Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Kamarilaulaja Robert Holl saapuu Lauluakatemian kesäpäiville Siuntioon

Juha Uusitalo. Kuva © Heikki Tuuli

Juha Uusitalo. Kuva © Heikki Tuuli

Taiteellinen johtaja Juha Uusitalo tuulettaa käsityksiä klassisen ja oopperalaulun opetuksesta

Ooppera-aariat ja liedit kaikuvat Siuntion sydämessä kesäkuun alussa, kun Lauluakatemian vuotuinen kesäkurssi konsertteineen järjestetään neljättä kertaa 6.-10.6.2018 Scandic Siuntion kylpylässä. Kurssin pääopettajina toimivat kamarilaulaja Robert Holl, oopperalaulaja Cynthia Makris, oopperalaulaja, laulupedagogi Hannu Niemelä ja oopperalaulaja Juha Uusitalo. Uusitalo on Lauluakatemian taiteellinen johtaja ja hän haluaa tuulettaa käsityksiä klassisen ja oopperalaulun opetuksesta Suomessa. Uusitalolle teknistä harjoittelua tärkeämpää on musiikille antautuminen ja tässä hänen mukaansa piilee oopperalaulajan menestyksen salaisuus.

Uusitalon taiteellinen näkemys laulun opetuksessa nojaa musiikin rakastamiseen: muusikolle musiikki on ainoa auktoriteetti.

– Tähän ajatukseen olen joutunut nöyrtymään urallani uudestaan ja uudestaan: monesti äänenmuodostuksen tekniset ongelmat voidaan ratkaista rohkeudella heittäytyä musiikkiin. Vapaan äänen voi saavuttaa vain haluamalla musiikkia, Uusitalo sanoo.

Uusitalo uskoo myös, että laulaessa on aina ennen muuta kerrottava tarina, joka sekin vaatii laulajalta heittäytymistä ja läsnäoloa. Vain tällöin voidaan Uusitalon mukaan saavutta vaikuttava laulu.

–  Säveltäjä Giuseppe Verdin mukaan ylimpänä on aina sana. Toki kaiken takana on pitkäjänteinen harjoittelu, jotta vapaasti soiva, koskettava musiikki välittyisi esittäjästä. Aito läsnäolo, heittäytyminen, synnyttää karismaa, joka auttaa kerrottavan tarinan esittämisessä.

Lauluakatemian tavoitteena Uusitalon mukaan on yhdessä oppilaan kanssa löytää suuri rakkaus musiikkiin, joka avaa tien kohti taiteen vuorovaikutusta esiintyjän ja yleisön välillä.

Kantaesitys Erkki Melartinin alkuperäisestä käyrätorvikonsertosta

Kursseilla kuullaan yhteensä neljä konserttia. Bassobaritoni Robert Holl esiintyy Siuntion kirkossa lauantaina 9.6. klo 19.00 yhdessä pianisti Pami Karvosen kanssa. Konsertin ohjelmassa on Franz Schubertin ”Winterreise”. Torstaina 7.6. klo 19.00 Siuntion kirkossa kuullaan mm. kantaesitys Erkki Melartinin alkuperäisestä käyrätorvikvartetosta. Konsertissa esiintyvät Juha Uusitalon johdolla mm. käyrätorvistit Jouni Suuronen, Pasi Pihlaja, Tommi Hyytinen ja Timo Ronkainen. Kesäkurssi järjestää myös kaksi oppilaskonserttia: liedkonsertin perjantai-iltana 8. kesäkuuta klo 19.00  ja kurssin juhlavana päätöksenä oopperakonsertin sunnuntai-iltana 10. kesäkuuta klo 18.00. Oppilaskonsertit järjestetään Scandic Siuntion Lepopirtillä.

Kesäpäiville valitut kurssilaiset voivat kompensoida osan kurssimaksusta käymällä esiintymässä vanhustenhoitolaitoksessa tai vanhainkodissa ennen kurssia tai sen jälkeen Lauluakatemian kanssa asiasta sopien. Lauluakatemian vanhustyön hanke on osa sen yhteiskunnallista työtä, millä etsitään uusia merkityksellisiä paikkoja laulutaiteelle tämän päivän Suomessa. Samalla madalletaan opiskelijoiden kynnystä osallistua laadukkaille kursseille.

