Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Wagnerille saa nauraa – Die lustigen Nibelungen Helsingin Konservatoriossa

 

Avioliitto-juhlanäytös Bayreuthissa. Frau Cosima (liikenainen): "Sisään vaan hyvä Herrasväki, katsomaan ennennäkemätöntä taidetta!Sisään, lapset alle 10  v. ja sotilaat kenttävääpelistä  alaspäin, puolella hintaa!

Avioliitto-juhlanäytös Bayreuthissa. Frau Cosima (liikenainen): ”Sisään vaan hyvä Herrasväki, katsomaan ennennäkemätöntä taidetta!Sisään, lapset alle 10 v. ja sotilaat kenttävääpelistä alaspäin, puolella hintaa!

Alkuperäisiä Ring-hahmoja Bayreuthista v. 1876.

Alkuperäisiä Ring-hahmoja Bayreuthista v. 1876.

Richard Wagnerilla on maine, että hän on maailman totisin säveltäjä. Kun mielipiteet hänestä jakautuvat yleensä kahteen ääripäähän: joko rajattomaan ihailuun tai jyrkästi ideologiseen torjuntaan, ei kummassakaan leirissä juuri sallita hymyilyä. Kuitenkin hän sai jo omana aikanaan tottua siihen, että joutui alinomaisen pilanteon kohteeksi. Hänestä julkaistut karikatyyrit on koottu kirjaksi, niistä ohessa yksi esimerkki. Wilhelm Tapper julkaisi Wagnerin jälkeen antologian: Richard Wagner im Spiegel der Kritik. Wörterbuch der Unhöflichkeit, enthaltend grobe, höhnende, gehässige und verleumderische Ausdrücken die gegenden Meister Richard Wagner, seine Werke und seine Anhänger von den Feinden und Spöttern gebraucht wurden. Zur Gemütsergötzung in müssigen Stunde n gesammelt von W. T. (Leipzig: Verlag C. F. W. Siegel’s Musikalienhandlung) eli: ”R. W. kritiikin peilissä. Sanakirja epäkohteliaisuudesta, sisältäen karkeita, pilkkaavia, vihamielisiä ja tuomitsevia ilmaisuja, joita Mestari Richard Wagnerin viholliset ja ivaajat ovat käyttäneet häntä itseään, teoksiaan ja kannattajiaan vastaan. Mielenvirkistystä joutohetkiä varten, koonnut W. T.”

Myös hänen teoksistaan laadittiin parodioita. Mm. nimimerkki Richard Meister julkaisi 1889 Münchenissä draaman Die Willkür oder Ein Tag des Ringens. Ein Bühnenjubelfestfrühstück (Mielivalta eli päivä Ringiä. Näyttämöriemujuhla-aamiainen). Siinä päärooleissa ovat Wotan, ylikouluneuvos ja varttuneempien tyttölasten yksityisinstituutin esimies; F(riede)ricka, hänen puolisonsa, Brünnhilde, heidän tyttärensä, toivetyttö; Unding, oikeustieteen professori, Sieglinde, hänen rouvansa, Siegmund Lewalt, oikeustieteen kandidaatti ja Mathilde, Ottilie, Wally, Sara, Hedwig, Gunda, Gerda, Rosa  vanhempia tyttäriä, sotilaallisia. Esipuheessa sanotaan, ”…tämä on musiikkidraama, joka on helppo toteuttaa jos on saatavilla soittimia, muttei ole niin nuukaa, laulavatko esittäjät, he voivat myös puhua melodisesti. Sitä vastoin lavasteet ovat tärkeät! Kun ne tehdään oikein on taideteos valmis.

Yksi hauskimpia aikalaisdokumentteja on v. 1911 ilmestynyt Schulze und Müller Nibelungen Ringissä. Humoristisia skizzejä, laatinut Alexander Moszkowski. Berlin: A. Hofmann & Comp. Siinä kaksi saksalaista herraa päättävät lähteä Bayreuthiin, hankkia liput, mutta lopulta he eivät kuitenkaan näe yhtään näytöstä. Paitsi Siegfriedin, ja näyttämöltä käsin pudottuaan kulisseissa lohikäärme Fafnerin vatsaan. Sen suuaukosta he näkevät yleisön seassa mm. kotikylänsä naapurin perheineen.

