

The Exterminating Angel on Adèsin kolmas ooppera. Se perustuu Luis Buñuelin elokuvan El ángel exterminador (1962) käsikrjoitukseen, jonka pohjalta säveltäjä ja Tom Cairns (s. 1952) ovat muokanneet oopperan libreton. Ajatus The Exterminating Angelista on kypsynyt Adèsin mielessä pitkään, aina edellisen oopperan, suuren suosion saaneen The Tempestin (2004), sävellysprosessista saakka.

Oopperataloille The Exterminating Angel asettaa melkoisen haasteen. Päähenkilöitä on peräti kaksitoista, elokuvassa heitä oli seitsemäntoista, orkesteri on suuri ja mukana on elektroniikkaa sekä Ondes Martenot, jolla on keskeinen osa orkesteritekstuurissa. Kolminäytöksinen teos on kestoltaan kahden ja puolen tunnin luokkaa.

Kuten Buñuelin elokuvakin, The Exterminating Angel on vailla yksiselitteistä alkua tai loppua niin juonellisesti kuin musiikillisestikin. Ooppera alussa kuullaan nauhoitettua kirkonkellojen sointia, joka alkaa, kun yleisö on vasta asettumassa saliin. Vasta jonkin ajan kuluttua salin valaistus himmenee ja orkesterin ensimmäiset tahdit kajahtavat.

Tapahtumat alkavat Eduardo ja Lucia de Nobilen odottaessa vieraiden saapumista juhliinsa. Yllättäen heidän palvelijansa kiirehtivät kuitenkin yksitellen pois talosta kuka mistäkin syystä juuri juhlien alla. Nämä eivät tunnu itsekään ymmärtävän, miksi tarkalleen heidän on pakko lähteä. Lopulta vain hovimestari jää avustamaan isäntäväkeä.

Vieraat saapuvat. Aluksi kaikki vaikuttaa etenevän normaalisti small talkeineen, maljannostoineen ja ruokailuineen, mutta illan kääntyessä yöksi vieraat huomaavat löytävänsä aina uusia syitä lykätä lähtöään tuonnemmaksi. Lopulta he jäävät taloon yöksi.

Aamulla he tajuavat, että jokin voima estää heitä poistumasta talosta. Vastaavasti ulkopuolelta on mahdotonta päästä taloon sisään. Ruoka ja juoma vähenevät ja viimein loppuvat. Vieraiden turhautuminen muuttuu vähitellen raivoksi ja kauhuksi. Sairas herra Russell vaipuu koomaan ja lopulta kuolee. Eduardo ja Beatriz tekevät itsemurhan. Tohtori yrittää järkeillä tilannetta.

Osa vieraista uskoo, että heitä pitää talossa yliluonnollinen voima, kuoleman enkeli, joka vaatii ihmisuhrin. Viime hetkellä Leticia saa kuitenkin muut vakuutetuksi, että kertaamalla ensimmäisen illan tapahtumat he voisivat oivaltaa ulospääsyn salaisuuden. Vieraat pystyvät näin lopulta jättämään talon, mutta epäselväksi jää, mikä loppujen lopuksi piti heitä vankeudessa.

Kohdattuaan talon ulkopuoliset ihmiset vieraat ja isäntäväki huokaisevat hetken helpotuksesta, mutta huomaavat pian joutuneensa yhdessä uuden tilan, Buñuelin elokuvassa kirkon, vangeiksi. Kirkonkellojen äänet palaavat, ja ooppera päättyy.

Adèsin orkesterilla on, Wagnerin tapaan, keskeinen rooli tapahtumien kaikkitietävänä kertojana. Vieraiden saapumista säestävää materiaalia hienovaraisesti varioimalla yhä vääristyneempään suuntaan orkesteri vihjaa kuulijalle, että kaikki ei ole kunnossa. Erityinen merkitys on Ondes Martenotilla, jota Adès käyttää säestämään niitä oopperan hahmojen repliikkejä, tai jopa yksittäisiä sanoja, jotka vihjaavat jonkin epätavallisen voiman läsnäolosta.