—-

Lauluakatemia – akustisen laulun ja klassisen laulumusiikin edistäjä
Lauluakatemia ylläpitää ja kehittää akustista lauluharrastusta sekä edistää laulumusiikkitoiminnan kehitystä valtakunnallisesti ja ympärivuotisesti Suomessa. Lauluakatemia järjestää kursseja,  koulutustilaisuuksia ja konsertteja sekä  tekee yhteistyötä kotimaisten ja kansainvälisten klassisen laulun toimijoiden kanssa. Syyskuussa 2015 Lauluakatemia järjesti Sibeliuksen kaikkien yksinlaulujen konserttisarjan Sibelius 109 Ritarihuoneella Helsingissä.  Hallituksen puheenjohtaja on Kauko Ollila ja taiteellisena johtajana toimii oopperalaulaja Juha Uusitalo. Muut hallituksen jäsenet ovat Johanna Rusanen-KartanoPami KarvonenMinna Blom ja Nina Alivirta (vpj). Suomen Kulttuurirahasto myönsi Lauluakatemialle 10 000 euron apurahan helmikuussa 2018.

Kuhmon ”unelmakaupan” avajaiset lähestyvät

Kuhmon Kamarimusiikki

Lauantaina 14. heinäkuuta avautuu Kuhmossa unelmien kauppa, kun Kamarimusiikki alkaa soida. Kahden viikon ajan kuullaan musiikkia aamusta myöhäiseen iltaan. Yhteensä konsertteja on yli 70.

Konserteista eniten on ennakkoon kiinnostanut toisen viikon torstaina esitettävä kamariversio Carmenista. Kysyttyjä konsertteja ovat olleet myös maanantain 23.7. iltakonsertti Mielenmaisemia sekä tiistaina 17.7 kuultava lintuaiheinen konsertti.

Perinteisten Kuhmo-talon, Kontion koulun sekä Kuhmon ja Lentiiran kirkkojen lisäksi nyt kokeillaan ensimmäistä kertaa myös vastavalmistuneen Tuupalan koulun salia. Peruutuksilta ja muutoksilta on tänä vuonna vältytty lähes kokonaan. Huomattavin muutos on mezzosopraano Romina Basson jääminen pois, mikä vaikuttaa maanantain 16.7. konserttiin Lauluja taivaan ja maan väliltä.

Perinteiseen tapaan Kuhmo-talossa on esillä myös kuvataidetta. Kesän taiteilijoita ovat Samuli Heimonen ja Pasi Karjula. Samuli Heimosen töissä hallitsevana aiheena on susi, ja hänen maalauksensa ovatkin puheenvuoro uhanalaisten lajien puolesta. Heimonen voitti 2003 Vuoden nuori taiteilija -palkinnon ja silloin hänen teostensa arkkitehtoniset mielikuvitusmaisemat ja niiden huimat perspektiivit herättivät ansaittua huomiota. Kuhmoon sopivat hyvin myös Pasi Karjulan puuveistokset, joiden pinnassa näkyvät luonnon jättämät jäljet yhdessä puukon, kirveen ja moottorisahan jälkien kanssa. Karjulan teokset ovat usein suorastaan runollisia ja hänen veistostensa tyypillinen piirre on haihtuvan ja kiinteän yhteys ja ristiriita.

Kuhmon Kamarimusiikki soi Kuhmossa 14. – 28.7. Ennen sitä festivaallla on kotimaan konsertti Helsingissä 31.5. OP Vallilan tiloissa. Ulkomaan konsertit ovat Italian Mantovassa 2.6. ja Pietarissa 5.6.

Giovanni Grancino -arvosello Kansallisoopperan orkesterille

Suomen kansallisoopperan orkesterille on hankittu ainutlaatuinen Giovanni Grancino -arvosello noin vuodelta 1700. Sellon hankkimisen mahdollistajana toimi Mandatum Life ja sen ammattimaisille sijoittajille suunnattu sijoitustuote.

”Onhan tämä upea aloite. On hienoa saada soittaa kaunisäänisellä yksilöllä. Arvosello on kuin hyvä viini – paranee soittamisen myötä ja tuo nautintoa soittajalleen ja kuulijoille”, kuvailee arvosoittimen käyttöönsä saava soolosellisti Samuli Peltonen.

Kansallisoopperan orkesteri on Suomen suurin sinfoniaorkesteri, joka soittaa vuosittain lähes 200 ooppera- ja balettiesitystä tai konserttia. Orkesteri on Kansallisoopperan ja -baletin taiteellisen toiminnan ytimessä.