Bayreuthissa oltiin Cosiman aikana 1883-1930 ja hänen jälkeenkin Siegfriedin aikana sangen vakavia. Mutta kommelluksiakin sattui. Siegfried Wagner oli myös oopperasäveltäjä, jonka teosten nimet viittasivat usein eläimiin. Hänen ja Winifredin lapset saivat vapaasti telmiä näyttämön takana, mutta kerran Friedelinde, kapinallinen tytär, keksi esiripussa tirkistysaukon, josta näkyi suoraan katsomoon. Juuri ennen Parsifalin alkua, hän meni siihen ja huusi katsojille: Tiedättekö, että isäni seuraavan oopperan nimi on Lehmänläjä! Ensiksi yleisöön tuli syvä hiljaisuus, ja sitten jättimäinen naurun aalto pyyhki yli koko salin. Esitystä ei päästy alkamaan vähään aikaan. Tämän jälkeen Wolfgang, Wieland jne. eivät saaneet enää mennä kulisseihin ennen esityksiä.

Oscar Strausin säveltämä Iloiset Nibelungit ammensi huumorinsa näistä lähteistä. Se esitettiin1904 Wienissä Carl Theaterissa keskellä operetin kultakautta. Lehárin Iloinen leski kantaesitettiin Theater and der Wienissä 1905. Nicolailla oli Windsorin iloiset rouvat, eli sanat merry tai lustig takasivat menestyksen. Myös Berliinissä Oscar Strausin burleksi operetti menestyi ja joutui vasta myöhemmin kansallismielisyyden hampaisiin. Jo hassua on se, että säveltäjän nimi oli Straus eikä Strauss.

Mutta sitä ei moni tiedäkään, miten tärkeää komiikka oli itse Wagnerin elämässä. Cosima sanoi päiväkirjojensa lopulla, että Richardin elämä oli ollut niin vaikea, ettei hän olisi ikinä selvinnyt ilman Saksin maakunnan huumoria. Joka on lukenut Wagnerin omaelämäkerran Mein Leben (Elämäni, suom. Salla Luoma), on saanut nauttia tästä asenteesta, hänessä oli romantiikan ironiaa. Mutta hänen ainoa komediansa oli Mestarilaulajat, josta tuli saksalaisen kansallisuusaatteen symboli. Se ei ollut sinänsä Wagnerin päämäärä. Hän oli pettynyt yhdistyneeseen Saksaan, ei tullut toimeen Bismarckin kanssa ja halusi lopulta turhautuneena muuttaa Minnesotaan.

Joka tapauksessa oli ilmeisesti ohjaaja Ville Saukkosen keksintöä tuoda Oscar Strausin burleski Helsinkiin, ja yleisöä riitti sen viimeiseen esitykseen Helsingin Konservatorion saliin Ruoholahdessa lauantaina 31.1.; wagneriaanit olivat heränneet. Esityksen tuottajana esiintyi kapellimestarina ja kriitikkona toiminut Jaakko Haapaniemi ja libreton oli kääntänyt sujuvasti ja sukkelasti Meri-Kukka Muurinen. Kaiken kaikkiaan teos oli mitä luvattiin, kaikilla Wagner-klisheillä hullutteleva spektaakkeli ja show. Se osoitti aivan kiitettävää wagnerismin tuntemusta. Nibelungen Ringiähän ovat muutkin sovittaneet, viimeksi näin pari vuotta sitten Strasbourgissa avantgarde-version ”Ring yhdeksässä tunnissa”. Mutta Strausin teokseen oli otettu kohtauksia muistakin Wagnerin oopperoista kuten Lohengrinin hääyöstä. Visuaalisesti groteskit Ring-hahmot, sarvipäiset nibelungit ym. muistuttivat erehdyttävästi vastaavia hahmoja Bayreuthin ensiesitysten postikorteista. Olen aina ajatellut, että jos nuo kömpelöt, karvaiset, pyylevät myyttisankarit laitettaisiin nyt, autenttisuuden nimissä, lavalle, olisi efekti koominen. Mutta tähän ne sopivat mainiosti. Tässä myös juonen ajankohtaistaminen toimi, ts. Brünnhilde oli kuntosaliin addiktoitunut valkyyria, Reinin kulta = Reinin pankki. Mielenosoittajien kylteissä luki: Elämä lohikäärmeille – tai lopussa: Eikö tämä jo lopu! Itse Strausin musiikki houkuttelee tanssillisuuteen; sitä myötäilikin Osku Heiskasen kekseliäs koreografia. Joitain ideoita olisi voinut säästää viimeiseen näytökseen, joka tuntui pitkältä. Mutta niin oli ehkä tarkoituskin, sillä tunnetusti yksi Wagnerin suurimpia ongelmia oli tetralogian lopettaminen. Kosto-ensemblessa hän turvautuu italialaisen oopperan unisono-sointiin, mutta lopulta Siegfriedin kuolema ei meitä sitten niin hirveästi liikutakaan. Strausilla Siegfried joutuu vain piestyksi ja välttää Hagenin keihään.