The Exterminating Angelin partituuri muodostuu Adèsille tuttuun tapaan hyvin erityyppisistä musiikillisista materiaaleista, jotka säveltäjä nivoo osaksi taidokkaita musiikillisia rakenteita. Tämä tuo usein mieleen Alban Bergin oopperoiden ilmaisun.

On tietenkin selvää, että The Exterminating Angelin kaltainen teos ei avaa kaikkia rakenteellisia hienoksiaan yhdellä kuulemalla, joten arvioijan on tässä vaiheeessa tyytyminen melko pintapuolisiin havaintoihin.

Lyömäsoittimilla on merkittävä osuus Adèsin orkesterissa. Laajaan soitinvalikoimaan kuuluu kaikkea majdollsta kelloista ja rummuista aina puuoveen saakka. Puhallinten kokoonpano kattaa hyvin laajan rekisterin lähes koko huiluperheestä aina kontrafagottiin ja bassotuubaan saakka. Soolosoittimina kuullaan Ondes Martenotin ohella merkittävissä rooleissa myös pianoa ja kitaraa. Jousten musiikillinen materiaali on varsin moni-ilmeistä. Osa musiikista on erittäin herkkää, osa taas liki lyömäsoittimellista.

Vokaalisesti Adès käyttää kahtatoista solistiaan varsin rikkaasti mitä moninaisimpina ensembleinä ja hyvin erityyppisinä sooloina. Näin monen päähenkilön vokaalinen identifiointi on ollut varmasti mittava haaste, jonka Adès on ratkaissut varsin hienosti. Kuoroa käytetään The Exterminating Angelissa säästeliäästi mutta vaikuttavasti.

Salzburgin produktiossa oopperan päärooleissa kuultiin varsin ansiokasta joukkoa eturivin laulajia, joista monilla on tiivis suhde nykymusiikkiin. Mukana oli myös pitkän uran laulajia, kuten Anne Sofie von Otter ja Sir John Tomlinson. Muita tunnettuja nimiä olivat mm. Sally Matthews ja Iestyn Davies.

Vahvasti henkilöidensä varaan rakentuva The Exterminating Angel vaatii laulajiltaan paljon. Salzburgin produktion laulajat vastasivat Adèsin musiikin asettamiin haasteisiin hienosti. Säveltäjän johtama ORF-Radiosymphonieorchester Wien soitti kauttaaltaan erinomaisesti oli sitten kysymys hienovaraisista jousiosuuksista, lyömäsoitinjaksoista, sotilaallisesta puhallinmusiikista tai moninaisista valssisitaateista. Cynthia Millerin Ondes Martenot ansaitsee ehdottomasti erityismaininnan.

Näyttämöllisesti The Exterminating Angel oli varsin vakuuttava. Päähenkilöiden näyttämöilmaisu oli ihailtavan luontevaa. Lavastus oli toimiva ja loi oopperaan tunnelmaa mainiosti. Videoinstallaatioita käytettiin maltillisesti ja tyylikkäästi.

Helppo teos The Exterminating Angel ei ole, mutta palkitseva se on. Toivottavasti se saa ajan kuluessa osakseen samanlaista huomiota kuin The Tempest.

— Jari Kallio

Thomas Adès: The Exterminating Angel
1.8. 2016, klo 19.00
Haus für Mozart, Salzburg

ORF-Radiosymphonieorchester Wien
Thomas Adès, kapellimestari

Cynthia Millar, Ondes Martenot

Amanda Echalast (Lucia de Nobile)
Leticia Maynar (Audrey Luna)
Anne Sofie von Otter (Leonora Palma)
Sally Matthews (Silvia de Ávila)
Christine Rice (Blanca Delgado)
Sophie Becan (Beatriz)
Charles Workman (Eduardo de Nobile)
Frédéric Antoun (Raúl Yebenes)
David Adam Moore (Eversti Álvaro Gómez)
Iestyn Davies (Francisco de Ávila)
Ed Lyon (Eduardo)
Sten Byriel (Herra Russel)
Thomas Allen (Alberto Roc)
Sir John Tomlinson (Tohtori Carlos Conde)
Morgan Moody (Julio)
John Irvin (Lucas)
Franz Gürteschmied (Enrique)
Rafael Fingerlos (Pablo)
Frances Pappas (Meni)
Cheyne Davidson (Isä Sansón)
Elias Karl (Yoli)