”Arvosoittimet ovat tärkeitä työvälineitä, jotka sitouttavat parhaat voimat kehittyvään työyhteisöömme. Orkesterin taso vuorostaan heijastuu sekä kapellimestari- että solistikiinnityksiin. Kaunisääniset arvosoittimet esityksissämme tarjoavat entistä elämyksellisemmän yleisökokemuksen asiakkaillemme”, toteaa Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Kansallisoopperan ja -baletin yleisöllä on mahdollisuus kuulla arvosellon sointia ensimmäisen kerran jo kevään esityksissä Oopperatalossa.

Grancino-arvosellon kaltaisia instrumentteja on maailmassa vain rajallinen määrä, mikä lisää niiden arvoa. Arvosoittimet ovatkin usein hintatasonsa vuoksi yksittäisten soittajien ulottumattomissa. Kansallisoopperalla ja -baletilla on käytössään myös kaksi muuta arvosoitinta: viinialan yrittäjän Juha Berglundin omistama Andrea Guarneri -viulu sekä Emil Aaltosen säätiön omistama Tononi-sello.

Turun filharmoninen orkesteri jalkautuu ympäri kaupunkia 20.–26.5

Turun filharmoninen orkesteri tuo musiikin kaupunkiin 20.–26.5.2018. Viikon aikana orkesterin muusikot esiintyvät pienkokoonpanoissa ympäri kaupunkia ja tuovat musiikin osaksi kaupunkilaisten arkea. Musiikista voi nauttia yhteensä 20 julkisen konsertin verran. Tämän lisäksi TFO:n muusikot esiintyvät myös muun muassa kouluissa ja vanhainkodeissa. Kaikki viikon julkiset konsertit ovat maksuttomia.

Viikko huipentuu lauantaina 26.5. Konserttitalon yläaulassa pidettävään Konserttipiknikiin. Humak:n kulttuurituotannon aikuisopiskelijaryhmän ideoiman aamupäivän toivotaan johdattavan erityisesti perheitä sekä ensikertalaisia orkesterimusiikin pariin. Kotoisaan tapahtumaan saa tuoda omat eväät, piknikviltin ja kännykän. Konsertissa kuullaan kevyttä klassista ja tuttuja sävelmiä Bachista Piazzollaan. Ennen konserttia klo 10 alkaen voi osallistua Arilyn-sovelluksella toteutettavaan virtuaaliseikkailuun, johon osallistutaan oman älylaitteen avulla. Tapahtumassa esitellään Turun nimikkolintu uuttukyyhkystä inspiraationsa saanut TFO:n uusi maskotti, jolle etsitään myös yleisökilpailun avulla nimeä.

Jalkautumisviikon aikana kuullaan musiikkia laidasta laitaan, aina Mozartista moderniin taidemusiikkiin ja Abbasta bluesiin. TFO:n pienkokoonpanot vaihtelevat konserttikohtaisesti, ja musiikkia kuullaan niin isommalle jousikokoonpanolle kuin muutaman hengen yhtyeillekin. Ensimmäinen konserteista pidetään sunnuntaipäivänä 20.5. ja viimeinen lauantai-illalla 26.5.

Yksi viikon keskeisimmistä konserttipaikoista on Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto, jonka tieto-osastolla järjestetään yhteensä viisi konserttia maanantaina ja tiistaina. Hansakorttelissa puolestaan kuullaan kaksi erilaista konserttia, joista ensimmäisessä esiintyy käyrätorviduo keskiviikkona ja toisessa kokonainen jousiorkesteri torstaina. Turun alueen kylätaloissa vierailee yli kymmenhenkinen salonkiorkesteri sunnuntaina ja lauantaina. Linnankadun Bar Ö:ssä puolestaan esitetään perjantai-iltana konsertti, jossa kuullaan kattaus harvinaisempaa modernia taidemusiikkia ja nykymusiikkia. Hieman erikoisempi yhtye on Sir Slim Band, jossa orkesterin jäsenet ystävineen esittävät bluesia ja rytmimusiikkia perjantaina ravintola Hometownissa Salossa ja lauantaina Anniskelukahvila Tiirikkalassa Turussa. Pienempiin kokoonpanoihin törmää viikon aikana Runosmäen kirjastossa, Paakarlan seurakuntakodissa, Turun tuomiokirkossa, kauppakeskus Skanssissa ja Café Artissa.

Tarkka aikataulu, konserteissa soitettava ohjelma ja kokoonpanot löytyvät osoitteesta http://www. tfo.fi

CD-arvio: Lakeuden kaikuja

Somero2018

Toivo Kuula: Complete Piano Music. Jouni Somero, piano.
FCRCD-9758 (2 CD, 2018)

Pianosävellykset eivät olleet mikään erityisen tärkeä osa Toivo Kuulan tuotantoa. Kai Maasalo ei teoksessaan Suomalaisia sävellyksiä II käsittele niitä lainkaan erikseen. Kappaleessa Yksin- ja kuorolaulut Maasalo esittää moitteen Kuulan pianonkäsittelystä: ”…lauluääni yhtyy Kuulalla orkesteriväreihin monessa tapauksessa sopusointuisesti ja luontevasti – paremmin kuin yksioikoisesti käsiteltyyn pianoon.”