Merkillepantavaa koko tässä esityksessä oli kokonaisuuden yllättävän korkea taso musiikillisesti ja näyttämöllisesti. Kun tämä oli tehty Helsingin Konservatorion voimin, osoittaa se melkoista valmiutta. Tällaista on Suomessa. Helsinki Concordia -orkesteri soi täyteläisesti ja rytmiltään napakasti Jan Sivénin käsissä. Korrepetiittori Ilona Lamberg oli tehnyt oivaa työtä, sillä laulajat oli hyvin harjoitettu. Gunther Pienen roolia lauloi näkemässäni versiossa Joonas Asikainen (melkoiset äänivarat), Siegfriedinä oli Kalle Virtanen tenorin toiveroolissa, Hagen-parodia oli vaikuttava Ronnie Karlssonin tulkintana, teräksisenä Brünnhildenä lauloi Saara Rauvala, Kriemhildinä Fanny Helmström, metsälintuna Maija Nevala, aivan uskottavana Wagnerina Lari Matero jne.

Eero Tarasti

Teksti: Eero Tarasti. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori.

Tiedote: Urkuyö ja Aaria -festivaalilla 30 vuotta kesäyön konsertteja

Urkuyö & Aaria

Urkuyö ja Aaria -festivaali viettää ensi kesänä 30-vuotisjuhlavuottansa. Festivaalin 13 konserttia pidetään Espoon tuomiokirkossa jokaisena kesätorstaina 4.6.–27.8. Ensimmäiset seitsemän juhlakesän konserttia on nyt julkistettu yleisölle. Koko kesän ohjelma julkistetaan maaliskuussa.

Juhlafestivaalilla näyttävä taiteilijakavalkadi
Urkuyö ja Aarian taiteellinen johtaja Hannu Norjanen on kutsunut 30-vuotisjuhlafestivaalille näyttävän kattauksen Suomen eturivin taiteilijoita. Kesän aikana esiintyvät muun muassa sopraanot Soile Isokoski, Johanna Rusanen-Kartano, Helena Juntunen ja Mari Palo, mezzosopraano Lilli Paasikivi, baritoni Tommi Hakala, urkutaiteilija Ville Urponen ja Suomen Kansallisoopperan orkesteri.

30-juhlavuoden avajaiskonsertti pidetään torstaina 4.6., jolloin esiintyvät maineikas poikakuoro Cantores Minores ja Suomalainen Barokkiorkesteri Hannu Norjasen johdolla. Konsertin ohjelmassa on Antonio Vivaldin Magnificat, J.S. Bachin Luterilainen messu G-duuri ja G.F. Händelin Konsertto A-duuri.

Sibeliusta ja hengellisiä säveliä tango-orkesterilla
150-juhlavuottaan viettävän Jean Sibeliuksen musiikkia tullaan festivaalilla kuulemaan useammassa konsertissa läpi kesän. Kokonaan Sibeliuksen musiikille omistettuja konsertteja kuullaan kaksi. Festivaalin toisessa konsertissa 11.6. sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja Lohjan kaupunginorkesteri esittävät Sibeliuksen lauluja ja orkesterimusiikkia Hannu Norjasen johtamana. 25.6. kuullaan Sibeliuksen lauluja sopraano Helena Juntusen laulamana sekä muun muassa Finlandia Ville Urposen urkusovituksena. Urponen ja Aale Lindgren, englannintorvi soittavat Urposen sovituksen Tuonelan joutsenesta.