Salzburger Bachchor
Alois Glassner, kuoron valmennus

Tom Cairns, ohjaus
Hildegard Bechtler, lavastus ja puvut
Jon Clark, valaistus
Tal Yarden, video

Kategoria: Arviot

Arvio: Straussin riemastuttava oopperaharvinaisuus Salzburgissa

2.8.2016 9:08 , Jätä kommentti ,

 

Franz Welser-Möst kiittää Wienin filharmonikoita. Kuva Jari Kallio.

Franz Welser-Möst kiittää Wienin filharmonikoita. Kuva Jari Kallio.

Sunnuntaina Salzburgin Großes Festspiehausissa sai ensi-iltansa Franz Welser-Möstin johtama ja Alvis Hermanisin ohjaama produktio Richard Straussin myöhäistuotannon liki unohdetusta mestariteoksesta Die Liebe der Danae (1937-40). Kolminäytöksinen ”mytologinen komedia” perustuu Hugo von Hofmannstahlin vuonna 1920 laatimaan luonnostelemaan, jonka pohjalta Joseph Gregor muokkasi oopperan libreton.

Syitä Danaen unohdukselle lienee monia, mutta, kuten tämä uusi produktio ja oopperan harvalukuiset levytykset osoittavat, ne eivät ole musiikillisia. Danaen sävellysprosessista tuli poikkeuksellisen pitkä. Strauss työsti samanaikaisesti myös Daphnea, jonka hän halusi saattaa ensin valmiiksi. Sodan syttyminen ja säveltäjän sairastelu viivästyttivät Danaen valmistumista aina vuoteen 1940 saakka.

Alun perin Strauss kielsi oopperansa esittämisen sodan aikana peläten teoksen hukkuvan maailman kaaokseen. Kapellimestari Clemens Krauss suostutteli säveltäjän kuitenkin sallimaan Danaen ensiesityksen Straussin 80-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 1944 Salzburgin festivaalin yhteydessä. Heinäkuun 20. päivän salaliiton seurauksena kaikki julkiset teatteriesitykset kuitenkin kiellettiin. Danae sai lopulta poikkeusluvalla Salzburgissa yhden yksityisnäytöksen säveltäjän ja kutsuvierasyleisön läsnäollessa. Tämä jäi oopperan ainoaksi esitykseksi Straussin elinaikana.

Danaen virallinen kantaesitys oli Salzburgissa vasta 1952 Kraussin johdolla. Kantaesityksestä säilynyt tallenne on myöhemmin julkaistu cd:llä. Sittemmin oopperaa on esitetty Salzburgissa vain kerran, Fabio Luisin johdolla vuonna 2002. Siten sunnuntaina kuultu produktio on vasta festivaalin historian kolmas virallinen Danae-produktio.

Viisikymmentäluvun alussa Straussin Mozart-henkinen komedia nähtiin varmasti iäkkään säveltäjän nostalgisena teoksena, joka sopi varsin huonosti sodanjälkeisen modernismin ilmapiiriin. Nyt yli seitsemänkymmentä vuotta oopperan valmistumisen jälkeen on kenties helpompi ymmärtää teoksen todellinen arvo.

Vaikka Danae on päällisin puolin melko yksinkertainen komedia, joka ylistää rakkautta maallista vaurautta kallisarvoisempana voimana, on libretossa myös kirpeää satiiria sekä luopumisen kaihoa. Musiikillisesti se on ehdottomasti Straussia parhaimmillaan hehkuvine orkesteriväreineen ja nerokkaine johtoaiheineen, jotka nivoutuvat taidokkaaseen kontrapunktiseen käsittelyyn. Oopperan välisoitot ovat omia pieniä mestariteoksiaan kukin. Danaen orientalistisesti sävytetty antiikin mytologia assosioituu myös vahvasti Mozartin orientalismiin, Zaideen ja Ryöstöön Seraljista.