On totta, että Musiikkiopistossa viulu oli Kuulan soittimena. Hän kuitenkin jo varhaisemmasta nuoruudestaan asti viihtyi pianon ääressä ja käytti sitä säveltäessäänkin. Sellainen on melko yleistä. Hienoa orkesterisäveltäjää Gustav Mahleriakin varten täytyi hilata flyygeli pieneen sävellysmökkiin Steinbachissa Atterseen rannalla.

Toivo Kuula pystyi jokapapauksessa säestämään omia laulujaan ja ainoastaan pianotriossa luovutti osuuden ammattipianistille. Hän olisi halutessaan pystynyt kirjoittamaan pianolle minkälaisia hyvin käteen sopivia kiemuroita tahansa. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Säilynyttä tuotantoa siivittävät voittopuolisesti kansalliset sävyt. Kiinnostus impressionismiin ilmenee sointujan etsimisessä, ei kiemuroitten laadinnassa.

Kuulan kansallissävyjen pohjalla on usein maakunnallinen pohjaväritys, pohjalainen uho. Se on myöskin pohjalaisen Jouni Someron tulkintojen valttina. Allekirjoittaneen pitäisi kai sitten oman pohjalaisen perimän siivittämänä uhota arviointeja jonnekin positiivisen ja negatiivisen välimaastoon. Toisaalta kun isälinja näkyy siirtyvän vähintäänkin puoli vuosituhatta sitten jonnekin eteläisen Puolan tienoille, lienee viisainta pysytellä kiltisti asialinjalla.

Sata vuotta sitten pidettiin Toivo Kuulaa lupaavimpana säveltäjänä Sibeliuksen jälkeen. Hänen Satukuvansa olivat aikansa ikivihreitä, samoin monet laulut. Hänen jälkeensä tuli sitten muita ”lupauksia” kuten vaikkapa Selim Palmgren ja Aarre Merikanto, kullekin makunsa mukaan. Hyvin tyypillinen on Kuulan 1912 säveltämä Elegia. Kaiken elegisyyden keskellä on siinä mahtava nousukohta ja Someron Steinway D näyttää voimansa. Myöskin sarjan päättävässä Tranquillamento-sävellyksessä on omat nousunsa. Kai oli osoitus säveltäjän temperamentista, ettei elegisyyteen vaivuttu koko kappaleen ajaksi.

Erityinen huomio kiintyy Häämarssiin, jota paljon soitetaan häissä otaksuttavasti hiukan lyhyempänä versiona. Eihän kukaan laahusta lähes kuutta minuuttia kirkon ovelta alttarille. Kyseessä ei ole mikään riemukas sävellys. Sekä Someron tulkinta että orkesteriversion tempo ovat yllättävän hitaita. Kuulan elämäkerran kirjoittaja lienee oikeassa kun hän arvelee Kuulan marssia säveltäessään ajatelleen omaa epäonnistunutta ensimmäistä avioliittoaan. Kyseessähän oli ns. pakkoavioliitto ja syntynyt lapsikin kuoli muutaman kuukauden ikäisenä.

Lampaanpolska on myös yksi Kuulan tunnetuimmista sävellyksistä. Someron kesto on 4´ 57”, mikä mahdollistaa hiukan pidättyvämmän otteen nopeammissakin jaksoissa. Henkilökohtaisesti pitdän enemmän Rolf Bergrothin lähes kuudenkymmenen vuoden takaista levytystä ajassa 3´ 19” kuitenkin parempana. Siinä on jotenkin musikanttisempi ote.

Somero on ottanut levytykseensä mukaan myöskin kuusi aikaisemmin taltioimatonta teosta. Erityisen vaikuttava on hänen Kuulan hengessä täydentämänsä Vanha syyslaulu. Ajatusta voisi kehitellä eteenpäin. Mistä löytyisi Suomen Leopold Godowsky, joka Kuulan hienoimpien laulujen kohdalla saisi unohtamaan Kai Maasalon puheet Toivo Timoteus Kuulan ”yksioikoisesta” pianonkäsittelystä ja toisi sormien ulottuville äänihuulten herkkyyden ja soittamisen ilon.

— Petri Sariola