16.7. festivaalilla esiintyy baritoni Tommi Hakala yhdessä pianisti Kristian Attilan ja urkuri Eero Annalan kanssa.  30.7. Guardia Nueva -orkesteri tuo uudenlaista tulkintaa hengellisiin sävelmiin tango-otteellaan. Raimo Vertaisen johtamana konsertissa soi tuttuja suomalaisia hengellisiä sävelmiä Oskar Merikannolta, Taneli Kuusistolta ja Sibeliukselta sekä Astor Piazzollan musiikkia. Orkesterin solistina laulaa sopraano Mari Palo.

Suomen Kansallisoopperan orkesteri vierailee Espoossa 6.8., jolloin orkesteria johtaa Ville Matvejeff ja solistina laulaa mezzosopraano Lilli Paasikivi. Ohjelmassa on osia Sibeliuksen teoksesta Pélleas ja Melisande ja Arnold Schönbergin Verklärte Nacht.

Juhlavuoden festivaali huipentuu 27.8. päätöskonserttiin, jossa sopraano Soile Isokoski ja pianisti Ilkka Paananen esittävät muun muassa G.F. Händelin, Richard Wagnerin ja Tauno Pylkkäsen musiikkia.

Nyt julkistettujen konserttien lipunmyynti alkaa Lippupisteessä 11.2. Juhlafestivaalin loput konsertit ja muu ohjelma julkistetaan maaliskuussa.

www.urkuyofestival.fi

Urkuyö ja Aaria
Pappilantie 2, 02770 Espoo
Puh. 045 129 5922, 050 500 2677
info@urkuyofestival.fi

tiedote: SIBELIUKSEN MUSIIKKIA JA KIRJEENVAIHTOA

 

          

Seela Sella (kuva: Laura Malmivaara)                              Gabriel Suovanen (kuva: Erik Rundelius)

Jean Sibeliuksen elämään kurkistetaan kirjeiden ja musiikin välityksellä Sellosalissa helmikuun 8. päivä. Näyttämöllinen konsertti muodostuu Jean Sibeliuksen musiikista, pääasiassa yksinlauluista, sekä kirjeistä Aino ja Jean Sibeliuksen välillä. Esityksessä Jean ja Aino Sibelius kurottuvat toisiaan kohti eri ikäisinä. Kirjeissään he etsivät vastauksia samastuttaviin kysymyksiin: Missä me kohtaamme? Mitä meille tapahtuu?

Sibeliuksen musiikin ympärille kietoutuu lähes koko heidän elämänsä. Aino ja Jean katoavat ja etääntyvät toisiltaan, mutta saavuttavat kirjeissään myös aidon vastavuoroisuuden. Jean Sibelius näyttäytyy menestystä kiihkeästi janoavana nerona ja vanhenemista pelkäävänä perfektionistina. Ainon kirjeet puolestaan pureutuvat kaipaukseen ja toteutumattomuuteen, mutta myös arjen onnellisuuteen, muusan merkitykseen sekä naisen narsismiin.

****
Su 8.2. klo 15
Elämä on ihmeellisen ihana ja kova

Seela Sella, Aino Sibelius
Aleksi Lavaste, Jean Sibelius
Pia Freund, sopraano
Gabriel Suovanen, baritoni
Kristian Attila, piano
Hilkka-Liisa Iivanainen, sovitus ja ohjaus