Ooppera alkaa kuningas Polluxin hovissa, jossa velkojat ovat vaatimassa saataviaan hallitsijan tyhjästä kirstusta. Epätoivoinen kuningas laskee toivonsa tyttärensä Danaen avioliittojärjestelyn varaan. Rikas puoliso täyttäisi oivallisesti hovin kassan. Alun kaaos on inspiroinut Straussin kerrassaan verrattomaan sävellystyöhön, jonka lopputuloksen uskollinen toteuttaminen vaatii kapellimestarilta erityistä tarkkuutta musiikin balansoinnissa.

Welser-Möstin johdolla Straussin partituurin kiperimmätkin kudokset soivat läpikuultavan kirkkaasti, mozartmaisen kevyesti tinkimättä kuitenkaan kirpeämmistä sävyistä. Wienin filharmonikot oli tietenkin elementissään Straussin musiikissa.

Oopperan edetessä Danae ja valepukuinen Midas kohtaavat ja rakastuvat. Vauras Midas olisi kaikin puolin ihanteellinen puoliso, mutta Jupiter, jolta Midas on saanut kykynsä muuttaa kaiken kullaksi, on vaatinut vastineeksi kykyä esiintyä Midaan hahmossa voidakseen itse vietellä Danaen.

Vaikka Jupiter voisi tarjota Danaelle kaiken aineellisen hyvän, valitsee Danae kuitenkin Midaan, jolta Jupiter riistää vaurauden. Jupiterin pettymykseksi pari elää onnellisena köyhyydessään. Jupiter nielee lopulta tappionsa, antaa rakastavaisille siunauksensa ja vetäytyy Olympokselle.

Kyynikon on helppo toki todeta, ettei libretto ole erityisen syvällinen. Mutta se on erittäin kaunis, kuten Straussin musiikkikin. Oopperan ytimessä on yhtäältä Danaen henkinen kasvu vaurauden tavoittelusta rakkauteen ja toisaalta Jupiterin vaikea luopumisprosessi. Midas on enemmänkin sivuhahmo.

Strauss on kirjoittanut Danaelle ja Jupiterille hyvin monisävyistä musiikkia, joka antaa näiden hahmojen luonteelle syvyyttä. Krassimira Stoyanova Danaena ja

Tomasz Konieczny Jupiterina olivat kumpikin vaikuttavia rooleissaan. Tenori Gerhard Siegel oli puolestaan oivallinen Midas. Muista roolisuorituksista mieleen jäi erityisesti Jennifer Johnston Jupiterin ex-rakastettuna.

Alvis Hermanisin näyttämöohjaus oli kerrassaan nautittava. Ineta Sipunovan videoinstallaatiot elävöittivä näyttämöä ilahduttavasti ja Juozas Statkevičiusin suunnittelema värikäs puvustus miellytti suuresti silmää. Alla Sigalovan hienovarainen koreografia toimi musiikin hengessä varsin hyvin.

Toivottavasti tämä erinomainen produktio auttaa myös herättämään laajempaa kiinnostusta tätä Straussin riemastuttavaa oopperaharvinaisuutta kohtaan. Tämä partituuri on syytä saattaa soivaan muotoon useamminkin.

— Jari Kallio

Wienin filharmonikot
Franz Welser-Möst, kapellimestari

Krassimira Stoyanova, Danae
Tomasz Konieczny, Jupiter
Gerhard Siegel, Midas
Norbert Ernst, Merkurius
Wolfgang Ablinger-Sperrhacke, Pollux
Regine Hangler, Xanthe
Gerhard Siegel, Midas/Chrysopher
Pavel Kolgatin, Andi Früh, Ryan Speedo Green, Jongmin Park, neljä kuningasta
Maria Celeng, Semele
Olga Bezsmertna, Europa
Michaela Selinger, Alkmene
Jennifer Johnston, Leda

Wienin Valtionoopperan kuoro
Ernst Raffelsberger, kuoron valmennus

Alvis Hermanis, ohjaus
Juozas Statkevičius, puvustus
Gleb Filshtinsky, valaistus
Ineta Sipunova, videosuunnottelu
Alla Sigalova, koreografia

Kategoria: Arviot, Päävalikko