Kesto 1 h 50 min, sis. väliajan

Liput alkaen 14,50/9,50 €, Lippupiste

www.sellosali.fi
www.facebook.com/Sellosali

Arvio: Ovela kettu palasi

Ovela kettu

Oli hieman hämmentävää laittaa turkislakki päähän Suomen Kansallisoopperan Janácek-esityksen jälkeen kun piti poistua pimeään talvisäähän. Ovela kettuhan päätyy lopulta puuhkaksi metsänvartijan rouvalle. Mutta toisaalta ketut eivät maailmasta lopu, ja ehkä niillä on kuten kissoillakin kollektiivinen sielu. Olin viimeksi nähnyt tämän teoksen oopperassamme Bulevardilla v. 1972; sittemmin sitä on näytetty televisiossa. Näissä muissa versioissa pääpaino oli ehkä sittenkin enemmän ihmisten maailmassa ja sen satiirissa. Nyt rehtori, pastori, majatalon emäntä ym., joiden kautta pilkattiin ’ihmiskasvatusta’ ja ns. sivistystä jäivät taka-alalle ja pääpaino oli eläinten maailmassa. Mutta kaikki oli käännetty karnevalistisesti ylösalaisin: ’eläimellinen’ olikin inhimillistä ja inhimillinen ’eläimellistä’. Oopperaanhan pätee se, mitä ranskalais-bulgarialainen säveltäjä André Boukourechliev kerran sanoi: Opéra est taré! Ooppera on hullua. Tällä hän tarkoitti, että mikä tahansa seikka voi yhtäkkiä tulla keskipisteeseen ja dominoivaksi: jonkun laulajan ääni, orkesteri, kapellismestari, ohjaaja, lavasteet, kuoro, baletti jne.

Jos viimeisintä Janácek-esitystä oopperatalossamme hallitsi Karita Mattila Tapaus Makropouloksessa, niin nyt päähuomion vei koko teoksen visuaalinen ilme. Olisi kannattanut puhjeta aplodeihin jo esiripun avautuessa. Eikö jokaisen esityksen lopullinen idea ole, että katsoja/kuulija: Voih, onpa ihanaa, kunpa tätä jatkuisi kauan! Eli Faustin Verweile doch du bist so schön. Nyt Immo Karamanin ohjaus, Fabian Foscan koreografia, Klaus Haapaniemen visuaalinen kokonaisilme, Mark Väisäsen lavastus ja puvustus, Matti Leinosen valaistus antoivat oopperalle aivan uuden tulkinnan. Se oli symbolistinen, melankolinen, hienostunut, l’art nouveau sävyinen, kaiken kaikkiaan esteettisesti vakuuttava, suorastaan haltioittava. Eläinten metsä oli Baudelairen korrespondenssien luontoa, jossa sävelet ja värit vastaavat toisiaan. Toteutus antoi koko teokselle allegorisen ja metaforisen tulkinnan. Mutta oli samalla yksityiskohdissaan kepeä ja hauska. Eläimet olivat lavalla kuin Maeterlinckin draamoissa (Lintu sininen jne.). Thomas A. Sebeok, eläinten merkkikielten tutkija, kertoi miten Maeterlinckilta tilattiin käsikirjoitus Hollywood-elokuvaan. Sitä odotettiin suurella jännityksellä Metro Goldwynin toimistossa Kaliforniassa, kunnes se saapui ja ohjaaja tyrmistyi: pääroolissa oli mehiläinen.

Mietin musiikin suhteen moneen otteeseen, mitä tämä oikein on. Ei tämä ole Richard Straussia, ei tämä ole jälki-wagnerilaista, ei tämä ole Bartókin kaltaista folklorea, ei tämä ole impressionismiakaan. Janácek on hyvin uniikki ilmiö eurooppalaisen musiikin historiassa. Musiikkitieteen tohtori Tiina Vainiomäki on erinomaisessa väitöskirjassaan The Musical Realism of Leos Janácek. From Speech Melodies to a Theory of Composition (Acta Semiotica Fennica XLI, Approaches to Musical Semiotics 15, Helsinki: Semiotic Society of Finland, 356 s.) pohtinut Janácekin suurta keksintöä, ns. puhelaulun ideaa. Hänhän pystyi muuntamaan notaatiollaan minkätahansa lausuman intonation, mutta myös kaikki ympäröivät äänet musiikiksi. Hetkittäin Ovelassa ketussa vilahtaa myös tshekkiläistä folklorea harkitusti. Amerikassa johtava Janácek-spesialisti on prof. Michael Beckermann New Yorkista, joka kävi hiljattain Suomessa. Joka tapauksessa em. tekniikoista johtuen musiikki artikuloituu melko lyhyinä, ilmeikkäinä taitteina. Orkesterin johtajalle tämä on haastavaa, mutta kapellimestari Dalia Stasevska suoriutui tehtävästä loistokkaasti. Myös laulajat muodostivat luotettavan ensemblen, kaikki erinomaisia ja teoksen kokonaisvisioon sulautuvia. Jaakko Kortekangas metsänvartijana, Hanna Rantala kettuneitinä ja Mari Palo kettuna. Roolivalikoima onkin värikäs: kettuneiti, kettu, ketunpoikanen , koira, kukko, helmikana, sammakko, tikka, hyttynen , mäyrä, pöllö, närhi. Janácek ’ymmärtää’ kuten Mozart kaikkia henkilöitään, myös groteskeja tyyppejä, ja vaikka kettu ammutaan, ei metsästäjiä tuomita, he ovat kaikki osa eräänlaista panteistista verkostoa.

Eero Tarasti

Eero Tarasti. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori.

Ks. myös Tšekkiläinen viikonvaihde:

https://www.amfion.fi/tsekkilainen-viikonvaihde/#more-17442

***

Janácekin Ovela kettu Kansallisoopperassa 20.3. saakka.

http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/ovela_kettu/2695

 

TIEDOTE: Toinen kansainvälinen Rautavaara -sävellysworkshop ja -kilpailu julkistettu

Kansainvälinen Einojuhani Rautavaara -kamarikuorosävellysworkshop ja -kilpailu tarjoaa säveltäjille mahdollisuuden työskennellä tiiviisti ammattikamarikuoron kanssa.

Einojuhani Rautavaara -kuorosävellysworkshopiin ja -kilpailuun haetaan osallistujiksi nuoria säveltäjiä ympäri maailmaa. Osallistujat työskentelevät Helsingin kamarikuoron ja kansainvälisesti tunnetujen säveltäjien Beat Furrerin ja Jukka Tiensuun kanssa workshopissa marraskuussa 2015 ennen lopullisen kilpailusävellyksen kirjoittamista. Loppukilpailu järjestetään Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla 6. heinäkuuta 2016.
Kansainvälinen tuomaristo, jonka puheenjohtajana toimii säveltäjä Georg Friedrich Haas, valitsee Einojuhani Rautavaara -palkinnon voittajan. Palkinto sisältää 7000 euroa, voittajateoksen esityksen Helsingin kamarikuoron konserttikaudella 2016–2017 ja tilauksen kirjoittaa 12-minuuttinen teos Helsingin kamarikuoron konserttikaudelle 2017–2018. Sävellystilauksen arvo on 4000 euroa. Kilpailuun osallistuvien majoitus maksetaan ja he saavat kilpailulta myös tukea matkakustannuksiin.
Rautavaara -workshopin ja kilpailun järjestävät Helsingin kamarikuoro ja Musiikin aika -festivaali yhteistyössä ammattikamarikuorojen verkosto Tenso Network Europen kanssa. Workshopin ja kilpailun on perustanut Nils Schweckendiek, joka toimii myös tapahtuman taiteellisena johtajana. Tukijoina tapahtumalle toimivat sveitsiläinen Art Mentor Foundation Lucerne sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Vuonna 2012 järjestetyn ensimmäisen Rautavaara-sävellyskilpailun voittaja Zesses Seglias kehuu tapahtumaa vuolaasti: ”Helsingin kamarikuoron kanssa työskentely ylitti reilusti kilpailuun osallistuvan säveltäjän odotukset. Kilpailun prosessi mahdollisti jatkuvan kaksisuuntaisen palautteen, ja kilpailukonsertissa sain kuulla huipputasoisen esityksen teoksestani”. Kilpailun voittamisen jälkeen Segliasilta ovat tilanneet teoksen mm. Klangforum Wien ja Bregenzer Festspiele.

Kilpailun virallinen nimi: 2nd International Einojuhani Rautavaara Chamber Choir Composition Workshop and Competition

Suojelija: Einojuhani Rautavaara
Perustaja ja taiteellinen johtaja: Nils Schweckendiek
Toiminnanjohtaja: Martti Anttila
Loppukilpailun tuomaristo
Georg Friedrich Haas, säveltäjä (puheenjohtaja)
Cornelia Bend, toiminnanjohtaja, SWR Vokalensemble Stuttgart
Kaspars Putni?š, kuoronjohtaja
Johan Tallgren, säveltäjä, festivaalinjohtaja
Lisätietoja